Aina välillä joku muistuttaa minua minijääkaapista, jota minulla ei ole. Tänään näin tapahtui taas. Ja joka kerta se vituttaa rajattomasti. Ei sentakia että tahtoisin minijääkaapin, vaan se mitä tapahtui kun luulin sellaisen saavani. Kyseessä oli siis verkkokauppa.com avajaiset.
Verkkokauppa mainosti että 200 ensimmäistä avajaispäivänä saa käytännössä ilmaisen minijääkaapin, hintaa taisi olla 10 senttiä. Olin paikalla noin 120 ensimmäisen joukossa mutta mitään jonoa ei ollut. En tässävaiheessa ajatellut asiaa sen kummemmin. Olen vähän typerän abstrakti ihminen ja ajattelin että ajoissa paikanpäällä oleminen riittäisi. Verkkokaupan toimesta mitään järjestelyjä ei kuitenkaan oltu hoidettu jonotuksen toteutumiseksi, ja kävi sitten pahasti.
Siinävaiheessa kun väkeä oli monta sataa ja ovet olivat avautumassa, sitä tajusi että sieltähän ei pääse pois enää mitenkään ja kohta väkimassat alkavat liikkua. Väkeä tosiaan oli tullut kauempaakin, takanani oli pari pikkupoikaa muistaakseni Riihimäeltä. Pienen kokonsa ansiosta nuo pari pikkuista pääsivät nopeasti massojen läpi ja saivat minijääkaapit, minä en. Ei tässä niin mitään, muttakun siellä puristuksissa oli aikamoinen tuska. Ihmiset huusivat ja melusivat, väkimassat eivät tahtoneet pysähtyä edes edestä kuuluvaan huutoon että joku kaatui ja oli jäämässä jalkoihin. Lasiovi lähti sijoiltaan, käytävässä ollut mainosteline sai kyytiä ja ehtiessäni sisäänkäynnille paikka oli täynnä paperisilppua. Portaissa lojui jonkun kenkä, jonkun reppu, kaikenlaista. Homman kruunasi toki se, että väki ei uskonut kun 200 meni täyteen, ja paikanpäältä ei päässyt pois koska kassa oli aivan tukossa jonosta.
Kaksi päivää tapahtuneen jälkeen koko keho oli niin krampissa etten päässyt juuri liikkumaan, onneksi olin edellisenä päivänä ostanut jo särkylääkettä kun kaikki paikat olivat jo tuolloin vähän rikki. Onneksi särkylääkkeet ovat halpoja, mutta kalliimpia silti kuin luvattu minijääkaappi. Koin kohtuulliseksi vaatia verkkokauppa.com:lta tapahtuneesta anteeksipyyntöä, mutta he eivät kokeneet kohtuulliseksi moista tarjota.
Välittömästi tapahtuneen jälkeen kun lähetin sähköpostia, minulle joku oli jo lupaamassa jotain muuta tilalle kun en minijääkaappia saanut. Tai siis, ei luvannut vaan tarkka sanamuoto oli "Voisin yritää järjestää jotain". Tästä eteenpäin mihinkään sähköposteihin ei tullutkaan enää vastausta, oli aivankuin asiakaspalvelua olisi ohjeistettu että asiaa koskeviin viesteihin ei vastata. Alistuin tilanteeseen, mutta joka kerta kun se on tullut puheeksi on ahdistanut rajattomasti. Enää ei sentään vilise päässä kuvat tapahtuneesta kun verkkokauppa mainitaan, aiemmin kun näin mielessäni kuinka nuori tyttö painautuu lasioven kulmaa vasten ja huutaa kivusta kun ei pääse ohi eikä pois. Ovi sentään osoittautui heikommaksi lopulta ja vääntyi sijoiltaan irti, ja pääsin itse kyseisestä kohdasta ohi suhteellisen kevyesti pienillä naarmuilla.
Kun verkkokauppa.com ei halunnut vastata, lähetin lopulta kauppakeskuksen johdolle viestin asiasta että verkkokauppa ei halua keskustella tapahtuneesta. Esitin viestini lopuksi että haluan joltain taholta anteeksipyynnön tapahtunesta ja tunnustuksen virheestä. Kun ihmisiin sattuu tälläisessä tilanteessa niin jonkun on otettava vastuu, vaihtoehto on että verkkokauppa pitää asiakkaiden fyysistä kipua hyväksyttävänä osana tavallista kaupankäyntiä. Kauppakeskuksen johto oli ottanut sitten yhteyttä verkkokauppaan ja sainkin sieltä vastauksen, ilmeisesti lakimiesten muotoileman sellaisen.
"Pahoittelemme tosiaankin ennalta arvaamatonta väenpaljoutta ja toisaalta kauppakeskuksen silloisten vartijoiden kyvyttömyyttä hallita isoja väkimassoja. Avajaisia varten oltiin varustaudutte ylimääräisille vartijoilla, mutta väkeä oli tosiaankin häkellyttävän paljon oven takana kun ovet avattiin."
Ja hitot! Niitä vartijoita ei näkynyt missään, ja verkkokaupan henkilökunta keksi että ovet avattua on hyvä idea juosta täyttä vauhtia alta pois. Ilmeisesti odottivat että ryntäys tulee kun ovet avataan, miksi ovet sitten avattiin vaikka mitään keinoa väenhallintaan ei ollut? Henkilökunta keksi myös käydä katsomassa tilannetta toisten portaiden kautta ennen avaamista, jolloin pääovien luona olevat näkivät että verkkokaupan toisella ovella väkeä kulki portaita alas ja sitten takaisin ylös. Tämä herätti tunteen että toiset ovet oli avattu, ja hätäreaktion että nyt on kiire tai ne toisella ovella menevät saavat jääkaapit.
Huomatkaa myös miten Verkkokauppa pahoittelee olosuhteita, ja usuttaa vastuuta kauppakeskukselle. Kauppakeskus sensijaan ei halunnut esittää anteeksipyyntöään, ja entisiltä vartijoilta sitä ei taida saada myöskään. Kyllä minä väittäisin että kun verkkokauppa tämän kampanjan ajoi läpi niin se on verkkokaupan tai kauppakeskuksen vastuu. Tahdon vain että joku sanoo "sori, tehtiin virhe" eikä että "paska säkä, ei ollu meidän vika". Kaikenkaikkiaan tuntuu että oli mukamas asiakkaiden vika että satuttivat itseään paikanpäällä, niinkuin mitä hittoa?!
Koitti tarjota vielä ilmaista minijääkaappia siinä, ehtona tosin että tulisin ostoksille. Mitään syyllisyyttä ei siis tunneta kivun aiheuttamisesta, yritetään vaan jatkaa bisneksen pyöritystä. Tulin tulokseen että vaikka sen jääkaapin hakisin niin jäisi häviäjän olo tapahtuneesta, se olisi ikäänkuin tapahtuneen hyväksymistä että oli oma virheeni että minuun siellä sattui.
Esitin vielä verkkokaupalle että mikäli joku taho tunnustaa tehneensä virheen ja pyytää anteeksi niin homma on sillä hoidettu ja tapahtunut anteeksiannettu. Ilmeisesti kuitenkaan yksikään vastuussa ollut taho ei koe toimineensa riittämättömästi, ja joudun toteamaan että verkkokauppa.com:n mielestä asiakkaidensa hyvinvointi on toissijainen asia ja jää bisneksen varjoon. Mitään vastausta en nimittäin enää heiltä saanut.
Että tämmöinen nostaa verenpainetta jälleen kerran. Samanlainen tunnepurkaus tulee jokakerta kun joku sanoo "minijääkaappi" tai usein myös sanasta "verkkokauppa", kerran vastaava olo on myös tullut kun joku mietti miten kesällä voisi pitää juomat kylminä... se hiton minijääkaappi kun olisi siihen aika pätevä.
Onko se nyt muka niin pirun vaikeaa sanoa että tuli kämmättyä ja pyytää anteeksi?!