IRC-Galleria

Kotiuduttu reissusta. Eilen juoksin 11 km hölkkäkilpailun ja huónot tossut kun oli niin sain mahtavat hiertymät jalkoihin. Juosta jaksoin kyl tasasta vauhtia matkan, mutta kun ei juokse niin ei voi oottaa hyvää aikaa edes.

Poikettiin tos takaísin tullessa yyterin hiekkarannal. Ei ihan paras mahdollinen sää ja harmitti ettei voinut kävel paljain jaloin hiekal, kun oli hiertymät.

Kotiin tultu kesäjuhlasta, loppuun asti. Porukkaa ei ollut paljon. Saunomas kävin ja kastoin moneen otteeseen talviturkin. Olipa kokemus käydä tuol saunalla, siel oli porukkaa ja korvat meinas kärventyä, sen verran oli kuumaa. Saunassa oli yön Ollikin ja ulkomaalaisia aika kivasti.

Vedin sit elämäni ensimmäisen kerran karaokea, ja aikas monta biisiä, Johanna Kurkelan: Sun anna mä särkyä en, Anna Eriksonin: Kesä yhdessä, Tomi Markolan: Taivaskalliolla, Johanna Pakonen: Anna yksi yö ja viimeiksi Dingon:Levoton tuhkimo. Ylitin itsenin!

Aamu aikainen, lämmin yö ja hellepäivähän nyt on tulossa. Tänään illal on vapaaehtoishommani kesäjuhla. Onneks tuli tälläinen ilma, nehän lupaa kylmää ens viikolle.

Lämmin ilma, olispa helteisiä päiviä nyt monta kesän aikana.

Lämmin ilma, olispa helteisiä päiviä nyt monta kesän aikana.

Pitäis olla jo nukkumas kun yöhommiin lähen. Tää ilta meni vähän penkin alle, aloin korjaamaan pyörää, jouduin purkamaan muutaman kerran takapyörää pois. Aina hinkkas levyjarru päällä ja tuli enemmän sutta hommas kuin valmista. Nyt kaiketi tuli kuntoon. Mietti jo, että olisko kannattanu viedä korjaamoon vaan.

Huomen seiskaan töihin, että siitä pitää repiä.

Maanantaita. Tänään on tuulista, jos ei olis lämmintä niin tuolla ulkona palelis. Harmittaa vieläkin eilinen rengasrikko. Nyt toi pyörä vähän klappaa ja levyjarru jotenki hinkkaa, yritin korjata, mutta en saanut kuntoon. Kaippa mä pyöräilen sen verran että onko aika vaihtaa takaratas pyörään.

Tänään päivätöissä mietti työelämään väsymistä, yksi yksikön työntekijä irtisano itsensä yllättäen, ei luvattu virkavapaata kesäksi ja teki sit omat johtopäätöksensä, ei ole kuulemma työpaikkaa mihin kuitenkaa mennä. Se kyllä kertoo millaista työkulttuuria tuolla on, vanhoista työntekijöistä ei pidetä huolta, katotaan vaan että työpanoksia pitäis vähentää koko ajan. Yritetään koko ajan tehokkaammaksi touhua. Surullista.

Kumi puhkes, siis pyärästä. Neljäs kerta tänä vuonna. Harmitti, eipä toi pyöräily halpaa hupia ole. Nyt sit näkyy takaratas klappaavan vielä.

Eipä sais valittaa helteestä. Autos hikoilee nyt kyllä. Juhlis tuli käytyä, ylpeehän tosta serkun tytöstä saa olla. Toivottavasti hän pääsee tahtomallensa alalle, vaikka helppoo se ei tuu olemaan.

Koulun juhla ohi. Olen nyt muistaakseni käynyt jokaisessa juhlassa missä lapset ovat olleet. Haikeetahan tuo on aina niille jotka koulun lopettavat. Omilla lapsilla on vaikeudet, vähän erilaiset, siks on surullista kun eksän kanssa on välit poikki. Mutta elämä ei oo helppoa.