Ravinnon vähyys voi aiheuttaa aliravitsemusta sekä lukuisia puutostiloja, jotka voivat johtaa mm. vastustuskyvyn ja luuston heikkenemiseen, ja lopulta jopa kuolemaan. Sairauden edetessä ja ruumiin rasvapitoisuuden vähetessä sairastuneen lihakset heikkenevät ja surkastuvat, iho kuivuu ja saattaa alkaa kasvattaa nukkamaista karvaa, lanugoa, suojakseen ja kuukautiset voivat jäädä naisilla pois. Sairaus saattaa aiheuttaa osteoporoosia ja saattaa hidastaa pituuskasvua nuorilla. Lisäksi anoreksia voi aiheuttaa ahdistusta. Tämä voi johtua muun muassa oman minäkuvan ja läheisten käsitysten välisestä ristiriidasta, siitä, että potilas tietää olevansa sairas, mutta kokee itsensä voimattomaksi sairauden edessä, tai kaiken ylittävästä, hallitsemattomasta lihomisen pelosta. Aliravitsemus aiheuttaa usein masennusta, joka usein lievittyy jo ravitsemustilan parantumisella. Myös kognition alenemaa esiintyy.
Anoreksia on yleisintä murrosikäisillä tytöillä ja nuorilla naisilla, ja sen esiintyvyydeksi arvioidaan noin 1-5 %. Sairauteen liittyy kasvanut kuolleisuus, ja arviolta 10 % anorektikoista kuolee sairautensa aiheuttamiin komplikaatioihin. Joissakin tutkimuksissa on päädytty tulokseen, että anoreksiaan liittyy nuorten naisten mielenterveyden häiriöistä suurin kuolleisuus. Siihen saattaa liittyä myös muita syömishäiriöitä, tyypillisimmin bulimiaa ja ortoreksiaa. Vaikka sairaus on moninkertaisesti yleisempi naisilla, sitä tavataan harvinaisempana myös miehillä. Kaikkiaan syömishäiriöistä kärsivistä ihmisistä noin 10 % arvioidaan olevan miespuolisia.
Anoreksiaa pidetään nykyisin oireena jostakin syvemmällä olevasta ongelmasta. Terapia kuuluu yleisesti anorektikoiden jatkohoitoon, jotta sairauden uusimiselta säästyttäisiin. Anoreksia voi olla myös keino säädellä ahdistusta (kuten esim. viiltely). Mahdollisia syitä ja riskitekijöitä anoreksialle on esitetty lukuisia; tällaisia saattavat olla esimerkiksi sairauden esiintyminen suvussa ja perfektionistinen luonne. Eräänä syynä sairauden yleistymiselle pidetään länsimaista kauneusihannetta.
Bulimia nervosa eli ahmimishäiriö on ruumiinkuvan häiriö, jolle on ominaista, että henkilön päivittäistä ajattelua hallitsee syöminen ja toisaalta lihavuuden pelko. Sairauteen kuuluu toistuvat ylensyömiskohtaukset, sekä liiallinen keskittyminen painontarkkailuun, mikä johtaa liikasyömiseen ja sitä seuraavaan oksentamisen ja ulostuslääkkeiden käytön vuorotteluun. Bulimiaan liittyy huoli ruumiin muodosta ja painosta. Monet bulimia nervosa -potilaista ovat aiemmin sairastaneet anoreksia nervosaa eli laihuushäiriötä. Bulimiasta kärsivät ovat itse tietoisia syömistottumuksiensa epänormaaliudesta. Hoitoon hakeutuminen on kuitenkin vaikeaa häpeän ja syyllisyyden tunteiden vuoksi.
Ahmimishäiriö ei näy päällepäin. Potilaat ovat yleensä normaalipainoisia, tai paino saattaa vaihdella alipainosta ylipainoon. Kuitenkin he kokevat itsensä lihaviksi ja haluaisivat laihtua. Toistuva oksentaminen johtaa elimistön elektrolyyttitasapainon häiriöihin ja lisätauteihin. Veren happo-emästasapaino on bulimiapotilailla usein järkkynyt ja ahmimishäiriöisillä tytöillä esiintyy kuukautishäiriöitä. Bulimiapotilaat valittavat usein ummetusta tai toiminnallisia vatsaoireita.
Hapan oksennus vahingoittaa hammaskiillettä ja hammasoireet ovatkin tavallisia pitempään bulimiaa sairastaneilla. Ensin hampaan pinta muuttuu epätavallisen sileäksi luonnollisten uurteiden tasoittuessa ja myöhemmin hampaat vaurioituvat enemmän kiilteen syöpyessä.
Masennus on bulimiapotilaan yleisin psyykkinen ongelma; sen esiintyvyys on arviolta kolminkertainen normaaliväestöön verrattuna. Myös ahdistuneisuus, pakko-oireet ja sosiaalisten tilanteiden pelko ovat tavallisia, samoin kuin persoonallisuushäiriöt. Lisäksi päihdeongelmat ovat yleisiä ahmimishäiriössä. Ahmimishäiriöön liittyy myös itsetuhoisuutta. Näillä psykiatrisilla liitännäisoireilla on taipumus jatkua ahmimishäiriön korjaantumisen jälkeen pitkäänkin.