IRC-Galleria

"Suuria turhia toimia piirrän
elämän kaarta kun suunnittelen
Sinutkin usein mä huomiseen siirrän
tänään kun kanssasi ehdi olla en –"


Mä arvostan ihmisessä valtavasti kykyä seistä sanojensa takana. Ihminen, joka tekee lupaamansa asiat herättää mussa luottamusta ja sellaisen ihmisen kanssa on kauhean mukava ystävystä. Turha lupailu syö pohjaa ihmisen karismalta aivan uskomattomalla tavalla. Olkoon muuten kuinka tajuttoman ihana ja suloinen ihminen hyvänsä, se ei yksinään riitä. Oharit voi tehdä myös isolle porukalle. Vaikka ei uskoisi että oma yllättävä poisjäänti tuottaisi mitään harmia niin se yleensä aiheuttaa sen, että muut joutuvat tekemään yhden ihmisen työt lyhyellä varoitusajalla. Jos ei aio kantaa ottamaansa vastuuta, ei pitäisi myöskään lupautua.

Mulla tietynlainen lojaalius on jossakin määrin geeneissä. Musta tuntuu tosi pahalta, jos en jostain syystä pysty pitämään lupaustani. En kehtaa jäädä usein pois mistään harrastuksista tai kokouksista ja jos pakon edessä joudun niin tekemään, se vaivaa mua pitkään. Jos joudun perumaan sovitun tapaamisen ystävän kanssa, se kyllä painaa mieltä ja tunnen itseni petturiksi. Meinasin kuolla tuskailuuni kun jätettiin vahingossa yks kiva Sampi-tyttö yksin Amarillon narikkajonoon! (Anteeksi vielä siitä, se oli vahinko!) En todella väitä olevani mikään täydellinen ystävä, joka kohtelee rakkaitaan täydellisesti mutta pakko on arvostaa itseään kuitenkin siitä, että laiminlyönnit tuntuvat oikeasti pahalta ja se saa mut karttamaan niitä.

Ehkä juuri oman ehdottomuuteni takia odotan samanlaista lojaaliutta muilta ihmisiltä. Jos itse tekee kaikkensa ollakseen hyvä ystävä ja sanansa arvoinen, tuntuu äärettömän loukkaavalta ja aliarvioivalta kun joku muu ei toimi samojen periaatteiden mukaan. Minulle sellainen käytös edustaa välinpitämättömyyttä ja äärimmäisen vähäistä mielenkiintoa toisia kohtaan. Ihan kuin ne muut eivät olisi minkään panoksen arvoisia.

Tietysti sen järjellä ymmärtää etteivät ihmiset ole samanlaisia luonteiltaan eikä toinen välttämättä edes ymmärrä, että tyhjä lupailu voi loukata toisia. Siksipä ehkä kirjoitankin tämän, jotta jokainen lukija heräisi tahollaan miettimään, miten kohtelee muita. Kritiikin antaminen muille kasvotusten on mulle monesti vaikeaa. Tässä siis tulee rakentavaa kritiikkiä asianosaisille tekstin muodossa, se kun on odottanut pääsyään ilmoille.

Onneksi olen onnistunut keräämään ympärilleni paljon myös jämyjä ihmisiä. Mun oma Valtterinikin tuli mun luokse Ruotsiin kun se lupasi vaikka olin varma että se vaan puhuu kauniita. Se nosti sen pojan pisteet taivaisiin. Muutenkin Valtteri on ihminen jonka sanaan voi huoletta luottaa. Nyt kun se vielä ostaisi mulle lupaamansa uuden säilytyslaatikon sen tilalle, jonka se potkaisi rikki kun suuttui joskus viime talvena. :)


"– Siis missä on rakas tai ystävä parhain
siellä sun paikkasi tänään jo on"