IRC-Galleria

Näinä päivinä on tullut nukuttua paljon ja tehtyä vähän. Mistään ei tunnu tulevan mitään. Mistään ei tunnu olevan myöskään hyötyä, kun uusi maailmanjärjestys puskee päälle jossa rikkaat voivat ostaa köyhien ihmisoikeuksia.

Aiemmin päivällä pohdin mitä tässä olisi enää tehtävissä, että suunta muuttuisi. Tanja Karpela oli sitten joko tarkoituksella tai täyttä vihjeettömyyttään johtanut harhaan eduskuntaa lain käsittelyn aikana väittäessään että olisi "mustaa valkoisella" siitä mitä direktiivi tarkoittaa. Nyt sitten on selvinnyt että näin ei ollut, mitään tälläisiä asiakirjoja ei ollut olemassa, vain direktiivi ja sen esityöt. Lakia kun ajettiin läpi, annettiin kuva että mitään ei ole tehtävissä ja jos yrittää jotain niin siitä vain kärsii. Esitettiin, että EU tulee jakelemaan sakkoja mikäli direktiivin toteuttaa "väärin" tai viivästyttää sen toteuttamista. Puoluekuri piti huolen lopusta, missä oli demokratia kun tämä näytelmä näyteltiin?

Päädyin tulokseen, että tässä tarvittaisiin jotain radikaalia, järkyttävää, shokeeraavaa. Jos se että laki on ajettu läpi harhaanjohtamalla ja väärällä tiedolla ei ole järkyttävää, tai että laki olisi suojaamassa haittaohjelmia ja kuluttajien omaisuuden haltuunottoa monikansallisten teosten oikeudenomistajien taholta, mikä sitten? Ehkäpä poliittinen itsemurha-isku? Taitaa jäädä minun osaltani tekemättä, mutta onko tässä mitään lievemmän tasoista enää tehtävissä? Jos shokeeraa jollain rikollisella toiminnalla, jää viesti kuulematta ja painotutaan siihen rikollisuuteen. Sen pitäisi olla laillista ja koskettavaa. Koska tosiasiat eivät teknisestä luonteestaan johtuen kosketa kansaa ja addressit jätetään ottamatta vastaan (audienssia ei saatu masinointi.org:n addressille), mielenosoituksissa esitetään väärin mielenosoittajien näkemykset ("tahtovat musiikkia ilmaiseksi sananvapauden verukkeella"), ovat vaihtoehtot tosiaankin vähissä.

Mikä on hallintomuodon nimi, jossa päätöksiä tekevät isot monikansalliset yritykset?