IRC-Galleria

Huomenna onkin sitten kulunut kaksi vuotta meidän häistä...saa nähdä mitä ihanaa se Kari on hankkinut mulle (tää on vinkki). Jotenkin tuntuu, että aika on mennyt älynopeasti, vaikka nytkin aika menee tosi hitaasti. Koko ajan seurailen kelloa ja pohdin, että kohta pitää taas vissiin imettää, vaikka ei tuo Arttu mitään kellon mukaan syö...se syö lähes koko ajan tai sitten se haluaa olla olkapäällä. Mut kyl Arttu on tosi söde ja tuntuu, että siihen kiintyy joka päivä vähän enemmän...melkein huolestuttaa...kohta me ollaan varmaan yhtä, eikä koskaan erota. Eikös pojat viihdy nykyään muutenkin pidempään kotona, jossa on "ilmaista" asua, ruokaa aina saatavilla, vaatteet puhtaita ja nopea netti käytössä...uh, taidan olla jo vähän väsy, kun tällaisia kirjoittelen.

Oon saanut nyt pumpattua huimat 120 ml maitoa ja alan tuntea itseni jo pikku lehmäksi :-)
Ajattelin viedä Artun isovanhemmille hoitoon pe, kun Saga ja Jalmari saavat vihdoin toisensa. Kaipa tuolla maitomäärällä voi olla nelisen tuntia poissa. Ehkä ehdin olla siis häissä huimat 3 tuntia ennen kuin pitää kiirehtiä Artun luokse imettämään. Kari voi jäädä sitten pidemmäksi aikaa...kaipa sitä Artun voi jo kuukauden päästä ottaa kemuihin mukaan, mutta nyt tuntuu ihan mahdottomalta ajatukselta ottaa Arttu mukaan häihin: joutuisin koko ajan kantamaan sitä olalla, syömisestä ei tulisi oikein mitään ja parku varmasti tulisi juuri hääpuheiden aikana. No, saa nähdä, onko se niin helppoa jättää omaa lastaan hoitoon niin pienenä...

Tänään olin taas aamulla vähän kiukkuinen, kun tuntui, ettei saanut juoda kahvia rauhassa, laittaa tiskikonetta tai pyykätä. Mutta sitten tapahtui jotain mukavaa: Kari laittoi tiskikoneen ja ehdotti, että kokeiltaisiin kantoliinaa! No, vähän jännitti, mutta kannatti kokeilla, sillä vauva on ollut liinassa nyt puoli tuntia tyytyväisenä ja olen saanut laitettua pyykit. Lisäksi olen voinut istua tässä koneella lukemassa Hesaria ja tietty käydä galtsussa. Ja kun kaikki tykkää kuitenkin pissa kakka -jutuista, niin mainittakoon, että pystyin myös käymään pissalla vauva kantoliinassa ja lorina vissiin vaan nukutti pikkuista :-)

Saapi nähdä, viihtyykö vauva myös toisen kerran liinassa...nyt pitää lähteä pikkuiselle kävelylle rattaiden kanssa, jotta tulee vähän äidille ulkoilua ja vauvalle Helsingin "raikasta" ilmaa.

Mummi toi tuliaisena Egyptistä potkupuvun, johon vauveli mahtuikin ihan hyvin. Puku näytti joskus niin pieneltä, että luulin, ettei vauveli tule koskaan siihen mahtumaan :-) aika pieniä ne tosiaan on syntyessään...

Haluaisin tänään ostaa uudet juoksulenkkarit, mutta jännittää, että miten kaupassa käynti onnistuu. Varmaan just, kun ollaan päästy kauppaan, alkaa kova nälkähuuto...no ei voi muuta kuin lähteä yrittämään :)

Uuh, viikkoon en oo pystynyt istumaan ja nytkin tekee tiukkaa, mut oli pakko päästä kattoo kommentteja ja muiden merkintöjä :-)

Vauveli sitten syntyi vihdoinkin. Iso poju: about 52 cm ja 3990 g. Viikko on vierähtänyt sängyssä maatessa buranan voimalla ja vauveli on ahneesti roikkunut tisulissa. No, ehkä se on hyvä, että pojulla on hyvä ruokahalu.

Tänään kokeiltiin ekaa kertaa kestovaippoja, mikä osoittautui aika työlääksi. Niitä pitää vaihtaa tiuhempaan kuin kertakäyttövaippoja ja meidän poju on aika kakkivaa sorttia, joten pesukone jouduttiin laittamaan äsken päälle (yhden päivän vaipat + aluslakana pesussa). Aika paljon on opeteltavaa, mutta pikku hiljaa luultavasti opitaan...

Tänään isi myös kylvetti vauvelin ekaa kertaa. Samanlainen huuto kuului kuin vaippaa vaihtaessa. Kummasti vauva kuitenkin rauhoittui, kun isi kuivasi tukankuivaajalla. Myös tiskikoneen meteli on rauhoittavaa.

Nyt syömään iltapalaa ennen kuin syöppö herää (yleensä vauvalla on nälkä aina silloin, kun äidin pitäisi syödä). Äiti syö nykyään usein siten, että vauva roikkuu tisulissa samaan aikaan :)

On se poju kyl niin SÖPÖ ja IHANA! Viikon koeajon perusteella suosittelen harkitsemaan sellaisen hankkimista.

Tänään pohdin, että kumpaa laulua laulaisin:

A) Hectorin laulua ”Maanantai ei mittää, tiistai ei mittää, keskiviikko ei mittää"...

vai

B) Anna Hanskin laulua "Jos et sä soita... Mä sinuun turhaan rakastuin...Jos et sä soita"...

Voi olla, että tuo A-vaihtoehto on parempi, koska eihän se vauveli mitään soita ennen kuin se ilmaantuu...vai?

Piti vielä laittaa kuva näistäkin, kun viime viikolla tein muka vauvalle pipon ja lapaset. Pipo mahtuu mun päähän oikein hyvin ja lapaset menee vauvalle myös vuosia, kun niistäkin tuli isot. Täytyy vähän harjoitella tuota neulomista ja ehkä neulontaan ei myöskään sovellu samat säännöt kuin kokkaamiseen eli että voisi vähän "säveltää" sinne päin. Täytyy varmaan etsiä jotkut ohjeet ensi kertaa varten...

Niin, siis ei ole mitään uutta tietoa :-) vauveli on masussa, vähän väliä supistaa muttei riittävästi ja äidin kärsivällisyys on koetuksella. Toisaalta ihan hyvä, koska en ole kovin kärsivällinen tyyppi ja voin tässä harjoittaa tätäkin ominaisuutta. Yleensä jos päätän jotain, teen sen saman tien...no, näköjään löytyy poikkeuksia: synnyttämään ei voi vaan päättää lähteä, vaan siihen tarvitaan jotain...niin en tiedä mitä.

Tänään olen sitten pessyt pyykkiä, vähän imuroinut, ostanut uuden puhdistuskennon ilmanpuhdistimeen, leiponut porkkanasämpylöitä, lukenut Kaari Utriota, nukkunut ja pessyt jääkaapin (se kannattaisi vissiin useamminkin, koska sieltä löytyi kaikkea vanhaa ja mm. kaksi avattua pulloa soijaa, jonka piti jo olla loppunut).

Päivän vinkki: juo herkullinen kermalikööri niin pian kuin mahdollista, koska ei voi tietää, milloin tulee tilanne, jolloin et voikaan sitä juoda ja vanhentuneen liköörin poiskaataminen ottaa kaaliin...

Oon ollut nyt viisi viikkoa mammalomalla ja jokaiselle päivälle olen kehitellyt jonkin menon tai jutun, joka pitää tehdä. Huomiselle on merkintä, että pitää neuloa vauvalle toinen lapanen (ekasta tuli muuten ihan liian iso ja se näyttää muutenkin pipolta). Lisäksi pitää käydä jätskillä rannassa, jos on aurinkoinen sää. Perjantaille on merkintä: synnytä. Ensi viikolle ei sitten olekaan mitään merkintöjä, koska elämän piti "loppua" perjantaihin. Tänään neuvolatäti sanoi kuitenkin, että se vauva ei välttämättä synny laskettuna aikana, joten kait sitä pitää kehitellä ensi viikollekin jotain ohjelmaa.

Päätin, että neulominen saa jäädä vähäksi aikaa ja lähdin kirjastoon etsimään Venäjän alkeet -opusta, jonka tahdissa voisi myös toistella sanoja. Harmistuksekseni kirjasto ei elänytkään vielä tätä päivää, koska sieltä löytyi vain c-kasetteja. Eikä meillä tietty ole mitään c-kasettisoitinta. No, lainasin sitten Kaari Utrion romaanin Vaskilintu...saa nähdä, miten pitkälle ehdin lukea.

Hain tänään myös postista käytettyjä kestovaippoja, jotka vaikuttaa ihan ok:ilta. Saa nähdä, miten tuo kestovaippoilu lähtee käyntiin sitten aikanaan. Täytyy psyykata itseään oikein kunnolla, kun kaikki hokee, että oon hullu...no, mut eikös kaikki raskaana olevat ole vähän pihalla?