IRC-Galleria

nukku

nukku

sairaan kaunis maailma

kadottavaPerjantai 23.04.2010 03:00

katsetta pitkään. repaleina.
on niin pitkään siitä kun aikaa oli paljon.

ja kauneudestakin olisi voinut puhua pitkään ennen.
enää sanat ovat vain häivähdys kirkkaudesta jota joskus sain koskettaa. paljoin jaloin. muistatko.

ja muistatko sitä kun pystyi sanoa mitä vain.
etten minäkään pelännyt kuulla oman ääneni kovuutta, kun sitä ei ollut. etten pelännyt käyttää sanoja, tanssittaa niitä.
etten pelännyt tanssia sinun kanssasi, samaan tahtiin.

mitä sitten on jäljellä. vai onko enemmän. vai oliko koskaan mitään. vai onko nyt kaikki. ja palaanko minä. ja palaatko sinä. ja mitä minä sitten näen. tunnen.

ja jäätkö.

entä minä. tunkkaisesta hiljaisuudesta hyvyyden taholta kirkaisi jokin. se tunkeutui kuin veitsi tärykalvojeni läpi ja sen kumina täytti pääni. ja kirkas osui minuun hetkeksi, mutta ehkä pelästyi sitten kieleni kovuutta. näitä sanoja.. kiroamista. aivan kuin vihaa. sitä vanhaa ja tuttua. jonka luulin jo kuolleen. ja sitten se oli poissa. se jonka kadotin kauan sitten. se jota odotin koko tämän ajan.

älkää pelätkö minua sitten, vaikka minä pelkään itseäni. kai se on se juttu tässä kaikessa. etten ehkä koskaan ollutkaan peloissani muista, vain siitä joka tuijotti mun silmiin peilistä. se, joka arvosteli eniten.

musta tuli kyyninen ja vihainen. kuin oisin vanhentunut vuosia.

jos pesäpallomailalla hakataan tarpeeksi monta kertaa ja tarpeeksi lujaa, suurin osa ihmisistä oppii pian tekemään kaikkensa, ettei maila osuisi.

ei mua oo lyöty koskaan ´kunnolla´.
mutta sanoilla ja mielipiteillä ja olosuhteilla murskattu.
ja sitten opin pitämään suuni kiinni. opin sen, miten sisäinen ääni katoaa jos ei käytä ääntä konkreettisesti. se ääni mun sisältä vaipui jonnekin ja opin osoittamaan mieltäni pääni sisällä. suu kiinni. yksi paskimpia taitoja.

vihaan sadismia. mutta silti pystyn jollain tasollani tuntemaan surua ja epätoivoa sadisteille. että kuinka sairas pitää sitten oikeesti olla.. mutta tunteet sekoittuu pahasti. kun suru, myötätunto, viha ja katkeruus on yhtä samaa mössöä.

missä mä oon.

rakastan silti kynttilän valoa. sadepisaroita ikkunassa. pimeyttä turvassa. hämärää. ja sinua.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.