IRC-Galleria

Oli ihan pakko laittaa biisin sanat jotka on vähän kuin jäähyväiset lopullisesti exälle ja tälle kamppailulle jota olen käynyt sisimmässäni eron jälkeen:


This is the end you know
Lady, the plans we had went all wrong
We ainÂ’t nothing but fight and shout and tears

We got to a point I canÂ’t stand
IÂ’ve had it to the limit; I canÂ’t be your man
I ainÂ’t more than a minute away from walking

We canÂ’t cry the pain away
We canÂ’t find a need to stay
I slowly realized thereÂ’s nothing on our side

Out of my life, Out of my mind
Out of the tears that we canÂ’t deny
We need to swallow all our pride
And leave this mess behind
Out of my head, Out of my bed
Out of the dreams we had, theyÂ’re bad
Tell them itÂ’s me who made you sad
Tell them the fairytale gone bad

Another night and I bleed
They all make mistakes and so did we
But we did something we can never turn back right

Find a new one to fool
Leave and donÂ’t look back. I wonÂ’t follow
We have nothing left. ItÂ’s the end of our time

We canÂ’t cry the pain away
We canÂ’t find a need to stay
ThereÂ’s no more rabbits in my hat to make things right

Out of my life, Out of my mind
Out of the tears we canÂ’t deny
We need to swallow all our pride
And leave *THIS mess behind
Out of my head, Out of my bed
Out of the dreams we had, theyÂ’re bad
Tell them itÂ’s me who made you sad
Tell them the fairytale gone bad

Sunrise Avenue - Fairytale gone bad

Jeps, kipeenä ollaan. Sen siitä kai saa kun hoivaa toista ja pusuttelee toista niin kai siitä nyt sit tartuntaa tulee . No mut itseppähän sen valinnan tein kun halusin hoivata ja pusutella, nyt onkin sitten murun vuoro tehdä niin miulle . Ollut vähän erikoinen viikko kun molemmat on ollut kipeenä ja muru on ollut nyt yli viikon tykönäni, ihan kivasti on mennyt vaikka olenkin pelaillut melkoisesti nyt kipeenä.

Henkisesti fiilis on ollut hyvä kuitenkin, masennus pysynyt poissa, ainoat mitkä häritsee on unet jota oon nähnyt ja siinä on just sellasta luopumista ja uudestaan elämistä siinä helvetissä jossa elin vuoden eli just että muru jättää ja vaivun taas pohjamutiin. Tiedän kuitenkin ettei niin tule tapahtumaan niin herkästi ja että tämä on alitajunta joka kiusaa unissa.

Taas on vähän venähtänyt kun viimeksi päivitin päiväkirjaani joten aika taas olisi.

Viikonloppu meni todella hyvin, perjantaina muru tuli taas mun tyköni vaikka illasta meninkin sitten parin bändikaverin kanssa bisselle, oli kivaa viettää ihan "boys night out" -iltaa. Huomaa kyllä että sitä ei tule juotua nykyään paljoa noh toisaalta ehkä siihen vaikutti sekin että en halunut lauantaille kauheaa krapulaa kun käytiin sillon murun kanssa porvoossa.

Oli kiva matkata sinne autolla kun muru sai äiteeltään auton lainaksi viikonlopuksi niin päästiin vähän ajelemaan ja porvoo oli kyllä hieno kaupunki taas käydä. Oli mukavaa kävellä ympäri vanhaa kaupunkia ja katsoa sitä arkkitehtuuria mikä on jäänyt.

Sunnuntaina sitten käytiin vanhemmillani kyläilemässä, broidi oli perheineen kanssa siellä myös "katsastamassa" murua . Oli mukavaa viettää sielläkin aikaa ja ihana nähdä miten hyvin muru tulee toimeen vanhempieni kanssa. Nyt tosin muru on kipeenä, aika kovassa kuumeessa ja kurkkukipeenä, pitää tässä huolehtia hänestä ja tuoda kaupasta jotain hyvää kun pääsen töistä, kauhee hoivaamisvietti iskee päälle kun toinen jota rakastaa paljon on kipeenä....yeah i'm a bit softy

Nyt taas tuntuu että voisi kirjoittaa jotain päiväkirjaan, outoa että välillä tuntuu että ei oo oikein mitään kirjoitettavaa mutta sitten taas on kuten nyt, ehkä se menee fiilisten mukaan

Noh jos vaikka olosta kertoisi niin edelleen on hyvin hyvä olo, erittäin onnellinen olo oikeastaan . Kyl se on vaan todettava että tämä yksi ihminen oli aivan oikeassa kun sanoi, että "minun on rakastuttava" ja kun niin tapahtui niin elämäni suunta muuttui kerta heitolla parempaan suuntaan (joten oikeassa olit ). Välistä vaan tuntuu että kirjoitan samoja asioita vaan että mitään uutta ei ole ilmaantunut, mutta kai se kuitenkin auttaa sisäistämään itsessä vaikka kirjoittaisikin samoja asioita useasti.

No mut joo tänään oli terapia jälleen (viimeksi kuukausi sitten kävin), tuli vihdoinkin saatua puhuttua näistä mun peloista mitä koen ja siitä että ne on ollut jo lapsuudesta asti kuten tämä hylkäämisen pelko, liika anteeksipyytäminen ja ainainen kysely että "mikä on?". Tiedän että ne on jäänteitä edellisistä suhteista mutta käyn kuitenkin läpi niitä ja yritän edes vähentää niitä.

Tuli terapeutin kanssa puhuttua siitä että se oli oikeasti hyvä että ero tuli vaikka hirveää se oli ja hirveitä asioita jouduin käsittelemään mutta kuitenkin nyt kun olen murun kanssa niin huomaan että se suhde oli aika pahasti kuollut jo ja siihen ei oikein mikään asia voinut auttaa. Itse tulin masentuneemmaksi ja rupesin juomaan enemmän ja ero sitten lopullisesti veti minut alas mutta vaikka teki mieli luovuttaa niin en luovuttanut vaan kävin ne raskaat asiat läpi. Jos en olisi käynyt niitä asioita läpi niin se ei tekisi hyvää tässä nykyisessä suhteessani ja sitä en halua murulle että olisi joutunut kestämään niitä ikäviä exää kohtaan mitä ei ole enään .

Senkin olen huomannut että ennen sitä näki unta exästä niin exä on hävinnyt huitsin nevadaan alitajunnasta ja muru on vallannut unetkin . Tuntuu että uusi lehti elämässä on alkanut ja pystyn taas elämään ja hengittämään paremmin.

Töissä menee edelleen hyvin ja töissäkin ovat huomanneet että olen taas sitä vanhaa mitä olen ollut ja ehkä enemmänkin kun olen onnellinen, huomaan jaksavani paremmin työtaakkoja ja väsymys on vähentynyt edes pikkaisen. Juomisenikin on vähentynyt radikaalisti, ei enään oikein ees tee mieli alkoholia vaikka välillä töitten jälkeen on ihan kiva ottaa muutaman siiderin jos on ollut "rankkapäivä" .

Tuli soitettua äiteelle tänään ja oli mukava jutella taas pitkästä aikaa kunnolla mitä ennenkin ollaan juteltu ja olen huomannut että en enään kärsi jos äiti itkee tai voi huonosti koska se napanuora on katkennut . Oli kiva taas jutella kaikista asioista ja analysoida eri asioita mitä elämässä on tapahtunut, se oli sitä samaa keskustelua jota olemme läpi elämän puhuttu yhdessä ja avoimesti ja ne ovat hyvin tärkeitä minulle.

Joku ihme puheripuli mulla on ollut tänään päällä kun heti sen soiton jälkeen soitin murulle kun oli päässyt töistä ja oli menossa "lennosta toiseen" työpaikkaan, huomaan että murun kanssa on niin helppo jutella myös puhelimessa, pystyn kiusaamaan häntä siinä ja hän minua ja muutenkin jutella asioista...onkohan minusta tulossa joku hullu sosiaalinenihminen?

Sitä haluaisi vaan sanoa murulle jatkuvasti "rakastan sinua, rakastan sinua" mutta se voisi ehkä menettää hohdon jossain vaiheessa , mutta en vaan voi sille mitään että hän on saanut sydämmeni ja hän on saanut sen taas ehjäksi....ihana nähdä taas huomenna ja katsoa simpsoneita yhdessä

Niin ja perjantaina sitä meenkin sitten muutaman bändiläisen kanssa "bisselle" ja muru on lupautunut olemaan juoppokuskina (siis niin että hän hakee miut sit jostain )

1. Mistä lähtien yhdessä?
- Juhannuksen jälkeen 2006

2. Onko hän sinun ensimmäinen seurustelukumppanisi?
- Eip

3. Oletko hänen ensimmäinen seurustelukumppani?
- En

4. Asutteko yhdessä?
- Emme

5. Jos ette, suunnitteletteko sitä?
- Ei suunnitella

6. Kumpi "löysi" kumman?
- Kyllä se oli muru joka otti ensin yhteyttä :)

7. Oletko ajatellut tulevaisuutta vakavasti hänen kanssaan?
- Kyllähän sitä mutta päiväkerrallaan

8. Hänen paras puolensa?
- Huumorintaju ja luonne

9. Huonoin?
- Ei ole VIELÄ tullut vastaan ;)

10. Riitelettekö usein?
- Molemmat on aika puheliaita ja keskustelevia niin eip

11. Oletteko samanlaisia?
- No jonkin verran

12. Millainen suhteenne on, (kaverillinen, alkuhuumaa vastaava...)?
-"Siamilaiset kaksoset" -vaihe menossa vielä ;)

13. Uskotko yhteiseen tulevaisuuteen?
- Kyllähän sitä melko optimistinen on

14. Uskooko hän?
- Juup...jos olen "lukenut" häntä oikein

15. Paljonko teillä on ikäeroa
- 2 vuotta ja 4 päivää :D

16. Luotatteko toisiinne?
- Kyllä

17. Mikä hänen lempi värinsä on?
- Musta ja pinkki

18. Entä mitä hän harrasti pienenä?
- Hmm, mikähän se nyt olikaan.... :D

19. Mikä on teille mieluisinta: yhdessä olo aivan rauhassa, huvipuistoretki vaiko bileet?
- Sohvalla kyhjöttely ja höpsöttely :D

20. Häiritsevätkö jotkin ystävät suhdettanne?
- Ei todellakaan vaan päinvastoin minusta

21. Kaipaatko ikinä sinkkuelämää?
- Näääh

22. Onko muut ystävyys suhteet kärsineet suhteenne aikana?
- Ei minusta

23. Kumpi on tossun alla?
- Eiköhän se yleensä mee niin että mies on aina ainakin VÄHÄN tossunalla ;)

24. Vaihtaisitko kultasi Vin Dieseliin?
- Hahahaha! ööööh let me think.....NO!

25. Asia, joka yhdistää teitä, (mikä pitää teidät yhdessä)? -
- Puheliaisuus, luonteenpiirteet, kiltteys

26. Minkälaisia lahjoja olet saanut häneltä?
- En vielä mitään mutta odottelen jouluksi hänen tekemää kaulaliinaa :)

27. Hän sinulta?
- That's a secret ;)

28. Tunnetteko hyvin toistenne vanhempia, isovanhempia...?
- Kyllähän heitä on tullut tavattua useammin, ehkä kuitenkin tunnen itse paremmin hänen vanhempiaan kun hän minun

29. Unelma lomanne?
- Praha ja Japani ;)

30. Millaista elämä olisi ilman kumppaniasi?
- No se varmaan jatkuisi samanlaisena PSKA:na kun se oli ennen murua

Siitä nyt on taas vähän aikaa kun viimeksi kirjoitin päiväkirjaani. Murun kanssa edelleen menee hyvin, keskustelemme asioista avoimesti ja viikonloppua tuli taas vietettyä yhdessä .

Perjantaina oli taas tämä kuukausittainen ryyppypäivä ystäväni kanssa ja sain kyllä huomata että alkoholitoleranssini on tippunut roimasti, tuli ryynättyä kolme kertaa vaikka en juonut NIIN hirveästi mitä oon joskus juonut...ehkä onnellisuus tiputtaa sitä sitten . Muuten perjantaina oli ihan kivaa vaikka se toikin tämän edesmenneen ihmisen mieleeni joka auttoi kans vaikeina aikoinani.

Eilen tuli hankittua uusia komponentteja tietokoneeseen kun piti vähän päivitellä sitä, noh sain kuitenkin isovanhempia sponsoroitua että antoivat synttärirahaa vaikka ne onkin vasta marraskuussa mutta piti NYT saada nämä asiat . Noh ei siinä mitään, vähän pelotti että rikon kun asensin niitä koteloon mutta hyvin lähti pelittämään.

Tänään sitten muru tulee luokseni taas , päästään taas kyhjöttää sohvanääreen ja tuli luvattua antaa niskahierontaa . Noh pyrin olemaan sanani mittainen mies niin tehdään sitten kun on luvattu. Kyllä oon huomannut että rakastan enemmän ja enemmän murua ja miettinyt että jos nyt olisi mahdollisuus mennä exän kanssa yhteen niin en todellakaan menisi. Huomaan että en enään ikävöi exää vaan ikävöin murua . Hyvä vaan, osoittaa sitä että olen päässyt melko hyvin irti exästä ja eroakaan en enään niin ajattele. Toki on pelkoja mitä nämä entiset suhteet on jättänyt minuun mutta niitäkin työstän että pääsen niistä eroon. Onneksi muru on ymmärtäväinen.

P.S. Kuten tekstistä huomaa kirjoitan melko sekavasti kiitos dysfasiani ;)

Pikku-lauantai tänään, tässä sitä ollaan hörpitty kahvia töissä ja pistetty jo aamutuimaan konetta kondikseen :D. Pari päivää ollaan nyt oltu ikävää potemassa murun kanssa, molemmilla töitä ja itselläkin pidettävä kiinni "velvollisuuksista" pelailla pelejä :lol:. Eilen oli muuten ihan ok päivä mutta oli peruttava terapia aika kun oli fyysisesti todella väsynyt olo ja tuntu että olisin ollut tulossa kipeeksi. Noh kotia kun pääsin niin nukuinkin sitten 3 tuntia putkeen :P. Tänään on ollut parempi fiilis fyysisesti.

Tuli viesti yhdeltä bändiltä joka olisi edelleen kiinnostunut että tulisin soittelemaan ja okei kyllähän se kiinnostaa mutta kun heillä on keikkaa jo loka-marraskuussa niin vähän jänskättää ja kun siitä on vuosi kun viimeksi oon soitellut mitään niin vähän "iik" -fiilis päällä kun ei tiiä osaako vielä soittaa. Vähän kahden vaiheilla sitä on kun sitä niin haluis taas soitella rumpuja mutta sitten se että osaako vielä mitään :P. Kyllä mä varmaan otan heihin ainakin yhteyttä ja kysyn milloin heillä olisi seuraavat bänditreenit.

Muuten on masennus pysynyt aika hyvin pois, milloin nyt vähän yrittänyt tuoda epäilyjä itseeni ja nakertaa hyvääoloa mutta en ole antanut sille valtaa. Ihmettelen että miten sitä elämä voi yhtäkkiä muuttua ihan päinvastaiseksi mitä se on ollut....ensin kaikki romahtaa elämästä, tapahtuu kauheita asioita ja tuntuu ettei elämässä ole mitään järkeä ja sitten vaan tulee ihminen vastaan ja tuo sellaista iloa elämään että sitä on vaikea sanoin kuvailla. Ja kaiken lisäksi sellainen ihminen joka kuuntelee ja on lähellä kun tarvitsee :smt054

Huomannut sen kun nyt murun kanssa olen ollut ja katsonut mennyttä vuotta niin tullut mietittyä että se joka olin, rikottu, elämänhalun menettänyt, syvästi masentunut oli kuin doctor heckyl & hyde, tutkaillut itseäni miten käyttäydyin tietyissä tilanteissa, miten jotkut tilanteet ei olisi saanut tapahtua. Kyllähän sitä kun mietin että se oikea minä kuoli silloin kun ero tuli ja nyt muru on herättänyt minut taas henkiin. Äitikin sanoi että on niin ihana nähdä kun se "vanha" Tuomas on tullut takaisin. En haluaisi taas kadottaa itseäni ja tulla hydeksi jälleen koska olen "hyden" ansiosta tullut loukatuksi ja olen loukannut.

Mutta nyt haluan keskittyä muruun ja että teemme toisemme onnellisiksi ja toivon että nyt kommunikaatio pysyisi avoimena ettei asioita lakastaisi maton alle muhimaan vaan keskusteltaisiin asiat läpi vaikka olisivatkin kipeitä ja inhottavia.

Viikonloppu meni ja nyt ollaan taas työn ääressä. Viikonloppu meni todella mukavasti, muru oli viikonlopun luonani, oltiin melko rauhallisesti kotosalla, vuokrattiin pari leffaa ja siinä sitten sylikkäin kateltiin niitä ja juotiin hyvää punkkua . Se mitä olen odottanut vuosia tyttöystäviltäni joiden kanssa olen ollut tapahtui lauantai iltana, muru sanoi ensimmäisenä "minä rakastan sinua" ja se toi semmoisen ilon sisälle että meinasin alkaa ihan itkeä kun koskaan ennen tyttöystäväni eivät sanoneet "minä rakastan sinua" ensimmäisenä vaan aina tullut takaisin kun olen itse sanonut "niin mäki sua", niin tuo tuntui niin hyvältä ja ihanalta että itku meinasi tulla (lääkkeet taitaa estää jonkin verran). Oli ihana vaan olla vierekkäin ja puhua asioista, oli ihanan vapauttavaa kertoa näistä omista peloista, niistä asioista joita käyn läpi ja ihanaa että muru kuuntelee .

Rakkaus on kyllä auttanut paljon siinä että en juo nykyään läheskään niin paljoa ja muutenkin masennus on pysynyt taustalla. Väsymys kyllä tosin välillä iskee päälle mikä nyt on aina ollut yleistä minulle.

Tänään sitten mennäänkin murun kanssa hänen isänsä luokse, minä kun nyt kuulun näin "kokeiluversiona" sukuun niin joudun sitten korjailemaan koneita siinä samalla . Mutta hyvin kuitenkin edelleen menee, tosin huolissani olen muutamista ystävistäni ja ärsyttää itsessä kun ei keksi mitään helpottavaa sanottavaa tai pysty tekemään oikein mitään, tietäen minkälaista se on kun on niin pahaolla.

Viikonlopun sitä oon ollut murun kanssa ja nyt tiistaista lähtien oon muutaman päivän taas yksin, noh se on ihan hyvä välillä olla omissa oloissa ja pääsee taas pelailemaan "uninterupted" . Meillä menee murun kanssa edelleen hyvin ja itse olen edelleen onnellinen ja rakastunut (toistoa tiedän ). Yritän kuitenkin niin että en unohtaisi ystäviäni kuten voi olla vaarana tapahtua, onneksi kuitenkin muru on sellainen että hän tapaa ystäviään ja pitää heihin yhteyttä vaikka haluisi tässä vaiheessa vielä kyhjätä toisen kyljessä (tai siis tämä on sitä siamilaisetkaksoset meininkiä ).

Huomannut senkin nyt kun on parisuhteessa että vaatteita on tullut ostettua melkoisesti (miehen näkökulmasta), oon ostanut enemmän vaatteita parissa kuukaudessa kun yli vuoteen

Töissä menee hyvin ja vaikka välillä hektistä on niin hyvältä tuntuu ja ruvennut saamaan jonkinlaista energiaa myös että en ole aivan rättiväsynyt kotosalla kun yleensä sitä nukkuu muutaman tunnin kun töistä on päässyt.

Vaikka tuntuu erittäin hyvältä niin kuitenkin joku tuolla takaraivossa pelottelee minua, pistää ylianalysoimaan asioita. Toivon niin että terapia pystyisi auttamaan pääsemään yli jostain sellaisista asioista jotka ärsyttävät itseänikin, kuten jatkuva kysyminen "noh mikä on?", siinä jos missään menee murulla varmasti hermot kun jo itselläkin menee, se on edelleen sitä omaa epävarmuutta josta haluaisin päästä yli, lopettaa liikakiltteyden koska vaikka yrittäisi olla liiankiltti niin aina on kuitenkin jätetty. Onko tosiaan jättämisen pelosta tullut niin iso mörkö minulle että sitä pelkää? Helvetti tässähän mä olen vieläkin vaikka 5 kertaa niin on tehty jo, joten mitä hyötyä siitä liikakiltteydestä on ollut? nothing, that's what. Pakko on kyllä kirjoitettava ylös asioita että muistaisi sitten terapiassa oikeasti käydä asioita läpi eikä vain pinnallisia asioita koska ne jokatapauksessa on tuolla aivojeni sopukoissa muhisemassa ja odottamassa. Ei pidä mennä siihen illuusioon että vaikka nyt tuntuu hyvältä niin on niin paljon asioita vielä käsiteltävä itsessäni ja tunteissani.

Pitäisi varmaan toitottaa jatkuvasti itselle jotain mantraa aina että "ole oma itsesi, kyllä muru sinua rakastaa ja ei hän jätä sinua vaikka tulisi riitoja tai ongelmia. Ja se ei tarkoita että jos toinen on hiljaa että ajattelisi jatkuvasti jotain tai olisi jotain ongelmia"...tuossa olisi melko pitkä mantra

No niin viikonloppu takanapäin ja uusi viikko alkanut. Viikonloppu meni todella mukavasti, lauantaina tosiaan oli murun ystävän synttäribileet jotka meni hyvin ja osasin käyttäytyä . Aivan mahtavia nämä hänen ystävänsä ja mukavaa että tulen heidän kanssaan toimeen. Eilen sitten pikkaisen väsymyskapulassa mentiin kullan äiteelle syömään ja siellä sitten murun uusi kannettava lähti käyttöön ja tuossa vieressä nyt hänen äiteelle menevä vanha kannettava on minulla "huollossa" että on toimintavalmiudessa sitten jossain vaiheessa.

Ollaan nyt murun kanssa oltu vähän yli pari kuukautta yhdessä ja edelleen menee hyvin vaikka pelkääkin kauheasti että taas joudun kärsimään että minut jätetään koska niin on tehty 5 kertaa. Ärsyttää itessä tämä epävarmuus ja pelko. Pitäisi yrittää muistaa terapiassa sanoa näistä asioista mutta unohtuu aina siellä ollessa, pitäis varmaan aina kirjoittaa asioita mitä pitäis käydä läpi. Tulen tietämään että mistä kulta ärsyyntyy jossain vaiheessa minussa ja se on tämä osa joka "varmistelee" että on kaikki varmasti hyvin ja mä en haluaisi tehdä sitä, se on niin ärsyttävää itsestänikin.

Mutta muuten kyllä meneepi hyvin ja onnellisia ollaan