Victor oli yötä kotona, ensimmäinen viikon aikana. Kävin monta kertaa katsomassa hänet kun hän rauhassa nukkui.. Ihana poikani. Eilen oli taas yksi niistä hetkistä kun olen iloinen ja onnellinen siitä, minkälaista suhdetta on V:n isälle. Hän oli käymässä pari tuntia, syötiin lasagnea yhdessä ja juteltiin niiden matkasta. "Onnellinen ero” on kyllä olemassa. I have proof. Että voi jäädä ystävinä ja tehdä kaikkea pojan edestä. Ei tarvitse riidellä ja taistella. Vaikka on monta, monta, monta, monta vuotta yhdessä takana.
Aina pitäisi löytää ne ilonpuolet. Eilen oli just toi. Ja sitten yksi puolin tunnin tapaaminen iltapäivällä. Kun sain kunnon halin
