IRC-Galleria

Tässä on nyt aika hurahtanut kuin siivillä työssäoppimassa kehitysvammaisten aikuisten ryhmäkodissa. Välittömästi kun viime tiistaina aloitin tunsin tulleeni kotiin...Aivan eri kuin mennessäni vanhainkotiin. Vaikka en paljoa aikuisten kehareitten kanssa ole ollut tekemisissä vaan lasten niin silti olo oli heti jotenkin tutumpi. Downit halii ja joku vaan örisee...tuttua ja turvallista. Aivan mahtavat työtoverit ja kun ollaan kodissa niin päivittäiset toimet ovat tuttuja; puuronkeitosta alkaen, joka ei todellakaan ole vahvin puoleni...Kas kun ollut kaksi miestä, jotka ovat lähes aina muunkin ruuan kuin puuron laittaneet, siinä suurin haasteeni tälle jaksolle, tosin ainoata tähän mennessä keittämääni puuroa ei tunnistettu kurapuuroksi, mutta kiiteltiin maukkaaksi, ehkä jotain taipumuksia tällekkin saralle sitten on...heheheh.....

Ihanaa, kun pystyy ulkoilemaa ja poimimaan kukkia, yleensäkin toimimaan asukkaiden kanssa verrattuna vanhainkotiin, jossa rumasti sanottuna tyyö on p-vaippojen vaihtamissta ja ruokkimista.

Tänään erään asukkaan kanssa Vierumäen Urheiluopistolla lenkkeilemässä ja vesijumpassa; teki muuten meikänkin lihaksille(jos niitä nyt niin kutsua) todella hyvää! Tätä lisää!!!
Taidan perustaa yrityksen, jossa kuskaan avustettavia terapiaan ja nautin siitä itsekin, oisko itsekästä?

Tällä seudullahan varsinkin kehitysvammaisia on todella paljon, johtuen sukupolvia kestäneistä sukuunnainneista, joka jatkuu edelleen. Lakihan nykyään sallii serkkuavioliitot, mutta näillä main ne ovat jo ihan riskitekijä. Siis aivan tieteellistenkin tutkimusten mukaan näillä main on eniten kehareita Suomessa ja jos kehitys jatkuu hoitopaikoista tulee pula tai siis lasten lyhytaikaispaikoista on jo nyt pula, samoin aikuisten kehareitten(lievien) asumisesta ja tukimuodoista.

Ja Suomi kouluttaa kaikki lähärit vanhuksille...No asioista voi olla montaa mieltä, mutta mä nyt oon sitä mieltä, että myös vammaiset tarvitsevat hoitajia. Tää vanhusjuttu on ihan totta, mutta kaikki eivät sille alalle sovi. Ja tästä tuli nyt sitten mieleen tää Filippiniiläis hoitajien "tuonti"...Tarttis olla aika pitkä suomenkielen koulutus ja murteet päälle, että pärjäis on mun mielipide. Mitetippäjos mamma sanooo: "Miulla tota klappii jounii ja on muutenki konu olo." Mitäs siihen mahtas filippiitär, vaikkakin ammattitaitoinen osata vastata, kun ei taida kaikki äidinkielenäkään suomea osaavat osata vastata......