IRC-Galleria

keskityn poseeraamaan valokuvassa. kuin keskittyen hymyyn, muunnan kasvojani aina vain. kävellessäni ihmisten joukossa, poseeraan aina vain. jotta en paljastuisi. roolini on oltava uskottava. puvustus, meikkaus, mieleni rekvisiitta. oikein. huolellisesti toteutettu. näytelty elämä. kuin paperinukke. hauras, helposti se repeää. voin aina pyyhkiä ja piirtää uudet kasvot. voin aina sytyttää sen, polttaa, unohtaen. kehystää, lukiten. kuin murskaisi paperisia sydämiä. katsoisi valoon näkemättä värejä. vain maistaen sateen. tuntematta. kuin sulkemalla silmät peläten pimeää.

tahdoin koskettaa ihoa. suudella vain kuvitelmaa. vain äänen, vain kirjoituksen kantamana minä näen. minä tahdon niin rakastaa. maalata maisemia sanoillani. kertoa kuinka kauniina näen maailmani. kuinka pehmeän näköistä oli vesi viime keväänä. kuinka uimme toisessa, mustassa vedessä humalassa. kuinka minua kahdesti luultiin pojaksi. pitäessäni sinua kädestä.

siristä vain silmiäsi rakas. näet auringon vielä talvellakin. minä silitin sinun ihoasi ja tunsin sinut. ja silitin sinun hiuksiasi ja ihailin vain niitä salaa. ehkä sanoin siitä sinulle. ja kun joskus tulin huoneeseeni oli hämärää. kynttilöitteni tuoksu ja hauras, pehmeä valo. ja sinä. ehkä musiikki tanssi huoneeni nurkasta nurkkaan, hiipuen, hiipuen.
yöt olivat silloin vielä valoisia, muistatko rakas? olin yhtä niiden öiden kanssa. minä rakastin niitä. kauneimmista niistä näen yhä unia. voin silti muistaa kesäöiden tuoksun. älä sinäkään unohda ethän?

muistatko kuinka lämmintä vesi loppujen lopuksi olikin? vaikka pelkäsimme sen hampaita pimeässä, menimme silti siihen. ja se yllätti meidän molemmat, ehkä itsensäkin. se oli lämmintä, haurasta ja öistä vettä. nauroimme hirveästi. sanoin, ”älä nyt naura ettei kamerasi vain kastu”. mutta sinä et välittänyt liikaa. koska sinä olet minun siskoni. olimme kauniimpia kuin ennen. erilailla. valkoisissa mekoissamme. järvessä. sinäkin uit. sinäkin puit yllesi vain mekon ja olit niin kaunis. saatoin nähdä jalkasi ja käsivartesi. sinun niskasi, kaulasi. sinäkin näit. olit kaunis.

minun oli niin vaikeaa ensin. antaa koskettaa itseäni. riisua kuoreni ja avata sydämeni. se on edelleen vaikeaa. miten joku voi haluta koskettaa minua? en tuntenut itseäni. katsoin peiliin satoja kertoja päivässä. nähdäkseni kasvoni. koskin niitä. tunsin ihon kämmenieni alla. ymmärsin olevani todellinen. jotain koskettavaa. minuun niin koski. mutta sitten sinä kosketit minua. lempeästi. minua hävetti olla itseni. mutta pikkuhiljaa minä totuin näkemään jotain. näin peilistä kasvojeni läpi. näin itseeni.
ja nyt minä näen sinutkin.