IRC-Galleria

no niin...

viimeksi lupasin kirjoittaa legendaarisesta puidenhakureissusta äitini kanssa....
ja nyt kun vielä jotenkuten muistan tärkeimmät käännekohdat voin toteuttaa uhkaukseni ja kertoa mitä tapahtui, kun talvi teki tuloaan, viima kävi ja koti kylmeni...

..kuten sanottu ensimmäisten yöpakkasten aikaan omakotitalomme alkoi vähitellen kylmetä, joka tarkoittaa jo vuosien kokemuksella sitä, että pitää alkaa käyttää puulämmitystä.. tämä edellyttää, että on puita,mitä polttaa.... nooh,meillä niitä ei ollut ja useista kehoituksista huolimatta äitini ei suostunut pyytämään veljiäni niitä hakemaan....

no ajellessani eräänä päivänä erittäin väsyneenä töistä, ajattelin käydä kavereiden luona nauttimassa kupposen kuumaa, mutta äitini päätti toisin.. lyhyellä puhelulla minulle ilmoitettiin, että tänään haettaisiin puita... nooh, kai se käy.. kotona oli nälkä ja vitutti... äitini päätti kiskoa peräkärryn pusikon läpi kadulle, vaikka se olisi ollut mahdollista saada auton perään jo pihassa.. pyysin äitiäni ajamaan, koska halusin torkkua matkan.. äitee hyppäsi puikkohin ja minä kiskomaan kärryä kohti autoa... kun olin jo melkein autolla syttyi peruutusvalot ja takapuskuri alkoi lähestyä huolestuttavaa vauhtia.. nostin kärryn aisan pystyyn, ettei se rysähtäisi lasista sisään ja toivoin, että äiti tajuaisi jo pysähtyä.. jarrut polkaistiin kiinni, ovi heitettiin auki ja äiti huudahti, ettei ollut tajunnut katsoa peiliin.... kiitos, ei ne ole kuin yhdet polvilumpiot ja takalasi nyt onkin aivan turha keksintö...

en torkkunut matkalla, koska kuski tuntui olevan hysteerinen kärry perässään.... päästässämme vihdoin perille kaasu polkaistiin pohjaan, ettei jäätäisi mäkeen ja poljettiin vielä huolellisemmin, kun alkoi sutia (sillähän siitä pääsee!!!) (tai sitten ei...)

sen jälkeen tuli ilmoitus, että kärry pitää ottaa perästä irti, koska äitini ei osaa pruuttaa kärryn kanssa.... no tein työtä käskettyä...

tämän jälkeen muutama peruutus alamäkeen (jotka melkein päätyivät kiveen, koska kärry piti kiertää mahdollisimmaan kaukaa..) ja vihdoin ylös... sitten kärry käsipelillä ylös... ihanaa!!! vitutti hieman..

ylhäällä meinasin heittää halolla äitiäni ja tämän koiraa.. haukku myös katosi muutaman kerran, jolloin minun olisi pitänyt tehdä asialle jotain... eipä ole minun koirani, jos ei tule takaisin, niin kyllä joku sen syö...

pressu paikalleen ja hysteerinen kotimatka... kärry ja auto poikittain pihaan ja vaihtamaan vaatteita....

tiesin, etten pääse lähtemään, ellei kärryä oteta auton perästä pois... (eihän nyt sentään bussilla voi mennä...) joten päätin vitutuksen puuskassa siirtää sen paska yksin... hyvin meni siihen asti, kun äiti tuli ulos ja päätti auttaa... en tajunnut puhistessani, että se alkoi työntää ja kärry työnsi minut kumoon.. aisa rysähti jaloille, jumalaton tuska, vitutuksen nousu ja housut paskana...

hetken istuin ja tuhisin.. äiti kysyi mitä oikeastaan tein ja kerroin haluavani helvettiin täältä.. vihdoin kärry saatiin pois ja minä katosin horisonttiin....

sellainen oli se kerta sitten... saattaa olla, etten ihan heti lähde äidin kanssa hakemaan puita...
saattaa olla...