IRC-Galleria

Eilen aamulla luulin saaneeni aivoinfarktin... karmeeta, koko vasen puoli päästä tunnoton, mutt samalla niin hirvee särky, ettei voi sanoin kuvailla, vasen silmä ei kestänyt yhtään valoa...luulin oikeesti, että nyt se tuli...Raahauduin kaiteesta kiinni pitäen koiria aamupissattamaan (asutaan tokassa), eikä oikein aavistustakaan kuinka se onnistui, samoin textari koulukaverille sattui simmuun niin etten tiedä mitä sinne onnistuin väsään, kolme panadolii namaan ja kuus tuntii unta ja kaikki oli ohi. Siis ei ollut kai kun migreenikohtaus, joita mulla ei ole ollut vuosiin noin rajuna. Olo kyllä melko hutera koko loppu päivän.

Tänään taas opinahjossa järkyttämässä opiskelutovereita esityksellä huumekuntoutuksesta...Jotkut ne on eläneet niiiiin pumpulissa että oikein hirvittää!!!

Eräskin on sanonut, että juopot, narkit ja vangit pitäis heittää kuoppaan ja jättää sinne;koirille hän lämmittää ruuan, mutta näille ei kuin perrnankuoria ja vettä....nätisti sanottu vai mitä? Toki tulee hieman eri kulttuurista, eli tuosta eteläisestä naapurimaasta, mutta, mutta...Ja näillä periaatteilla lähäriksi, no muuten ihan ok tyyppi.

Tänään kävi elämästään kuulovammaisena kertomassa nainen, jolta ensin kuuroutui toinen korva 9 vuotta sitten ja 3 vuotta sitten myös toinen, selkeää syytä ei ole löydetty. Käyttää kuulokojetta, "mummomallia". Ihana positiivinen ja elämänmyönteinen immeinen; totesi, että monesti hyötyä, kun voi napsauttaa "korvat" pois päältä (perheessä kaksi teiniä/kova musiikki). Ilo nähdä tällaisia tyyppejä!

Nyt voi keskittyä lauantain bileisiin...Kivaa jengiä tulossa, muutamia joita ei ole nähnyt aikoihin ja tietty noi omat rakkaat tyttäret ukkoineen, joita harvoin näkee ja tietty mestarileipuri Petra, jolla taas upea kakkusuunnitelma...tartee ottaa kuvia, että saa tänne.

Alkaa pikkuhiljaa oppia tätäkin murretta, käytiin siis tänään Lahes (suom.huom.Lahdessa). Pikku shoppailut ja sitten Invalidisäätiön asuintalossa tutustumassa Bliss-kommunikointiin. Lähes viiskymppinen CP-vammainen herrashenkilö esitteli meille opiskelijoille upeaa tieotokoneohjelmaa, jolla hän kommunikoi käyttäen bliss-symboleja rkentaen niistä lauseita, jotka tietsikka sitten toistaa (tietty sillä ällöllä tietsikkaäänellä), mutta kuitenkin hieno juttu. Hänellä on myös manuaalisia bliss-karttoja, joita hän käyttää tulkin avulla asioidessaan kaupungilla. Suomessa ei kuin noin 100 puhevammaista, jotka käyttävät näitä blissejä. Oli tosi mielenkiintoinen päivä. Käykää kurkkimassa Papunettiä, siellä lisää tietoa.
Eipä shoppailukierroksella löytynyt mökin parvelle lipastoa, oisko kellään myyrä? Noin 40 cm korkee ja vaik metrin levee...
Sain tehtyä huomisen kuntouksen tehtävän ja nyt voi mennä hyvillä mielin vaikka sänkyyn löhöömään tai surffailla hetken, koikutkin on metsätetty! Ötyä!!!

Näyttöviikko takana; kai tuo hyvin meni...arviointikeskustelu vasta 19 pvä, no onpa aikaa väsätä itsearviointi lopulliseen muotoon. Sunnuntaina olin koko aamuvuoron dementiaosastolla, harjoittelussa keväällä olin siellä vain muutaman tunnin ja vähän jännitti. On se jotenkin pelottava sairaus; eräskin asukas oli ollut edellisenä päivänä joissakin sukujuhlissa ja aamulla, kun hoitaja kysyi oliko juhlissa ollut mukavaa, ei hän muistanut missään olleensakaan ja valitteli kun ei enää ihan kaikkea muista, muuten hoitaa itsensä pesuja ja wc-käyntejä myöten. Joku on menossa lypsylle ja toinen hevosia hoitamaan...pyydetään ruokaa, vaikka vasta on syöty jne, jne...Toisaalta mielenkiintoista..
Tänään siitten taas takaisin koulunpenkille, ihan kiva oli kuulla muiden viikon kuulumiset, joillakin näyttö vielä kesken ja joillakin vasta myöhemmin syksyllä. Nyt opiskellan kuntouksen jaksoa, joka minulla tietysti tutumpi kuin vanhukset entisistä töistä ja harrastuksista johtuen.
Pari tehtäävää pitäis tässä väsätä ennenkuin voi alkaa keskittyä JP:n lauantaisiin juhliin, ukkokulta täyttää 40 v tällä viikolla!!!! ja näkee juhlissa sitten taas nuo armahaisett tyttäretkin, ikävä vaan kun ei pikkaraiset tule mukaan...Mummalla alkaa olla jo kova ikävä...

Eilen ei iltavuoron jälkeen jaksanut paljoa eväänsä liikuttaa...Tiesipä taas tehneensä töitä!
Elämäni ensimmäisen kerran kosketin eilen kuollutta ihmistä, aika erikoinen fiilis...Hän oli yöllä kuollut ja minun piti päästä mukaan laittamaan arkkuun, mutta hautaustoimisto haki juuri päiväraportin aikana ja jäi valitettavasti tämä kokemus väliin.
Kauniin kiitoksen sain tänään yhdeltä papalta: "Sinä olet oikea enkeli, vaikka jalat raapiikin maata." Voiko parempaa kiitosta saada istumaan auttamisesta?
Nyt koikkuliien kanssa metsään ja saunaan voimia kerämään, että jaksaa herätä taas aamuvuoroon.
Jatkanpa tähän vielä tästä maailman ihannimmasta tyttärentyttärestä eilisen puhelinkeskustelun: Minä: - Olin vanhainkodissa töissä.
Tytti: - Mä en ainakaan mee vanhainkotiin töihin...
Minä: - Ei sun tarviikkaan, mutta täytyy ne vanhatkin hoitaa, että niillä on hyvä olla, kukas mahtaa mumman hoitaa sitten kun mumma niin vanha, ettei pysty enää itse syömään ja kävelemään?
Tytti: - Sitten mä kyllä tuun ihan niin nopeesti kipinkapin kun pääsen! Sä hoisit mua kun mä olin pieni niin mä hoidan sit sua kun sä oot tosi vanha!
ON NE VAAN NIIN IHANII NUO LASTENLAPSET!!!!!! Suosittelen isovanhemmuutta kaikille!!!!Jos se ei oo omilla mahdollista niin maailma on pullollaan lapsia, jotka "varaisovanhempia" kaipaa.

Tämä nyt vähän kestää tämä sivujen laatiminen; opiskelu kun vie osansa ja niin kuin Myttöseni sanoi myös mökkeily. Tässä viimeiset kaksi viikkoa hiki päässä pakerreltu näyttösuunnitelmaa ja mitä varten? Opiskelen siis lähäriksi ja välillä tuntuu, että meitä koulutetaan kirjailijoiksi...lisää, laajenna, supista ja tiivistä...blaablaablaa....näyttösuunnitelma on sanonko mistä!!!! Alkuaanhan käsittääkseni näytön tarkoitus oli osoittaa käytännössä mitä ja kuinka osaat, vai mitä? Nyt tuntuu, että suunnitelma on kaikkein tärkein. No joka tapauksessa huomenna alkaa viiden vuoron rutistus vanhainkodissa...pitäkää peukaloita ja varpaitakin pystyssä mulle!!!
Onneksi tänään sain nauttia ihanien lapsosten seurasta maailman parhaassa päiväkodissa Pikku Lintassa Sysmässä, virkisti taas mielen! minähän olen perus laitosvastainen immmeinen, varsinkin lasten kohdalla, mutta Linta on jotain ihan muuta; todella ihastuttava kahden upean tyypin vetämä yksityinen päiväkoti ihanassa vanhassa puutalossa.
Nyt koikkulit iltapisullepäin ja pikkuhiljaa sängynpohjalle keräämään voimia seuraavia päiviä varten.