IRC-Galleria

Heissan!

Taala ollaan jo melkoisissa lahtotunnelmissa, kaikilla melkein jo laukutkin jo pakattu ja kotiin kirjoitettu kauppalistaa. Kliseisesti on kylla salmiakkia ja ruisleipaa ikava. Opettaja lahti perjantaina ja me olimme kateellisia, mutta kyllahan tuo viikko viela nopeasti menee ja odotettavaakin viela on.

No, edellisista viikoista sitten. Lopetin Nsambyan sairaalassa, jossa viela viimeisena paivana paasin kaymaan synnarin puolella katsomassa yhden synnytyksen, mita en viela koskaan ole nahnyt. Terve 3,5 kg poikahan sielta tuli kevyesti, vaikka ensisynnyttaja olikin tama 19v. tytto, minkaanlaisia kipulaakkeita ei annettu, se ei kuulu tapoihin. Kavimme myos pyorahtamassa lasten osastolla, jossa tormasimme jo keski-ikaiseen naiseen, joka pyysi meita katsomaan vauvaa. Han kertoi meille loytaneensa tyttovauvan roskiksesta, muoviin kaarittyna, sairaalan lahelta ja han naytti meille paperia, mihin tama kaikki oli kirjattu, lapussa lapsen arvioitu ika oli kaksi vuorokautta. Tytto oli terveen nakoinen ja aarimmaisen suloinen. Nainen kertoi meille, etta jos han saa poliisilta luvan, han kasvattaa lapsen, mutta koska han on koyha, han pyysi meilta apua. Tapaus tietysti kosketti meita kovasti ja juttelimme keskenamme samana iltana miten voisimme auttaa. Nainen paasi vauvan kanssa kotiin seuraavana paivana, koska vauva todettiin terveeksi. Kerasimme sitten kolehtia ja pari meista kavi ostamassa vauvan vaatteita, aidinmaidonkorvikepulveria ja vauvanhoitotarvikkeita ja veivat ne naisen kotiin, slummiin.

Nyt asiat ovat edenneet niin hyvin, etta nainen ja hanen miehensa saivat poliisilta luvan pitaa lapsen ja saa myohemmin oikeudesta virallisen adoptiotodistuksen. Perheen muut lapset ovat jo isoja ja heilla on omia lapsia. Perhe on islaminuskoinen, mutta he aikovat kastaa tyton Nsambyan sairaalan katolilaisessa kirkossa (se on ilmaista), tytosta tulee Maria Aisha. Tytto tietysti kasvatetaan kuitenkin islaminuskoon, koska se on perheen uskonto. Marialle yksi meista avasi tilin sairaalaan, johon kaikki voivat laittaa rahaa Marian sairashoitokulujen maksuun. Toivomme myos etta tulevat ryhmat (joka kevat ja syksy yksi, jos projekti jatkuu) kayvat Mariaa katsomassa ja vievat heille ruokaa, vaatteita jne. nain Mariasta tulisi Hadcon epavirallinen kummitytto.

Harjoittelu liikuntavammaisten lasten koululla on nyt ohi. Paikka oli hyva, mutta ei siela loppujen lopuksi paljon ollut sairaanhoitajalle tehtavaa, muuta kun seuraamista ja pienta avustamista. Lapset oli ihania ja henkilokuntakin, joten kylla me viihdyimme hyvin fysioterapeuttiopiskelijoiden kanssa. Motivaation puutteesta vaan karsimme kun koti-ikava on jo melkoinen. Aika kuluisi kylla tuola kaupungilla pyorien ja katsellen, mutta keskittymiskyky ei meinaa riittaa enaa toihin. Perjantaina muutimme fyssareitten kanssa takaisin Cardinal hostelliin muiden tyttojen seuraan.

Nyt jaljella enaa viikko! Eilen pidimme omat pikkujoulut/laksiaiset ja kavimme syomassa ja sitten katsastamassa Kampalan yoelaman tutun autonkuljettajan kanssa, joka oli vahan niinkuin turvamiehena mukana. Hauska ilta oli eika yhtaan vaarallista tai edes uhkaavaa tilannetta ollut, vaikka huomiotahan tallainen ryhma heratti aika paljon.

Tulevalla viikolla menen viela kahdeksi paivaksi Nsambyan sairaalan lasten osastolle ja keskiviikkona meilla on palautekeskustelu koko ajasta Kampalan terveydenhoitajakoulun rehtorin kanssa, joka on Hadcon yhteistyo jasen taala paassa. Torstaina meidat on kutsuttu itsenaisyyspaivan vastaanotolle, taala asuvan suomalaisen naisen ja hanen miehensa luokse, paikalle on tulossa myos muita suomalaisia ja mzunguja. Lauantaina lahdemme aikaisin aamusta kohti lentokenttaa ja koti Suomea, johon laskeudumme sitten joskus lauantai yona!

Pienta pakkasta ja lunta toivotaan kovasti, kylla tama helle jo riittaa ainakin minulle, taala vaan kuumenee saa koko ajan ja valilla tulee vetta trooppisesti, eli ihan pirusti. Siina kaikki talla kertaa.