IRC-Galleria

Sagan ja Jallun häät meni mukavasti munkin kannalta, kun Arttu oli mummolassa hoidossa :) (on siinäkin äiti, kun heti pitää jättää pikkuinen hoitoon). Arttu on kohta viisi viikko vanha ja tuntuu, että jokainen päivä on erilainen. Eilen huudettiin monta tuntia putkeen, kun masussa oli ilmaa kiertämässä.
Tänään on ollut vähän kivempi päivä (kyllä tänäänkin on huudettu), vaikkei äiti päässytkään edes ulos kävelemään. Nyt Arttu on vihdoin nukkumassa, tuskin vielä iltaunilla, mutta pienetkin unet tuntuvat äidistä ihanilta! Huomenna on varmaan taas sellainen hymypäivä eli hymyillään jatkuvalla syötöllä, nukutaan tyytyväisenä rattaissa ja kotona äidin ja isin välissä.

Huomenna Emma ja Irkku tulee kylään, mutta voi olla, että joutuu soittamaan ja sanomaan, että tuovat omat tarjoilut mukana. Ei tästä tunnu ehtivän edes vessassa, saatikka kaupassa käymään. Kun Kari on kotosalla, kaikki sujuu paremmin.

Arttu on vieläkin tosi söpö ja eiköhän tästä itkuajastakin vielä selvitä... :)

Olipas taas uli uli -tekstiä, vaikka ihan hyvin myö pärjäillään :) tänäänkin oli tosi kiva, että täti kävi hoitamassa (mm. kylvetti) vähän aikaa. Tuntuu ihan erilaiselta, kun rentoutuu ja joku on seurana kuuntelemassa "vauvaääniä".

Täti on ollut jo muutaman kerran auttamassa äitiä. Täti on vaihtanut vaippaa, kanniskellut, vaihtanut meidän lakanat, tehnyt äidille ruokaa, jne. Toisin sanoen täti on aika korvaamaton ja huomenna täti tulee taas kylään! Jipii :-)

Kuvassa täti kokeilee neulomiaan villahousuja Artulle, mutta housut ovat vielä ihan liian isot. Ehkäpä jo parin viikon päästä voidaan alkaa käyttää villahousuja harsojen päällä...

Huomenna onkin sitten kulunut kaksi vuotta meidän häistä...saa nähdä mitä ihanaa se Kari on hankkinut mulle (tää on vinkki). Jotenkin tuntuu, että aika on mennyt älynopeasti, vaikka nytkin aika menee tosi hitaasti. Koko ajan seurailen kelloa ja pohdin, että kohta pitää taas vissiin imettää, vaikka ei tuo Arttu mitään kellon mukaan syö...se syö lähes koko ajan tai sitten se haluaa olla olkapäällä. Mut kyl Arttu on tosi söde ja tuntuu, että siihen kiintyy joka päivä vähän enemmän...melkein huolestuttaa...kohta me ollaan varmaan yhtä, eikä koskaan erota. Eikös pojat viihdy nykyään muutenkin pidempään kotona, jossa on "ilmaista" asua, ruokaa aina saatavilla, vaatteet puhtaita ja nopea netti käytössä...uh, taidan olla jo vähän väsy, kun tällaisia kirjoittelen.

Oon saanut nyt pumpattua huimat 120 ml maitoa ja alan tuntea itseni jo pikku lehmäksi :-)
Ajattelin viedä Artun isovanhemmille hoitoon pe, kun Saga ja Jalmari saavat vihdoin toisensa. Kaipa tuolla maitomäärällä voi olla nelisen tuntia poissa. Ehkä ehdin olla siis häissä huimat 3 tuntia ennen kuin pitää kiirehtiä Artun luokse imettämään. Kari voi jäädä sitten pidemmäksi aikaa...kaipa sitä Artun voi jo kuukauden päästä ottaa kemuihin mukaan, mutta nyt tuntuu ihan mahdottomalta ajatukselta ottaa Arttu mukaan häihin: joutuisin koko ajan kantamaan sitä olalla, syömisestä ei tulisi oikein mitään ja parku varmasti tulisi juuri hääpuheiden aikana. No, saa nähdä, onko se niin helppoa jättää omaa lastaan hoitoon niin pienenä...

Tänään olin taas aamulla vähän kiukkuinen, kun tuntui, ettei saanut juoda kahvia rauhassa, laittaa tiskikonetta tai pyykätä. Mutta sitten tapahtui jotain mukavaa: Kari laittoi tiskikoneen ja ehdotti, että kokeiltaisiin kantoliinaa! No, vähän jännitti, mutta kannatti kokeilla, sillä vauva on ollut liinassa nyt puoli tuntia tyytyväisenä ja olen saanut laitettua pyykit. Lisäksi olen voinut istua tässä koneella lukemassa Hesaria ja tietty käydä galtsussa. Ja kun kaikki tykkää kuitenkin pissa kakka -jutuista, niin mainittakoon, että pystyin myös käymään pissalla vauva kantoliinassa ja lorina vissiin vaan nukutti pikkuista :-)

Saapi nähdä, viihtyykö vauva myös toisen kerran liinassa...nyt pitää lähteä pikkuiselle kävelylle rattaiden kanssa, jotta tulee vähän äidille ulkoilua ja vauvalle Helsingin "raikasta" ilmaa.

Mummi toi tuliaisena Egyptistä potkupuvun, johon vauveli mahtuikin ihan hyvin. Puku näytti joskus niin pieneltä, että luulin, ettei vauveli tule koskaan siihen mahtumaan :-) aika pieniä ne tosiaan on syntyessään...

Haluaisin tänään ostaa uudet juoksulenkkarit, mutta jännittää, että miten kaupassa käynti onnistuu. Varmaan just, kun ollaan päästy kauppaan, alkaa kova nälkähuuto...no ei voi muuta kuin lähteä yrittämään :)

Uuh, viikkoon en oo pystynyt istumaan ja nytkin tekee tiukkaa, mut oli pakko päästä kattoo kommentteja ja muiden merkintöjä :-)

Vauveli sitten syntyi vihdoinkin. Iso poju: about 52 cm ja 3990 g. Viikko on vierähtänyt sängyssä maatessa buranan voimalla ja vauveli on ahneesti roikkunut tisulissa. No, ehkä se on hyvä, että pojulla on hyvä ruokahalu.

Tänään kokeiltiin ekaa kertaa kestovaippoja, mikä osoittautui aika työlääksi. Niitä pitää vaihtaa tiuhempaan kuin kertakäyttövaippoja ja meidän poju on aika kakkivaa sorttia, joten pesukone jouduttiin laittamaan äsken päälle (yhden päivän vaipat + aluslakana pesussa). Aika paljon on opeteltavaa, mutta pikku hiljaa luultavasti opitaan...

Tänään isi myös kylvetti vauvelin ekaa kertaa. Samanlainen huuto kuului kuin vaippaa vaihtaessa. Kummasti vauva kuitenkin rauhoittui, kun isi kuivasi tukankuivaajalla. Myös tiskikoneen meteli on rauhoittavaa.

Nyt syömään iltapalaa ennen kuin syöppö herää (yleensä vauvalla on nälkä aina silloin, kun äidin pitäisi syödä). Äiti syö nykyään usein siten, että vauva roikkuu tisulissa samaan aikaan :)

On se poju kyl niin SÖPÖ ja IHANA! Viikon koeajon perusteella suosittelen harkitsemaan sellaisen hankkimista.

Tänään pohdin, että kumpaa laulua laulaisin:

A) Hectorin laulua ”Maanantai ei mittää, tiistai ei mittää, keskiviikko ei mittää"...

vai

B) Anna Hanskin laulua "Jos et sä soita... Mä sinuun turhaan rakastuin...Jos et sä soita"...

Voi olla, että tuo A-vaihtoehto on parempi, koska eihän se vauveli mitään soita ennen kuin se ilmaantuu...vai?

Piti vielä laittaa kuva näistäkin, kun viime viikolla tein muka vauvalle pipon ja lapaset. Pipo mahtuu mun päähän oikein hyvin ja lapaset menee vauvalle myös vuosia, kun niistäkin tuli isot. Täytyy vähän harjoitella tuota neulomista ja ehkä neulontaan ei myöskään sovellu samat säännöt kuin kokkaamiseen eli että voisi vähän "säveltää" sinne päin. Täytyy varmaan etsiä jotkut ohjeet ensi kertaa varten...

Niin, siis ei ole mitään uutta tietoa :-) vauveli on masussa, vähän väliä supistaa muttei riittävästi ja äidin kärsivällisyys on koetuksella. Toisaalta ihan hyvä, koska en ole kovin kärsivällinen tyyppi ja voin tässä harjoittaa tätäkin ominaisuutta. Yleensä jos päätän jotain, teen sen saman tien...no, näköjään löytyy poikkeuksia: synnyttämään ei voi vaan päättää lähteä, vaan siihen tarvitaan jotain...niin en tiedä mitä.

Tänään olen sitten pessyt pyykkiä, vähän imuroinut, ostanut uuden puhdistuskennon ilmanpuhdistimeen, leiponut porkkanasämpylöitä, lukenut Kaari Utriota, nukkunut ja pessyt jääkaapin (se kannattaisi vissiin useamminkin, koska sieltä löytyi kaikkea vanhaa ja mm. kaksi avattua pulloa soijaa, jonka piti jo olla loppunut).

Päivän vinkki: juo herkullinen kermalikööri niin pian kuin mahdollista, koska ei voi tietää, milloin tulee tilanne, jolloin et voikaan sitä juoda ja vanhentuneen liköörin poiskaataminen ottaa kaaliin...