IRC-Galleria

....tässä näin joo, semmosta se välillä on, joo kun paljon maksaa se ja meidän Timokin kerran, sanoin vielä sille että ei kannata puhaltaa liian lujaa siihen ilmapalloon, kun Sinikkakin kerran juoksi päin punaisia ja onneksi ei ollut poliiseja paikalla, ne ajoivat niillä saabeilla ennen, meilläkin oli saabi mutta korjaaja sanoi ettei siitä enää kalua tule, kalua ja luulin että se puhuu rivouksia kerran teneriffalla mies humalassa puhui ja meidän koko perhe ui todella paljon silloin, ei ollut mitään uv-säteilyä ei...



^
Näin puhuu eräs noin kuusikymmentävuotias nainen meidän työpaikan postituksesta. On aloittanut tuon jutun kertomisen joskus 60-luvulla, ja tarina jatkuu ikuisesti.

Silloinkin kun kukaan ei ole kuulemassa. Varsinkin silloin.

Ihan kuin se leffa, Päättymätön tarina. Paitsi että siinä taisi olla muistaakseni edes jonkinlainen juoni tai ajatus. Jonkun pitäisi seurata sitä tätiä ja kirjoittaa ylös kaikki, mitä sieltä suusta ulostaútuu. Eli onneksi on MINÄ.


Ainiin, minun piti kirjoittaa jotain hauskaaa Porcupine Treesta ja Ilosaaresta.
En kirjoita, koska siellä ei tapahtunut MITÄÄN HAUSKAA. Itkimme ringissä ja välillä joku kävi kusemassa päällemme. Sitten onneksi alkoi sataa.