IRC-Galleria

nosoul

nosoul

Ohhoh, mullahan oli tällainenkin...

Pahuuden monet muodotPerjantai 07.11.2008 19:18

Tulen tavoilleni uskollisena perjantaina Kotiovelleni. Kauhavalla kärsityn rankan, mutta sitäkin uuvuttavamman työviikon jälkeen on mukava päästä taas kotiin rentoutumaan.
Jospa sitä kävisi pitkässä suihkussa ja sitten vaikka istuisi hetken sohvalla miettien kuinka kova jätkä sitä taas onkaan, kun pää kestää tälläistä rulianssia, vaikka se kovin tyhjä noin muuten olisikin.
Oven avattuani nuo haavet kuitenkin rapisevat rappukäytävän marmorilattialle yhdessä alaleukani kanssa hämmästyksen ollessa, luokkaa suuri!
Eteinen on lähes kattoon asti täynnä toinen toistaan kirjavampia mainoksia, lentolehtisiä ja muita ilmaisjakelun piiriin kuuluvaa materiaalia. Näyttäisi siellä seassa olevan vielä muutama laskukin, kuinkas muuten...
Haen varastosta lumilapion ja ryhdyn sillä luomaan väylää sisälle asuntooni. Lapio heiluen etenen läpi lehtivuoren, jonka polttamisella hoituisi helposti koko Riihimäen ensitalven lämmitys ja saattaisi siinä samalla mennä osa Hyvinkäästä! Siinä päättäjille ratkaisu energiakriisiin.
Voimakkaan kiroilun ja pärräyksen saattelemana paperia lentää ilmassa kunnes olen päässyt eteisestä olohuoneeseen.
Käännyn ympäri ja ihmettelen itsekseni, että onko lukutaidottomien määrää Suomen tasavallassa rajussa nousussa vai miksi tuo oveeni liimattu lappu, "EI MAINOKSIA", ei ole toiminut halutulla ja odotetulla tavalla!
Hammasta purren istun alas lattialle lajittelemaan laskuja erilleen siitä kaikesta muusta paperijätteestä.
Jokatoinen käteeni osuva mainoslehtinen näkyy olevan painettu jollekkin perkeleen saukko, joutsen tai majava paperille, joka ei kuulemma rasita luontoa kuin 50% siitä, mitä perinteinen paperi.
Tosin seuraavassa lauseessa lukeekin sitten, että "olemme lisänneet tarjontaamme ja siksi mainoslehtemme on nyt täydet viisi sivua paksumpi." Joten se siitäkin vesinokkaeläinleimapaperin tuomasta edusta.

Saatuani lopulta kaikki laskut erilleen mainoksista, kokoan ensin itseni ja sen jälkeen mainoslehdet nippuun, hiippailen rappukäytävään ja alan työntää niitä pienissä nipuissa vittuimaisen naapurini postiluukusta sisään.
Eihän se naapuri oikeastaan vittumainen ole, mutta Hesus sentään hänen älyvapaita kavereita/tuttavia! Ja kyllä! Se riittää nyt mainiosti tekosyyksi, Koska... Viime viikonloppuna paloi allekirjoittaneella käämi, käpy ja hihat noihin naapurin ystäviin, kun pääoven vierstä löytyvä ovisummeri alkoi piristä!
Kuka muuten on keksinyt tuon helevetin laitteen? Kenen neronleimaus oli sijoittaa kerrostaloon sellainen laite, jolla joku 18wee junttihinttirunkkari, palatessaan baarista ympäripäissään ja kustuaan porttikongissa autosi katolle tai konepellille, saa vielä muutamia nappeja painamalla koko taloyhtiön hereille ja huonolle tuulelle seuraavaksikin päiväksi?
Noh, takaisin aiheeseen. Joku siis soitti naapurini summeria, jonka kuulee ohuiden seinämien takia vähintään kaksi seuraavakin kerrosta. Kun naapuri ei muutamien yritysten jälkeen avannut ovea alhaalta sisälle pyrkivälle ystävälleen, päätti ystävä fiksusti alkaa painelemaan kaikkien asuntojen ovisummeria.
Kello oli tuolloin reilusti yli puolenyön ja vaikka olenkin muuten leppoisa ja positiivinen kaveri, niin viiden minuutin tauottoman summerien rääkymisen jälkeen minulta paloi lopulta se kuuluisa käämi ja syöksyin painamaan alaoven lukituksen vapauttavaa nappia!
Sen suuremmin ajattelematta puin housut jalkaan, avasin oven ja jäin odottamaan kuka rappusia nousee. Asun toisessa kerroksessa ja alakerroksen ollessa kokonaan liiketilakäytössä, kukaan ei pääse rakennukseen kulkematta minun oveni ohitse! Lopulta portaita nousi jo keski-iän ylittänyt naisihminen hölmistynyt ilme kasvoillaan ja umpihumalassa!
-"Sori hei jos herätin mut en päässy sisään" Sanoi nainen.
-"Älä ny? Ihanko tosi?" Vastasin niin vähättelevällä sävykkä kuin vain suinkin osasin.
-"Onks Pera himassa?" (nimi ei ole muutettu) N
-"No mitä sä luulisit? Sähän soitit sitä summeria joten JOS se olis himassa tai JOS se haluis sut sinne, se olis varmaankin avannu!" Sanoin painokkaalla äänellä ja vedin oven kiinni perässäni.
Seuraava yö menikin sitten samoissa merkeissä! Kuunnellen summerin sulosointujen kiertävän asunnosta toiseen... aah kun oli kivaa! Joten joka ikinen Peran (nimeä ei muutettu) luukusta sisään sujahtava mainoslehti on ansaittu mainoslehti!

Tarkistettuani tarkkaan suunnitellun paluureittini turvallisuuden, palaan asuntooni pirullinen hymy kasvoillani ja sarvet otsassani, hykerrellen... Olen mä vaan paha...
Hyvä kun kerkeän oven perässäni sulkea, kun postiluukustani lattilalle tippuu sanomalehti. Sitä seuraa muutama mainoslehtinen ja niitä vielä joku perkeleen postimyyntiluettelo!
Riuhtaisen oven auki ja odotan näkeväni naapurini Peran (nimi ei vieläkään muutettu), mutta saankin huomata, että oven takana seisoo postin jakaja, (Italian pääministeri Silvio Berlusconin sanoin) "ruskettunut" mies henkilö, joka katsoo minua pelästyneenä.
Kysynkin tuolta mieheltä, että sinäkö tätä roskaa kannat asuntooni, heilutellen samalla kuponkiuutisia kädessäni? Mies vastaa peloissaan ja hieman huonoa Suomea murtaen. -"kyllä! Minä kantaa teidä posti."
Näytän ovessani olevaa lappua ja kysyn, etteikö mies ollut nähnyt tuota kylttiä? Vastauksesksi saan epämääräistä mutinaa. Puen kengät jalkaani ja käsken miehen seurata.
Kävelen talon jätteenkeräys pisteelle, näytän paperinkeräys astiaa ja sanon tämän olevan postiluukkuni tämän kaltaisille posteille, edelleen heiluttaen kuponkiuutisia kädessäni. Heitän lehden astiaan ja lähden sisälle.
Sisällä alan miettimään, että olinkohan nyt turhan jyrkkä hänelle? Siis Posteljoonille, en Peralle! (nimi saattaa kohta muuttua)
Lopulta, juurikun olen hukkua vitutukseen, tästä tyhjänpäiväsestä ja mitättömästä asiasta, keksin sen.

Nyt ulko-oveani komistaa lappu jossa lukee:
Ei mainoksia. En tee niillä vittuakaan!
En omista televisiota, koska myin sen viinan himoissani...
Koirallani on muuten raivotauti ja se on muutenkin käyttäytnyt kumman agressiivisesti viime aikoina...
Omistan käsiaseen enkä tiedä miten varmistin toimii, mutta tule ihmeessä juomaan kupillinen vihreää teetä kanssani sängyn alle, missä olemme turvassa valtiolta, joka meitä vakoilee!

Nyt sitten jännityksellä odottamaan kuka on ensimmäinen vieraani...

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.