IRC-Galleria

"No minä opetan.. Jos osaan. Äläkä sitten sano että oon väärässä, nyt kun minä en ole vielä puoliksikaan valmis. ", Pete vastasi Billien sanojen jälkeen, jotka viilsivät poikaa, syvälle. Toinen pyysi juuri sitä, mitä Pete ei osannut antaa; rakkautta.
" Ja no.. rakkaus on juuri tätä. Rakastetaan jokaista virhettäkin toistemme ihossa. ", Pete lisäsi hymähtäen pörröttäen myös Billien hiuksia toisella kädellään.
" Rakkaus suojaa pahoilta unilta. Se halaa, ja sanoo että ei yötä kannata pelätä. Se halaa niin pitkään, kunnes nukahtaa. ", poika kertoi.
" Ihmiset rakastavat toisiaan, kunnes tunteita ei enää löydy.. En minä tiedä.", Pete lisäsi vielä huokaisten turhautuneena, ja viimeinenkin onnen ripe hukuttautui pois tämän väsyneistä silmistä.
" Minä haluan rakastaa sinua, oikeasti. ", Pete kuiskasi sitten, löysäten otettaan toisesta, nojaten nojatuoliin.

---

Voi tuska mä saan noista Farkasin ja Raayn peleista hirveitä "söpöööö" -kohtauksia.

Here we are
Dear old friends
You and i drunk again
laughs have been had
tears have been shed
maybe the whisky has gone to my head
but if i were gay
i would give you my heart
and if i were gay
you'd be my work of art
and if i were gay
we would swim in romance
but im not gay
so get your hand out of my pants

its not that i dont care
i do
i just dont see myself in you
another time another scene
i'd be right behind you if you know what i mean
coz if i were gay
i would give soul
and if i were gay
i would give you my whole... being
and if i were gay
we would tear down the walls
But I'm Not gay
so wont you stop cupping my Ba... Hand


we've never hugged
we've never kissed
i've never been intimate with your fist
you have opened brand new doors
get over here and drop ... your ... Drawers

http://uk.youtube.com/profile?user=Naseda

Naseda is the queen.

Mä en ole koskaan ennen Spring Nichtin aikana itkeny. Mut heti kun Bill mainitse sen, mä rupesin itkee. Sama juttu DDM:n, In die Nachtin, Rette Michin ja Heiligin kohalla. Ja Wo sind eure händen kohalla mä olin oikeesti ihan sekasin.
Mä itkin koko helvetin dvd:n ajan. Pelottavaa.
Ja mä meinasin muutenkin sulaa tonne lattialle <3 (on ne ihania)
(nyt mä kuulostan ihan mieheltä, kun multa meni ääni ja mun henki ei kulje silleen normaalisti)

Mä en ainakaan kattonut leffoja neljään asti.
(Silta salaiseen maahan on paska)

Mä tein tutkimuksen: suurin osa mun julisteista on _ihan_ vinossa.
(ja niitä on 43)

Mä en ainakaan pelannut SSX:ää koko yötä. Vain kolmeen asti. Puuhun/lumiauraan/hiihtohissiin/tolppaan/toiseen laskettelijaan törmääminen on kivaa. Rinteen laskeminen selällään/vatsallaan on <3

SSX - ON TOUR

Declan pyöritti valkoista kaulakorua sormissaan samalla kun naputti valkoista ruutupaperia lyijykynällään. Tyhjä paperi oli jotenkin niin ahdistava, että Declanin olisi tehnyt mieli laittaa paperi takaisin laukkuunsa ja unohtaa koko tutkielma. Pojan sormet pysähtyivät kaulakorussa olevan valkoisen ristin ympärille. Poika ei ollut uskovainen - kaikki roska ylösnousemuksesta ja Jumalasta olivat niin paksua kamaa - mutta koru itse oli kaunis ja sillä oli tunnearvoa. Declan kohotti katseensa avonaiseen kirjaan. Miksi tuotakin roskaa oli pakko opiskella? Declanille riitti että hän oli perillä siitä mitä tällä hetkellä tapahtui, ei hänen tarvinnut tietää mitä vuonna 1945 oli tapahtunut.
Declan päästi irti lyijykynästä ja nojasi taaksepäin tuolissaan. Kynä kieri pöytää pitkin lattialle. Declan ei jaksanut vaivautua nostamaan sitä. Hän ei kuitenkaan tiennyt mitä kirjoittaisi, joten mitä hän kynällä muka teki? Olkoon lattialla, ei se siellä yhtään enempää ollut hyödyksi.
Declan kohotti katseensa japanilaispojan istuessa pöydän ääreen. Ihanaa, tuo ei ainakaan tietäisi mitään Hitleristä eikä Declan siis voisi lahjoa tätä kirjoittamaan tutkielmaansa. Tai no, eihän hän tietenkään tiennyt, joutuivatko japanilaisskidit opiskelemaan Hitleriä ja kaikkea muuta roskaa mitä opettajat Euroopassa yrittivät oppilaiden päähän sulloa. Vaikka ei Declan kylläkään voinut uskoa, että tyyppi asui Japanissa. Se olisi ihan käsittämätöntä, että tyyppi olisi lennätetty Japanista Englantiin vain opiskelemaan. Kai tällainen opinahjo nyt Japanistakin löytyi.
Declan alkoi taas pyörittää korua sormissaan.

---

Voi tuska. Viimeinen koulupäivä - ja Declan viettäisi sen kirjastossa. Vielä viikko sitten hän luuli, että hänellä oli elämä - mihin se nyt oli ehtinyt hävitä? Pojan kädessä oleva ranneketju kolahti tiskiä vasten Declanin jättäessä lainaamansa kirjan tiskille. Ei hän kyllä koskaan ollut lukenut sitä. Se oli pyörinyt hänen huoneensa lattialle kunnes Declan oli yksi päivä todennut sen olevan myöhässä. Pahasti.
Declan käveli eteenpäin hyllyjen välissä, hän tiesi minne osastolle meni ja mitä sieltä halusi. Charmian Husseyn Salaisuuksien laakso. Hän oli lukenut sen tuhansia kertoja, mutta ei koskaan kyllästynyt lukemaan sitä. Kirja vain oli niin mahtava. Declan kuljetti etusormensa mustaa kynttä kirjan selkämyksiä pitkin kunnes löysi oikein kirjan ja veti sen pois hyllyltä. Declan käveli lähimmän nojatuolin luokse ja pudotti tavaransa lattialle sen viereen. Poika istui taittaen toisen jalkansa toisen alle. Poika aisti läheisessä nojatuolissa istuvan, mutta ei kiinnittänyt tähän paljon mitään huomiota. Hänen ranteessaan oleva ketju kolahti kirjan kantta vasten. Pitkät sormet eksyivät näpertämään valkoista kaulakorua. Pitkät, mustat kynnet näyttivät vielä tummemmilta kirjan valkoisia sivua vasten. Ruskeiden silmien katse risteili kirjan sivuja pitkin. Mustaan nahkatakkiin, mustaan printtipaitaan ja farkkuihin pukeutunut Declan nojautui nojatuolin selkänojaa vasten. Valkoiset Adidaksen kengät näyttivät vielä valkoisimmilta muuta tummaa vaatetusta vasten. Ruskeat silmät siirtyivät hetkeksi kirjan sivuista ikkunaan. Lunta. Paljon valkoista lunta. Pieni hymy levisi Declanin kasvoille. Hän lähtisi Portugaliin heti kun pääsisi pois täältä. Siellä ei olisi lunta. Mahtavaa.

1162 jäsentä

JUST kun ne vastas, mulla ei oo minkäänlaista inspistä pelaa. Vittu.