IRC-Galleria

9 kuukautta sitten elämältäni katosi merkitys, 9 kuukautta sitten sydämmeni tuhottiin jälleen, 9 kuukautta sitten elämäni putosi pimeyteen...


9 kuukautta erosta, mietin miksi olen laskenut noita päiviä, siksikö että milloin vihdoinkin pääsen yli siitä, laskenko siksi että näen miten kauan olen elänyt elotonta elämää? Vai laskenko siksi että mietin mitä kaikkea siinä 9 kuukauden aikana on sattunut ja tapahtunut?

Se näköjään menee niin että aina kun kuukausi tulee täyteen niin näen edeltävänä yönä unta exästä, edelleen näköjään hän piinaa minua unissa vaikkakin harvemmin. Sanotaan että aika parantaa haavat ja osittain kai se on ehkä tottakin mutta välillä tuntuu ettei minkäänlaista edistystä ole tullut, edelleen kaipaan exää, edelleen muistelen hänen tuoksuaan, hänen kosketustaan, hänen katseitaan, hänen ääntään.

Mietin miksi tämän kaiken pitää olla niin helvetin vaikeaa, miksi ei vaan voisi olla helpompaa? miten tässä kykenee kuntoutumaan kun tuntuu että pelkkää pahaa ja ikävää tapahtuu elämässä? Olenko minä syyllinen kaikkeen?....EN! Olen myöntänyt omat virheeni, katsonut itseäni peilistä ja havainnut omat heikkouteni, vikani ja mokani mutta syyllinen en ole, olen koko elämäni ajan yrittänyt elää kilttinä, pistänyt muita ihmisiä edelleni, ajatellut mitä muut on ajatellut mutta mitä sekin on tuonut minulle? Pelkkää itkua, hyväksikäyttämistä, loukkaantumista. Se mikä jatkuu on jatkunut niin kauan kun olen elänyt...samat asiat toistuu niin lapsena kun nyt aikuisena: Kiltteyttäni käytetään hyväksi.

Jo lapsena sain kokea sitä aivan tarpeeksi perheessäni joten en enään siedä sitä aikuisena, helvetti se on se perimmäinen syy miksi olen masentunut. Se on ollut aina joku ihme synti jos olen ajatellut itseäni ja sitten ihmiset vielä KEHTAA SANOA ETTÄ OLEN ITSEKÄS! Miten helvetissä olen itsekäs jos olen aina laittanut ihmiset itseni edelle? aina ajatellut mitä toinen on miettinyt, laittanut itseni toisen kenkiin ja ajatellut heidän kannaltaan asioita.

Onneksi kuitenkin nyt elämä tuntuu vähän paremmalta, jotenkin päässyt oljenkorsiin taas kiinni ja nyt sit katsotaan kykenenkö vetämään itseni ylös siitä yksin vai auttaako joku siinä? Se jää kai nähtäväksi...