Elämän myrskyä katselin. Ihailin sen voimaa. Sen valtavaa suuruutta joka saa maan katoamaan ja veden nousemaan. Olin lumoutunut myrskyn mahdista. Katselin laitureiden uppoavan ja rakennusten sortuvan. Seisoin vain paikallani ja katselin rannan katoavan kauemmaksi halvaantuneesta ruumiistani. Viimein virta vei minut mennessään. Ajelehdin virrassa yrittäen vain pitää pääni pinnalla, uskoen pian ajautuvani rannalle. Ajelehdin ja ajelehdin, silmäni kirvelivät mutaisesta vedestä, yskin vettä keuhkoistani. En jaksanut enää taistella. Menetin tajuntani.
En tiedä kauanko ajelehdin tajuttomana, kun tunsin kosketuksen kädelläni. Järviruoko oli koskettanut kättäni ja herättänyt minut. Tarrauduin kaikin voimin kiinni tuohon ruokoon ja sain taas autettua pääni pinnlle. Haukoin happea keuhkoni täyteen. Virta yritti vielä viedä minut mennessään, painaa pääni veden alle, mutta sitkeästi pieneen ruokoon takertuen pystyin taistelemaan virtaa vastaan.
Taistelin ja taistelin, välillä mutaista vettä niellen ja yskien. Yritin vielä saada otteen ruo'osta, mutta se katkesi. Virta vei minut mukanaan. Olin Täysin uupunut taistelusta. En saanut enää pidettyä itseäni pinnalla. Annoin itseni vajota veden alle.. aina vaan syvemmälle. Mietin miksi silloin jäin myrskyyn, miksi virran viedessä takerruin pieneen ruokoon, kun olisin vielä jaksanut uida rannalle. Nyt en enää jaksa. Pidätän hengitystäni niin pitkään kuin jaksan. Kohta vesi täyttää keuhkoni, lopettaa kamppailuni. Virta vie minut paikkaan jossa ei ole mitään. Ei valoa, ei pimeyttä. -Kuten minäkin - ei mitään.
Uusimmat blogimerkinnät
- Arkea vuosien takaa.. 10.02.
- Tulva 28.01.
- Perkele!!! 30.04.
- Tämä ei ole päiväkirja, mutta katkelma... 16.01.
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2009 (5)
- ▶ helmikuu 2009 (2)
- ▶ tammikuu 2009 (3)
- ▶ 2008 (1)
- ▶ 2007 (3)