Aina kun kävelee pukeen takkia, koirat tarkkailee sua. Jos sanot sanan pihalle, hihna, ulos, lenkille, kävelylle, vaikka vaan äitille, niin ne tajuaa että nyt mennään. Samassa ne alkaa hössöttää hirveesti, tsipa enemmä. Kun tsipa hössöttää, pontus kiihottuu. Se joko puree tsipan häntää tai hyppää sen selkään.
Sitte ollaan jo ovensuussa. Tässä vaiheessa meidän kissa, Ulla, herää. Se tulee seisoon oven suuhun, pitäen sellasta (meidän sanomaa ääntä, kurnausta) pulujen ääntä, mutta ei tuu ulos. Se haluaa kyllä, mutta se ei tuu jos sitä ei anella. Sitä pitää oikein monguta, sitten se tulee.
Sitten päästään pihalle. Koirat menee peräkanaa, yleensä pontus edellä tarmokkaan ja tsipa sen perässä neitinä. Ulla tulee aina n. 10 metriä meidän takana, ja pitää sitä pulu ääntä. Yleensä koko lenkin ajan mä huutelen, että ulllaaa. Koska se rakastaa, että sitä pyydetään mukaan. Aina jos auringon valoo näkyy, ulla heittäytyy maahan ja kierii. Se on niin kesäkissa. Sillon se yleensä haluu, että sen poskee mennään sillee "puskeen".
Tsipa tulee hulluks autoista, koska niitä näkyy täällä harvoin. Se alkaa hössöttään, kuten lenkille lähtiessä, ja taas pontus kiihottuu.
Tsipa on neiti kun se kakkaa ja pissaa. Se ei pidä pissatessa ku kahta jalkaa (etujalkoja) maassa, jä kävelee ns. käsillä. Kakatessa se pistää vaan pari pökälettä kerrallaan minne sattuu, se ei kehtaa jättää isoja kasoja. Ja sit aina ku se on paskantanu, se "peittää" ne (edelleen häpee ulostuksiaan) viskoen takajaloilla maata paskan päälle. Ongelma on se, että se viskoo sitä aina vastaikkaiseen suuntaan mihin se kattoo (takajalat,silmät=vastakkain), ja unohtaa missä kakka oli. Yleensä mäki saan osani niistä kurista.
tsipa on valkonen koira. pontus sen pentu (tsipa raiskattiin, pontus on sekarotunen) ja ulla pieni, musta, keltasilmänen ja siro, jokuihmerotu -kissa.