IRC-Galleria

"Jollet luota mihinkään muuhun, niin luota edes tähän.
Luota meihin."


Njääh. Laittakaa vaan taas kaikki unelmat paskaks.
Kaikki suunnitelmat.
Kaikki, mihin luotin, mitä toivoin, mihin uskoin.
Mitä rakastin.
Kun ei oo enää mitään päämäärää..
Kun ei oo enää mitään, mitä odottaa..

Niin onko sitten enää yhtään mitään?

"Luotettu ehkä liikaa
siihen että aika korjaa.
Se minkä vuoksi nähtiin
niin kovin paljon vaivaa

Että hajalle saatiin,
se mikä kauniiksi tarkoitettiin..."


Näin nimenomaan.

"Kipu kuolee huutamalla
alastomana lattialla
Miten kauan sitä kestää
ei, sitä ei voi tietää.

Kehen sattuu ja kuinka paljon
siitä kysymys enää tässä kai on
Kun on saavuttu siihen pisteeseen
ettei mikään ole varmaa..."


Auts. Viikonloppuna tuli sellanen olo, et vihdoin on kaikki hyvin.
Arvatkaapa oliko ihana tajuta sunnuntai-aamuna,
et vihdoin ja viimein elämä alkaa olla sellasta mitä sen on halunnu
jo pitkään olevan.
Kiitos. Jollekin. Ja ei kenellekään. Ja silti kaikille.
Kuitenkin. Tiedetään.
Ite sen kaiken aiheutin.
Ja nyt oon jälkeni siivonnu.
Ja kaikki on hyvin.
Ainakin tällä hetkellä. <33

"Valjasta syntieni tähden
ohjasta hukkuvien nähden
pyydän sinua katsomaan
kätesi antamaan
elämän taimen

Paljasta mieli sysimusta
armahda tuntojeni tuska
pyydän sinua koskemaan
omasi antamaan
Jumalan paimen"


Apulannan uudelta sinkulta, Koneeseen kadonneelta.
Ihana biisi.

"Joku juo liikaa,
joku pettää.
Joku puhuu liikaa,
joku ei mittään."

Vähän ku minä.

Tämä viikko menny työharjottelussa.
Ravintolassa.
On muuten aika raskasta hommaa.
Onneks tänään viimenen päivä.
Niijoo, olinhan mä Turussakin viime vkl.
Maata Näkyvissä-festareilla.

Ja siitä lisää toisella kertaa.
Kiitän kaikkia siellä olleita hienosta viikonlopusta!

Tänä aamuna kouluun lähtiessäni sellanen pienoislumimyrsky pyyhkäs mun naamalle lunta...
...siinä samalla tuli mieleen, et ei niiden hiutaleiden elämä kauheen kauaa kestä.

Ja siitä tuli mieleen, et elämä on muutenki aika pienestä kiinni.
Ei voi koskaan tietää millon et enää herää yöunien jälkeen, tai millon liukastut ja lyöt pääs.
Kuolet.

Päivästä toiseen täällä silti vaelletaan, eikä ymmärretä elämän haurautta.
Pitäs ottaa itteensä niskasta kiinni ja antaa mennä.

Elämä on tarkotettu elettäväks.
Muistakaa se.

Anteeks et musta on tullu näin pinnallinen.
On vaan helpompaa pitää ihmiset kaukana,
kun et päästää ne lähelle ja antaa satuttaa itteensä.
Joskus aikoinaan elämä oli niin paljon helpompaa.
Nyt on sattunu jo liikaa, et jaksas jatkaa samalla tavalla ku ennen.
Nykyään on vaikeeta, jos haluaa saada musta jotain irti, haluaa tietää mitä oikeesti ajattelen.
Ja mistä oikeesti välitän.
Oon huomannu et sitä ei kannata ihan kaikille enää näyttää.
Niitä heikkoja kohtia itsestään ei pidä paljastaa.
[sekin virhe tullu muutaman kerran tehtyä, ja siitä on tullu kärsittyä...]

Edelleen, aika parantaa haavat.
Ja Bebanthen.

Tämä kertoo kaiken menneen ja tulevan.
Varmasti kaikki menee joskus kohdalleen,
varmasti aika parantaa haavat.
Mä en useinkaan näytä tunteitani,
mut mun tekemisistä huomaa jos/kun muhun sattuu.
Tai... Mä käyttäydyn sillon ihan päinvastoin ku pitäs.
Ja sillon satutan enemmän muita ihmisiä ympärilläni.
Anteekspyyntö on vaan aina se vaikein.
En voi käskee teitä ymmärtämään,
mutta pyytää voin.
Kun mä saan mahdollisuuden uuteen elämään,
ni kaikki tulee olemaan paremmin.
Toivottavasti.



"...mutta hymy on poissa silmät katsoo menneeseen
viattomuus kuoli rakkautemme haudalle
se sattui meihin molempiin kulissit kun kaadettiin
syytöksin siunatut sielut rikki revittiin
luodit osui meihin molempiin kaikkialta kun ammuttiin
elämä jatkoi kulkuaan meidät kyydistä pudotettiin
monikaan ei saapunut kukatkin on lakastuneet
syyttävän sormi muisti osua särkyneeseen
kysymättä lupaa suru saapui sydämeen
sinä katsoit kysyvästi mikä vei meidät erilleen..."

Eikä eletä ollenkaan
Kaikki tämä vähäkin vain tuhotaan
Rohkeempaa on luovuttaa
*******************************
Kyllä sinä muistat kuinka katse viiltelee
Kyllä sinä tiedät miten lehdet putoilee
Kaikki on jo nähty siksi pisteen nyt teen
Anna jo olla
Anna mun olla ja unohtaa
*******************************
Ei tästä tule näin valmiimpaa
Ehkä on jo aika irrottaa
Kai saa nyt luovuttaaÂ…?
******************************
Kyllä sinä muistat kuinka katse viiltelee
Kyllä sinä tiedät miten lehdet putoilee
Kaikki on jo nähty siksi pisteen nyt teen
Anna jo olla
Anna mun olla ja unohtaa
******************************
Kyllä minä tiedän kuinka kehomme kietoutuu
Kyllä minä muistan mille ihosi tuoksuu
Jos tulevatkin vuodet käsiimme vain rikkoutuu
En jaksaisi olla
******************************
Anna mun olla ja unohtaaÂ…

Ohi on.
Ja voin myöntää et nyt sattuu.
Sattuu luopua ihmisestä jota rakastaa.
Mutta enemmän olis sattunu jatkaa.
Liikaa tapahtu liian lyhyessä ajassa.

Mä oon pahoillani.

Sulle se on helppoo.
Teet vaan mitä teet, luulet ettei sillä oo mulle mitään väliä.
Satutat niin paljon ja niin kovaa, et en ees enää tunne sitä kipua.
Kuitenkaan, mua ei vielä ehkä huvittas luovuttaa.
Tähän on kulutettu niin paljon aikaa, et en tajua mitä järkee olis nyt unohtaa kaikki se minkä eteen on tapeltu.
Kuitenki, on mahotonta jatkaa.
Mä en voi, vaikka miten paljon haluisinkin, yksin korjata tätä kaikkee.
Siihen tarvitaan kaks.
Ja susta ei pahemmin taida apua saada, eli ei mulla oo kauheesti vaihtoehtoja.
Vikaa on meissä molemmissa, mut mä ainaki yritin.
Voi olla, et sulla ei vaan riitä voimat enää.
Mä auttasin, mut mulla ei oo mitään vaikutusvaltaa suhun.
Siinä vaiheessa kun huomaa, et kumpikaan ei enää oikein kunnioita toista, kannattaa luovuttaa.
Pitkään oon miettinyt, viimein valintani tehny.
Voi olla, et tuun laskemaan seppeleen sulle aika piakkoin, ainakin jos jatkat tota elämää.
Sitä en haluais kokee.
Elämä jatkuu, mut rakkaus tuskin koskaan kokonaan häviää.
Välitän susta aina.