IRC-Galleria

päiviä...
nyt taitaa olla taas sopiva aika ilmoitella itsestään
ja tekemisistään...
olen huolestuttavassa kunnossa!
asun edelleen maalla, aion jäädä tänne kesäksi
ja vietän jopa yllättävän paljon aikaa täällä metsän keskellä...
se tosin johtuu siitä, että iolen jostain kehittänyt vakavaa lähenteläv parisuhteen..
kyllä, luit oikein parisuhteen.. minä!! ja vielä maalta...

satuin lukemaan tuossa aikaisempaa ilmoitus listaani, jossa lupasin,
etten ole täällä koskaan, jos voin olla jossain muualla,
etten pariudu täällä, en vähennä joumista polttamista
tai muitakaan paheellisia tapojani...
ja missä tilassa minä olen nyt?
olen täällä paljon enemmän kuin olisi pakko,
seurustelen, yritin lopettaa tupakan polttoa,
joka onkin taas "pitäisi tehdä" listalla,
en ole juonut tippaakaan moneen viikkoon,
olin tammikuunkin selvinpäin!
(eli olen tänä vuonna tapojeni vastaisesti
ollut huomattavasti enemmän aikaa selvinpäin,
kuin humalassa!!!)

tahtoisin nyt siis kysyä: mikä minua vaivaa???
onko tämä nyt sitten sitä vanhuutta??
onko minusta tulossa kurppa, joka vähitellen menettää viriiliyttänsä?
onko tästä enää paluuta, vai onko tulevaisuuteni ikuisesti
soveliaampaa, hyväksyttävämpää ja vähemmän huhuja synnyttävää??
onko minun härski alkoholistin urani tullut tiensä päähän,
ennenkuin se ehti edes vielä kunnolla kukoistaakaan?

se voi olla...
ei, älä luule, etten olisi onnellinen tai tyytyväinen..
haluaisin vain kovasti tietää,
että onko minun elämäni nyt lopullisesti muutumassa?
olivatko "ne hurjat päivät" vain osa nuoruutta,
joista ei lapsille kerrota, saati sitten lapsen lapsille?
nytkö minusta tulee osa "normaalia yhteiskuntaa"?

huolestuttavintahan tässä on se, ettei minun edes tee mieli kapinoida,
vaikka minusta onkin vähitellen tulossa sosiaalisesti hyväksyttävä yksilö,
jolta voidaan kysyä:"no mitenkäs teillä menee kotona?",
pelkäämättä vastausta..

minä olen tyytyväinen, vaikka olen melkein muottiin sopiva!
outoa!!
(mutta onneksi vain melkein...;))

TEHTÄVÄNANTO:

Vastaan alla oleviin kysymyksiin. Tämän jälkeen valitsen seuraavat kolme ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä (Vastaamaan samoihin kysymyksiin perässä omaan päiväkirjaansa).
Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa tästä merkinnästä.


- Mitä sinulla on tällä hetkellä päälläsi: toppi, farkut ja huppari +muita rytkeitä

- Oletko koskaan ollut ihastunut opettajaasi: enpä taida

- Lempieläin: tällä hetkellä ei löydy

- Kuka on paras ystävä: enpä ala nyt ala-aste ikäiseksi, ei laiteta ihmisiä järjestykseen, eihän?

- Kenelle soitit viimeksi: olisiko ollut jamppa tai rospe

- Oletko koskaan hakannut ketään: en varsinaisesti

- Vietätkö paljon aikaa internetissä?: melko vähän

- Oletko ujo vai ulospäinsuuntautunut: melko kylmä vieraille ihmisille, muuten ylisosiaalinen

- Vihaatko koulua: aamuherätysten takia, kyllä

- Onko sinulla sosiaalista elämää: kai sitä voi siksikin kutsua

- Asutko vielä vanhempiesi luona: en, ihme kyllä

- Jos et, kuinka vanhana muutit pois: olisinko ollut säälittävät 20

- Luotatko helposti ihmisiin: helposti tietyllä tasolla, syvemmin erittäin heikosti

- Oletko koskaan valehdellut parhaalle ystävällesi: kai sitä on kaikille joskus vähän asioita kaunistellut, muka hyvästä syystä

- Onko sinulla salaisuuksia jotka saattaisivat järkyttää muita ihmisiä: onhan noita kai... riippuu siitä, ketä pitäisi järkyttää... ;)

- Oletko koskaan käynyt ulkomailla: jokusen kerran

- Haluatko lähteä kotikaupungistasi: eikös kaikki?

- Oletko hemmoteltu: ehkä tavallaan...?

- Juotko paljon vettä: pääasiassa, jos ei ole alkoholia tarjolla

- Juotko paljon muuta: kahvia ja sidukkaa

- Mitä hammastahnaa käytät: sensodyne??

- Onko sinulla kännykkää: jep

- Jos on, niin minkä merkkinen: mistä minä sen tietäisin? joku läppä hässäkkä

- Ketä ihmistä arvostat: ihmisiä, jotka saavat jotain aikaan ja näkevät muutakin, kuin oman napansa.

- Onko sinulla rusketusta: oliko tämä kysymys vittuilua? minä mitään rusketu!

- Ärsyynnytkö helposti: lievästi kyllä.. suutun harvoin

- Oletko koskaan karannut: en varsinaisesti

- Haaveiletko paljon: tuleehan sitäkin tehtyä

- Onko sinulla paljon exiä: en ole paljon seurustelua harrastellut

- Höpötätkö paljon: aina, kun se vaan on mahdollista

- Millaisen tatuoinnin haluaisit: köynnös selkään olisi toveissa

- Mikä on viimeisin kuulemasi kohteliaisuus: hmm... enpä osaa sanoa.. (lasketaanko murmeli kohteliaisuudeksi??;))

- Onnennumerosi:10

- Lempiväri: musta

- Kuvaile itseäsi: hieman häiriintynyt, kulutus hullu kukkaislapsi

- Poltatko: jepu, retkahdin

- Juotko: kyllähän sitä tulee tehtyä, toisinaan vähemmän, toisinaan liikaa

- Jos värjäisit hiuksesi mikä olisi väri: väriä on jo, mustaa ja punaista... kirkkaan punainen voisi olla jännä, jos koknaan pitäisi vaihtaa...

- Voisitko seurustella itseäsi nuoremman kanssa: teen sitä parhaillaan :)

- Voisitko seurustella itseäsi vanhemman kanssa: sitäkin on kokeiltu

- Onko sinulla ollut koskaan syömishäiriö(i)tä: ei mitään sairaudeksi luokiteltavaa.. joskus unohdan syödä..

- Kuinka monta kertaa annat puhelimen soida ennen kuin vastaat siihen: kuinka kauan kestää juosta puhelimen päähän?

- Näytätkö enemmän isältäsi vai äidiltäsi: asteittai modifioitu kopio äitestä

- Itketkö paljon: ei kuulu tapoihin

- Jos sinun täytyisi luopua yhdestä elimestä, minkä antaisit: miksi pitäisi luopua? kenelle se menee?

- Mitä lausetta käytät eniten puhelimessa puhuessasi: åke

- Oletko romanttinen: melko harvoin, ei tule kovin luonnostaan, liian kyyninen luonne

- Milloin oksensit viimeksi: join taikajuomaa ehkä vuosi sitten ja se hieman kostautui.. :P

- Pidätkö enemmän blondeista vai bruneteista: aika sama, riippuu mitä muuta löytyy

- Minkä väriset alusvaatteet sinulla on tällä hetkellä: valkoiset (outoa, ensimmäistä kertaa pitkään aikaan.... )

- Miten olet sisustanut asuntosi: sopivasti

- Kengännumerosi: 38-39

- Kuinka pitkä olet: 162

- Millainen olo sinulla on tällä hetkellä: täysi

- Milloin viimeksi olit juhlissa: juhlat? omat merkkipäivät oli tuossa pari vkoa sitten

- Mitä sinulla on päälläsi nukkuessasi: mahdollisimman vähän

- Onko sinusta liikkunut huhuja: on... koska minähän olen "sellainen".. kaikkien syntisten esiäiti.. :)

aion piinata: ulique, minza jaaaaa...... larska
pitäkää lapset hauskaa!!

mihin olen joutunut?

menet paikalliseen kuppilaan, paikka on tupaten taynna miespuolisia kansalaisia,
mutta sinun on turha luulla, etta olisit heille edes olemassa..
tilaat siiderin ja saat jotain, mika nayttaa ja maistuu erehdyttavasti kaljalta..
luulet tulleesi hobitti maahan, koska yllattavan moni ihminen on pituisesi eli melkein 165...
kaikki puhuvat englantia, mutta mistaan et saa selvaa....

tama on irlanti... tama on hauskaa... :)

nyt kun saisi sidukan...

mitäköhän sitä nyt sitten?

hyvät ystäväni, voin ikäväkseni ilmaista teille,
että minusta on tulossa vanha, toodella wanha...
ja mistäköhän minä sen tiedän?
nooh, minäpä kerron teille:
ensinnäkin, ikäni puolesta en minä tästä enää nuorru.
toisekseen minä alan jo näyttääkin vanhalta..
(juu ja tiedän, että olen aina näyttänyt elämää vanhemmalta
ja tähän kuittaan, että mitä nyt kun alan näyttää vieläkin vanhemmalta??)
ja alan tinkiä ulkonäöstä mukavuuden edessä,
korkkarit ovat kaapissa odottamassa juhlatilaisuuksia
ja tennarit kuluu puhki jatkuvassa käytössä..
käyn viihtellä tavallisissa vaatteissa,
en edes etsi kaupasta baarivaatteita, saati sitten kenkiä..
omistan nykyään jopa oloasuja, joka sekin on jokseenkin pelottavaa..
nautin toisinaan koti-illoista sohvalla (en tosin onneksi vielä vkonloppuisin)
en enää jaksa viihtyä radalla valoon asti,
vaan saatan lähteä kotiin jo kolmen maissa..
kärsin krpaulasta aina juomisen jälkeen,
enkä jaksaisi juhlia kovin useaa päivää peräkkäin..
ai niin ja alan jo uskoa siihen, että ikä on pelkää numero
(lähinnä ehkä siksi, että nuoremmatkin pojat osaavat näyttää yllättävän hyvältä..)

eli kertokaan nyt hyvät ihmiset pitäisikö minun huolestua,
vai onko tämä muka normaalia tässä iässä?
onko hyväksyttävää olla ostamatta uusia kenkiä jatkuvasti?
voinko jättää pienen laukun kauppaan, vain koska se on epäkäytännöllinen?
voiko kynnet jättää lakkaamatta lauantai-iltana?

mitä minä nyt teen?
perustan perheen ja raitistun?
eiiiiih!!!! minä en suostu alistumaan, minä en vaan suostu!!
heitän siis huopatossut nurkkaan ja olen vapaasti innostunut siitä,
että keskiviikona alkaa kunnon p-joulu kausi ja jatkuu melkein viikon,
pientä katkoa lukuun ottamatta..
ja sen jälkeen lähden irkkuihin ottamaan elämästä ilon irti!!

..ja kaiken tämän päälle voi vielä todeta,
että minä voi vapaasti pitää nuoresta lihasta,
perustaa vaikka haaremin tai elää vain onnellista hiljaiseloa yhden poikalapsen kanssa..
mitäs siihen sanotte? hah!!

mie olen kurppa, mutta onneksi viriili sellainen
ja vielä ylpeä siitä!!

vastauksia:

kyllä, olen muuttanut ikaalisiin.
ei, en ole hullu. (tai siis entistä hullumpi)
kyllä, minua näkee edelleen.
ei, en katoa maan päältä, olen vain maalla.
ei, en löydä elämäni maajussia täältä, saa kymmentä lasta ja rupea tilan emännäksi.
ei, en aio luopua kaikista kengistäni.
ei, en ala ostaa kaikkia vaatteitani vapaavalinnasta.
kyllä, aion edelleen lakata kynteni ja käydä parturissa.
ei, en nauti shoppailu tauosta.
kyllä, minulle saa edelleen soittaa.
ei, en ajatellut eristäytyä.
kyllä, aion muuttaa täältä pois.
kyllä, olen käyttänyt taas kaikki rahani turhuuteen.
kyllä, minä tykkään pojista.
ei, en osaa kirjoittaa.
kyllä, minulla on kaamea kapula.
kyllä, join eilen, vaikka ei ollutkaan viikonloppu.
ei, minä en ole alkoolisti, vaikka juon viikolla.
ei, en elä kieltämyksessä.
ei, en aio tänäänkään myöntää olevani alkoholisti.
kyllä, lukitsen vastauksen.
ei, en polta liikaa tupakkaa, kun juon.
ei, en juo liikaa.
ei, en ole ajatellut hakea apua.
ei, en aio antaa periksi tässä asiassa

voi, voi kun sitä ollaankin tänään uteliaita..
..anna jo olla..

rakas isäni kuoli torstaina 2.8.2007 varhain aamulla...

(aloitus omistettu henkilölle, joka tietää, ketä tarkoitetaan, jos tuon sattuu lukemaan....) =)

elikkäs tänään on ollut suurien oivallusten päivä,
päätösten päivä!!
ja tämän päivän päätteeksi voi sanoa, että minun elämäni pitää muuttua
ja näin ollen se tuleekin muuttumaan...

minä alan säästämään...
syitä on moninaisia ja tässä niistä aluksi muutama:
#1 minusta tulee opiskelija
ja opiskelijathan ovat tunnetusti jumalattoman köyhiä....
#2 koska käyn koulua toisella paikkakunnalla,
minulla ei jää aikaa iltatöihin koulunkäynnin ohessa...
#3 minulla on unelma (tai useampia...)
eli päätimme erään henkilön kanssa (tietyt tietävät) lähteä joulua pakoon...
ja sehän maksaa hieman (ellei mene turuntien motelliin...)
#4 lisää unelmia...
tarvitsen harrastuksia... yksi hurahdus on liikunnan tapainen toiminta
ja yllättävää, että sekin syö rahaa...
#5 tahdon toteuttaa unelmani ja hakkia tatuointeja...
#6 myös muutama lisä reikä on hankinta listalla...
#7 haluan lisää harrastuksia!!
tiesittekö, että laskuvarjohyppäys on paljon huokeampaa,
kuin saattaisi aluksi kuvitella... sitä minä haluan harrastaa...
#8 minä rakastan kaksipyöräisiä vempeleitä...
pakko siis saada kortti, jolla saisi sellaista ajaa...
#9 ja jos kerran olisi kortti, niin eikö olisi järkevää olla joku jota ajaisi...
#10 olen vakaasti päättänyt, että ensi kesäksi minulle tulee vauva!!!
kyllä luit oikein...
vauvani on hellu, lutuna ja lehmän kokoinen...
aion vihdosta viimein ottaa sen tanskandogin...

että näitä pitäisi nyt sitten lähteä toteuttamaan....
minä olen siis vakaasti päättänyt, että haaveilu riittää
ja nyt alkaisi olla aika toteuttaa....

toivottakaa onnea, sitä saatetaan tarvita!!

kuulkaas nyt kaikki...
onkos tämä nyt sitten laitaa ollenkaan?

minä tässä kirjoitan rauhanomaisesti päiväkirja merkintöjäni,
erittäin tietoisena siitä, että joku käy niitä hetken kuluttua lukemassa....
(ottaen huomioon, että jotakuta jaksaa niin paljon minunkin mietintäni kiinnostaa...)

niin elikkäs siis, haen tässä sellaista huomiontia,
että eikös päiväkirja ole yleensä tarkoitettu omien salaisimpien tuntojen purkuun?
ja jos näin on, eikös tämänkin kansion nimi ole sitten ehkä hieman hakoteillä???

voi toki olla, että olen valmis myöntämään,
ettei työasioiden jatkuva vatvominen ehkä ole minun salaisimpia asioitani...
niitä nyt en ehkä ihan heti tänne tule laittamaan...
vaikkakaan silläkään ei olisi mitään väliä,
koska en ole edelleenkän oppinut pitämään turpaani kiinni yksityisistä asioistani,
joten ihan samahan se on, että mitä kautta te niistä kuulette...

ainoat ihmiset, jotka eivät minusta paljoa loppujen lopuksi tiedä,
tai ainakaan toivottavasti kaikkea, ovat vanhemmat sukulaiseni...
ja niin kauan, kuin isovanhempani, eivät täällä pyöri, voin olla rauhassa...
(sen sijaan viimeksi tänään mietin,
että mitäköhän kaikkea voisi jättää äidilleen kertomatta,
mutta kai sekin on turha vaiva, kun ollaan jo kuitenkin päästy siihen ikään,
että voi väittää olevansa muka aikuinen,
jolloin äidin ei tarvitse enää hermostua ihan kaikesta...

mutta joka tapauksessa, eikö se ole väärin väittää tätä päiväkirjaksi????
onko kukaan kanssani samaa mieltä, vai ajattelevatko muut tämän oleva oikein???
onko päiväkirja vain kirja johon pyritään kirjoittamaan päivittäin jotain, ihan mitä tahansa, jolla ei ole mitään sen suurempaa merkitystä????
mitä tämä tarkoittaa???

mikä on päiväkirjan tarkoitus????

nyt on lapset taas satutuokion aika...
ja koska kyylitäti taisi heittää veivinsä jo hetki sitten
taitaa tämä tarinoiden kertominen jäädä täysi minun kontolleni...
(ja kaikille ihan vaan tiedoksi,
ettei sitten kannata jäädä odottelemaan mitään kuvallista demonstraatiota,
se puoli oli kyllin heiniä ja minun älykkyysösamääräni,
saati sitten käsien ja puheen samanaikainen hallinta eivät siihen millään riitä...
ettekä te mitään minun rustauksistani kuitenkaan tajuaisi....)

elikkäs, koska nykyään jatkoosat ovat niin kovin kovassa huudossa,
palataanpa meille jo niin kovin tuttuun aiheeseen:
päiväni töissä!!!!

nyt kun olen palannut vuokratyöläisen ihmeelliseen arkeen,
saan kiertää jos jonkinmoisia työpaikkoja läpi..
nooh näissä paikoissa törmää jos vaikka millaiseen väkeen
ja aina toistaan kiehtovampiin työnkuviin...

tässä päivänä eräänä menin reippaana tyttönä töihin
ja sain jo tutuksi tulleessa paikassa valita kahdesta työtehtävästä haluamani...
päätin jäädä linjan toiseen päähän, koska kyseisellä paikalla on aina joku seurana
ja päivä sujuu rattoisammin rupatellessa...

ikäväkseni tajusin kovin nopeasti,
että puhuminen kyseisen henkilön kanssa olisi mahdotonta
seuraavan kahdeksan tunnin kuluessa,
sillä tämä tapaus oli jokseensakin ahdistava...
noin viisissäkymmenissä oleva mies,
joka hyräili jatkuvasti kovaan ääneen uskomattoman epävireisesti
ja selvästikin luuli, etten häntä kuullut...
(outoa, koska siinä koneiden vieressä saa jo aika kovaa hyräillä...)

nooh ajattelin sitten, että ei tässä mitään, senkuin ollaan ja odotellaan että päivä loppuisi...
tai että työ vaihtuisi johonkin mielikuvitusta herättävämpään...
(olen kuitenkin tehnyt montaakin tappavan tylsää työtä, joten en kovin helposti säikähdä..)

pikkuhiljaa minulle alkoi kuitenkin selvitä,
että edessä olisi yhdet elämäni pisimmistä tunneista...
eteeni tuli linjaa pitkin tuskastuttavan hidasta vauhtia tex willer pokkareita..
laskin viisi tex willeriä, pinosin ne...
laskin seuraavat viisi, pinosin ne...
laitoin jälkimmäisen pinon edellisen päälle toisin päin...
ja aloitin alusta....
viisi texiä, yksi-kaksi-kolme-neljä-viisi, ja toisin päin...

tunnin jälkeen minulla oli tylsää...
kahden tunnin jälkeen olin turhautunut..
kolmen tunnin jälkeen aivoni alkoivat tehdä kuolemaa...
neljän tunnin jälkeen olin varma, että jos vieressäni hyräilevä pappa vielä päästäisi äänenkin,
hirttäisin hänet niputuskoneella, jos vaan mitenkään siinä onnistuisin...
viiden tunnin jälkeen tunsin olevani fiksu, kun ajattelin murtolukuja ja tex willer vaikutti uskomattoman kiehtovalta lehdeltä...
viiden ja puolen tunnin jälkeen olin varma, että minun pitäisi ostaa tex willer...
kuuden tunnin kohdalla tajusin, etten ikinä normaalioloissa haluaisi lukea tex willeriä
ja kirosin vaikutusalttiuttani...
seitsemän tunnin kohdalla ajattelin olevani mahtava työntekijä,
koska en enää laskenut lehtiä vaan niput syntyivät automaattisesti...
(hetken kuluttua tajusin, että se ei tehnyt minusta fiksua, vaan se teki minusta passiivisen idiootin....)
kahdeksan tunnin jälkeen olin jo niin pihalla, etten tajunnut, mikä on kellokortti,
pelkäsin, että tukehtuisin kohta omaan kuolaani, koska en enää osannut mitä muuta, kuin himoita tex willerin ketotilausta ja laskea viiteen...

kurvasin hullua vauhtia kotiin ja toivoin vielä jonain päivänä löytäväni aivoni jostain, vaikka ne olivatkin tuona aikana surkastuneet mikroskooppiseen kokoon...

tarinan opetus:
ihmiset, jotka tekevät kymmeniä vuosia liukuhinatyötä,
eivät voi olla erikoisen kiehtovaa seuraa....

juu-u..
kesä tulee nyt siis oikeasti kovaa vauhtia
(eli siis kukaan ei voi enää tuputtaa typeriä ideoitaan takatalvesta!!!)
joten on aika alkaa valmistautua uuteen kauteen...

elikkäs, mitäs siihen kuuluukaan...??
pitäisi olla luonnollisen päivettynyt
ja tietenkin kauden edetessä kauniin ruskettunut..
mutta miksi?!?!?
erilaisuushan on nykypäivänä kunnioitettava piirre,
se että uskaltaa olla oma itsensä on hienoa....
siispä minun jalkani eivät alistu itseruskettavan hirmuvallan alle...
(tai ainakaan en usko...)

..seuraavana pitäisi kuntoilla itsensä rantakuntoon...
eli omata häviävän pieni vyötärö..
kapinoin myös tätä vastaan...
(enkä ainakaan heti suostu myöntämään, että se johtuisi laiskuudesta...)
minä kannatan turvallisuutta...
siispä olen käyttänyt koko talven oikein kunnon uimarenkaan kartuttumiseen..
ja jos haluan panostaa uskonäköön,
voin aina ostaa vaalean punaista lateksimaalia
ja maalata luontaisen uimarenkaani huomiotaherättävän kauniiksi...
ja ainakin on unelmien prinssille jotain mistä ottaa kii...

kyllä se nyt on niin, että tämä tyttö alkaa olla valmis kesää varten,
ihan ikiomalla tavallaan...

siispä tämä kesä vedetään putkeen vararenkaalla
ja häikäiseminen tapahtuu puhtaanvalkoisilla säärillä...
varokaa kesämiehet, tulossa ollaan!!
(kunhan jaksan nousta sohvalta...)