IRC-Galleria

Eipä tässä ole kauhiasti mitään ihmeellistä tapahtunut, lähinnä päivät pyörii Artun ympärillä. Onneksi on käynyt paljon vieraita, ettei unohdu muu maailma. Tänään Emma kävi laittamassa ruokaa ja viihdyttämässä meitä.

No, kerronpa sitten jotain Artusta...kun ei ole muutakaan kerrottavaa :-)
+ Arttu on nyt 9 vk vanha ja ruokahalu on pysynyt hyvänä, tisulla ollaan monta kertaa päivässä
+ Arttu on yleensä aamuisin ja herättyään naurava olento, jolla on paljon kerrottavaa meille. "öö" ja "hii" ja muita vastaavia äännähdyksiä kuuluu nykyään paljon
+ Arttu ei ole enää kovin pieni: 60 cm ja 6640 g eli alkaa olla tosi treenit kyseessä, kun sitä täällä päivät pitkät kantelee
+ Arttu viihtyy jo hetkittäin sitterissä tai lattialla selällään, tosin silloin pitää koko ajan olla lähellä viihdyttämässä pojua
+ Arttu on yhä tosi söpö ja mä ihastun siihen päivä päivältä enemmän ja "syvemmin", saattaa kuulostaa kliseeltä
+ Artulla on ihana pysty tukka, jonka mä yleensä föönään sen jälkeen, kun isi on kylvettänyt
+ Arttu tykkää, kun äiti laulaa sille lastenlauluja
+ Arttu on aika voimakas, paljon lihasta löytyy mm. laluista

no, joo...ei tällaista kukaan jaksa lukea, mut saipahan jotain kirjoitettua välillä, kun poju nukahti sänkyyn hetkeksi :)

Nyt on Arttu virallisesti Arttu kirkonkin kirjoissa. Jänskää oli olla oman lapsosen ristiäisissä ja onneksi on äiti ja isä (Artun mummin ja ukki), jotka auttoivat kaikessa (juhlapaikan järjestely, kahvitus, papin kuskaus, jne.), koska itse ei kerta kaikkiaan jaksa/ehdi oikein kunnolla mitään.

Sattui sitten olemaan kesän kuumin päivä...ja Arttu oli ihan litimärkä, kun saatiin ristiäispuku kiskottua sen päältä pois. Tämän seurauksena jouduinkin sitten syöttelemään pojua aika urakalla, että saatiin nestehukka taltutettua.

Kummitäti (miun sisko) teki uskomattoman kauniin puvun, mutta puku oli melkoisen rutussa koko toimituksen ajan (ks. kuva) ja itse kastettava veteli hirsiä koko toimituksen ajan...mikä oli helpotus.

Pitelin toimituksen ajan kädessäni harsoa, jolla olin ajatellut pyyhkiä Artun nassua sen kuolatessa, mutta päädyinkin pyyhkimään kummitädin nassua, joka valui hikeä Arttua kannateltaessa :) meirän poju on jo 6 kg (kasvukäyrien mukaan riittäisi ilmeisesti vähän päälle 5 kiloakin, mutta meirän poju on ollut hyvin paikalla ruoka-aikaan).

Nyt onkin taas kiire nukkumaan, koska poju nukahti jo puoli tuntia sitten ja äidin uniaika tässä vaan lyhynee koko ajan ...

Tänään Artulla oli synttärit: viisi viikkoa tuli täyteen! Sen kunniaksi Arttu on ollut tänään erittäin säyseä ja nukkunut yllättävän paljon päiväsaikaan. Käytiin Karin kanssa Katajanokalla kävelyllä jopa kaksi tuntia Artun nukkuessa. Saatiin syödä myös lohileivät Kauppatorilla pojun vetäessä hirsiä. Katajanokalla on muuten kauniita rantareittejä, joiden olemassa olosta en ennen tätä päivää tiennyt.

Kotiin päästyämme lutkutettiin tisua (lähinnä siis Arttu) urakalla ja sitten lähdimme käymään Seppo-vaarin luona Matinkylässä. Tämänkin automatkan Arttu nukkui. Takaisintulomatka sujui myös lähinnä nukkuen.

Tällä hetkellä Arttu nukkuu toista tuntia meidän sängyssä ja olen ihan ihmeissäni: mitä ihmettä äidit tekevät silloin, kun vauvat nukkuvat yllättäen? Kari laittaa tomaatteihin tukikeppejä, mutta mä tässä koneella odotan, että milloin se poju herää :-) toivottavasti tämä ei tarkoita, että yöllä ei sitten nukuta...

Sagan ja Jallun häät meni mukavasti munkin kannalta, kun Arttu oli mummolassa hoidossa :) (on siinäkin äiti, kun heti pitää jättää pikkuinen hoitoon). Arttu on kohta viisi viikko vanha ja tuntuu, että jokainen päivä on erilainen. Eilen huudettiin monta tuntia putkeen, kun masussa oli ilmaa kiertämässä.
Tänään on ollut vähän kivempi päivä (kyllä tänäänkin on huudettu), vaikkei äiti päässytkään edes ulos kävelemään. Nyt Arttu on vihdoin nukkumassa, tuskin vielä iltaunilla, mutta pienetkin unet tuntuvat äidistä ihanilta! Huomenna on varmaan taas sellainen hymypäivä eli hymyillään jatkuvalla syötöllä, nukutaan tyytyväisenä rattaissa ja kotona äidin ja isin välissä.

Huomenna Emma ja Irkku tulee kylään, mutta voi olla, että joutuu soittamaan ja sanomaan, että tuovat omat tarjoilut mukana. Ei tästä tunnu ehtivän edes vessassa, saatikka kaupassa käymään. Kun Kari on kotosalla, kaikki sujuu paremmin.

Arttu on vieläkin tosi söpö ja eiköhän tästä itkuajastakin vielä selvitä... :)

Olipas taas uli uli -tekstiä, vaikka ihan hyvin myö pärjäillään :) tänäänkin oli tosi kiva, että täti kävi hoitamassa (mm. kylvetti) vähän aikaa. Tuntuu ihan erilaiselta, kun rentoutuu ja joku on seurana kuuntelemassa "vauvaääniä".

Täti on ollut jo muutaman kerran auttamassa äitiä. Täti on vaihtanut vaippaa, kanniskellut, vaihtanut meidän lakanat, tehnyt äidille ruokaa, jne. Toisin sanoen täti on aika korvaamaton ja huomenna täti tulee taas kylään! Jipii :-)

Kuvassa täti kokeilee neulomiaan villahousuja Artulle, mutta housut ovat vielä ihan liian isot. Ehkäpä jo parin viikon päästä voidaan alkaa käyttää villahousuja harsojen päällä...

Huomenna onkin sitten kulunut kaksi vuotta meidän häistä...saa nähdä mitä ihanaa se Kari on hankkinut mulle (tää on vinkki). Jotenkin tuntuu, että aika on mennyt älynopeasti, vaikka nytkin aika menee tosi hitaasti. Koko ajan seurailen kelloa ja pohdin, että kohta pitää taas vissiin imettää, vaikka ei tuo Arttu mitään kellon mukaan syö...se syö lähes koko ajan tai sitten se haluaa olla olkapäällä. Mut kyl Arttu on tosi söde ja tuntuu, että siihen kiintyy joka päivä vähän enemmän...melkein huolestuttaa...kohta me ollaan varmaan yhtä, eikä koskaan erota. Eikös pojat viihdy nykyään muutenkin pidempään kotona, jossa on "ilmaista" asua, ruokaa aina saatavilla, vaatteet puhtaita ja nopea netti käytössä...uh, taidan olla jo vähän väsy, kun tällaisia kirjoittelen.

Oon saanut nyt pumpattua huimat 120 ml maitoa ja alan tuntea itseni jo pikku lehmäksi :-)
Ajattelin viedä Artun isovanhemmille hoitoon pe, kun Saga ja Jalmari saavat vihdoin toisensa. Kaipa tuolla maitomäärällä voi olla nelisen tuntia poissa. Ehkä ehdin olla siis häissä huimat 3 tuntia ennen kuin pitää kiirehtiä Artun luokse imettämään. Kari voi jäädä sitten pidemmäksi aikaa...kaipa sitä Artun voi jo kuukauden päästä ottaa kemuihin mukaan, mutta nyt tuntuu ihan mahdottomalta ajatukselta ottaa Arttu mukaan häihin: joutuisin koko ajan kantamaan sitä olalla, syömisestä ei tulisi oikein mitään ja parku varmasti tulisi juuri hääpuheiden aikana. No, saa nähdä, onko se niin helppoa jättää omaa lastaan hoitoon niin pienenä...

Tänään olin taas aamulla vähän kiukkuinen, kun tuntui, ettei saanut juoda kahvia rauhassa, laittaa tiskikonetta tai pyykätä. Mutta sitten tapahtui jotain mukavaa: Kari laittoi tiskikoneen ja ehdotti, että kokeiltaisiin kantoliinaa! No, vähän jännitti, mutta kannatti kokeilla, sillä vauva on ollut liinassa nyt puoli tuntia tyytyväisenä ja olen saanut laitettua pyykit. Lisäksi olen voinut istua tässä koneella lukemassa Hesaria ja tietty käydä galtsussa. Ja kun kaikki tykkää kuitenkin pissa kakka -jutuista, niin mainittakoon, että pystyin myös käymään pissalla vauva kantoliinassa ja lorina vissiin vaan nukutti pikkuista :-)

Saapi nähdä, viihtyykö vauva myös toisen kerran liinassa...nyt pitää lähteä pikkuiselle kävelylle rattaiden kanssa, jotta tulee vähän äidille ulkoilua ja vauvalle Helsingin "raikasta" ilmaa.

Mummi toi tuliaisena Egyptistä potkupuvun, johon vauveli mahtuikin ihan hyvin. Puku näytti joskus niin pieneltä, että luulin, ettei vauveli tule koskaan siihen mahtumaan :-) aika pieniä ne tosiaan on syntyessään...

Haluaisin tänään ostaa uudet juoksulenkkarit, mutta jännittää, että miten kaupassa käynti onnistuu. Varmaan just, kun ollaan päästy kauppaan, alkaa kova nälkähuuto...no ei voi muuta kuin lähteä yrittämään :)

Uuh, viikkoon en oo pystynyt istumaan ja nytkin tekee tiukkaa, mut oli pakko päästä kattoo kommentteja ja muiden merkintöjä :-)

Vauveli sitten syntyi vihdoinkin. Iso poju: about 52 cm ja 3990 g. Viikko on vierähtänyt sängyssä maatessa buranan voimalla ja vauveli on ahneesti roikkunut tisulissa. No, ehkä se on hyvä, että pojulla on hyvä ruokahalu.

Tänään kokeiltiin ekaa kertaa kestovaippoja, mikä osoittautui aika työlääksi. Niitä pitää vaihtaa tiuhempaan kuin kertakäyttövaippoja ja meidän poju on aika kakkivaa sorttia, joten pesukone jouduttiin laittamaan äsken päälle (yhden päivän vaipat + aluslakana pesussa). Aika paljon on opeteltavaa, mutta pikku hiljaa luultavasti opitaan...

Tänään isi myös kylvetti vauvelin ekaa kertaa. Samanlainen huuto kuului kuin vaippaa vaihtaessa. Kummasti vauva kuitenkin rauhoittui, kun isi kuivasi tukankuivaajalla. Myös tiskikoneen meteli on rauhoittavaa.

Nyt syömään iltapalaa ennen kuin syöppö herää (yleensä vauvalla on nälkä aina silloin, kun äidin pitäisi syödä). Äiti syö nykyään usein siten, että vauva roikkuu tisulissa samaan aikaan :)

On se poju kyl niin SÖPÖ ja IHANA! Viikon koeajon perusteella suosittelen harkitsemaan sellaisen hankkimista.