IRC-Galleria

Kirjoita 21 tuntemasi ihmisen nimet alle. Älä lue jäljessä tulevia kysymyksiä ennen nimien kirjoittamista! Tehtävään saa haastaa myös muita, jos haluaa.

1. Pilvi
2. Mikko
3. Pauliina
4. Timo V.
5. Katja
6. Henkka
7. Timo R.
8. Eki
9. Outi
10. V-P
11. Ville
12. Jaana
13. Risto
14. Riikka
15. Jaska N.
16. H-R
17. Jaska L.
18. Heli
19. Pete
20. Heidi
21. Miso

Vastaa kysymyksiin niin, että vastaukset koskevat aina kyseistä numeroa vastaavaa ihmistä.

Kysymykset:

Missä ja milloin tapasit ensimmäisen kerran 10?
Kultakurkussa 4.8.2007

Mitä tekisit, jos et olisi koskaan tavannut 16?
Varmaan samaa kuin nytkin, tosin sen verran ihania keskusteluja ollaan käyty, että mutkia ois ehkä ollu enemmän elämässä ;)

Oletko koskaan nähnyt 4 itkevän?
En usko, en ainakaan muista. Ehkä joskus lapsena?

Olisivatko 13 ja 21 hyvä yhdistelmä/pari??
Risto ja Miso? Toivon, että ne tulee hyvin toimeen keskenään kun joskus tapaavat

Mikä tekee 7 erityisen?
Ensimmäinen pitkäaikainen poikaystävä

Kuvaile 9:
Hauska, luotettava, itsepäinen, maailman ihanin pikkusisko (jaettu 1. sija)

5 lempimusiikki?
Jaa-jaa, suomirock ja metalli..

Voisitko koskaan asua 19 kanssa samassa kämpässä?
Uskon, että tultais toimeen. Kuka nyt ei mun kanssa tulis ;)

Onko 15 vapaa vai varattu?
Ei tietoa..

Mitä 17 ajattelee sinusta?
Pitää musta, kaverina. Tai jos uskon niihin humalaisiin höpinöihin, niin enemmänkin..

Mikä on 20 toinen nimi?
En tiiä =/

Oletko koskaan halunnut vakavaa suhdetta 6 kanssa?
Olen, olisin joskus antanu pikkusormeni siitä ;)

Missä 3 asuu?
Porissa, tarkemmin en kerro

Mitä mieltä olet 18?
Yks parhaista ystävistä ikinä, samanlainen koffeli kuin mäkin =)

Mikä on parasta 14?
Avara maailmankatsomus ja hauskuus

Voisitko kuvitella riiteleväsi verisesti numero 8 kanssa?
En oikeastaan, en ainakaan keksi mitään syytä. Mut aiheesta..

Milloin tapasitte 11 kanssa viimeksi?
Siit on aikaa, rapujuhlissa meen porukoilla?

Onko sinulla sisarellinen suhde 2 kanssa?
Noup, en ole, enkä ole ollut sukurutsari =)

Paras piirre 12?
Suora mutta empaattinen

Luuletko pitäväsi yhteyttä 1 kanssa koko loppuelämäsi ajan?
Jollain tasolla, luulisin.. Toivon ainakin!

En ole ikinä ennen, koskaan, milloinkaan kokenut mitään vastaavaa! Tiistai ilta ja keskiviikko päivä, parasta mitä olen koskaan kokenut. Tiedän, että voin tippua hetkenä minä hyvänsä pilvistä, mut noi päivät on kaiken tuskan arvoisia. Koko 28,46 vuotisen elämäni kaikkien tuskien arvoisia. En voi kuin rukoilla Jumalaa, että ne päivät saavat vielä jatkoa. Jos mun loppuelämäni ois edes haaleaa kopiota noista päivistä, olisin täydellisen onnellinen =) On ihmeellistä, että olen täysin tyyni ja rauhallinen, kun pilvistä tippumisen uhka on todellinen. Jotenkin vaan tuntuu, että vihdoinkin kaikki käy hyvin. Tää on se juttu, jota olen etsinyt. Mä oon kotona. Mä rakastan sua Risto!! Tapahtui mitä tahansa, mä rakastan sua!! Vaikka sunnuntai kaatais pilvet sateena maahan, mä rakastan sua. Mä oon Jumalalle kiitollinen, että oon saanu kohdata sut =) Se runo, "Enkelinsiipi" on sulle kirjoitettu, mutten sitä kirjoittaessani vielä tiennyt, kuinka osuva se onkaan..

P.S Kiitokset Antille, Jaskalle ja V-P:lle. Ilman teidän kanssanne koettuja kokemuksia en olisi näin valmis. Ja anteeksi, että olen ollut kusipää! En vain ennen ole tiennyt, mitä rakkaus on..

..aikaa vaikka mille =) Kyllä kelpaa nauttia huomenna =)

Kuka on nyppiny rusinat mun pullasta? Kuka on kussu mun muroihin? Taidan syödä mysliä aamiaiseks, on meinaan rusinaa ja rousketta. Mut reilu tunti tarttis vielä jaksaa töissä. Vain mennäkseni kotiin nukkumaan, palatakseni samalle astialle puoli kolmelta. Jaa myslikipalle? Ei, vaan työpaikalle; eli syömään sitä rusinatonta pullaa. Mut ravitsee sekin sen verran, ettei pieniä kiviä tartte syödä. En syö kiviä, pieniäkään. Enkä asettele niitä herrojen poluille, vaan pyydän että "an ny yks suolanen silak..."

Saattaa vaikuttaa siltä, että olen päästäni vialla. Saattaa olla, että niin saan ollakin. Tosiasiassa väsymys on jopa luovempaa kuin krapula. Luovuuden hedelmät, ne mitkä nakit silmillä sikiävät, ovatkin sitten tasoltaan sitä-sun-tätä. Väittämättä, että hedelmällisyys krapulasta paranisi. Se tästä nyt vielä puuttuisikin, väsymys ja krapula yhdessä. Korkeakulttuuria. Ah, kuinka odotankaan iloista jälleennäkemistä sänkyni kanssa. Kaiken kruunaa punaiset villasukat, jotka vetäisen jalkaani ennen kuin laulan itselleni "tuu-tuu tupakkarulla..."

Tuntematon työläinen kiittää -pullasta, rusinattomastakin- ja kuittaa.

Working on, still going strong.. Or not? To be or not to be? Being bee or just being me? Feel free, not my cup of tee? You'll see..

Se perhanan lauantaimakkara puri mua taas! Kiristin satulavyötä ja se nappas reidestä kunnon otteella. Ja pelästyi itse ennen ku kerkesin reagoida, hyppäs sivulle. Multa meni tasapaino liukkaalla pihamaalla, joten roikuin ohjissa kontaten maassa. Nyt on sitten kämmenen kokoinen mustelma vasemmassa reidessä, oikea polvi mustelmilla ja oikea olkapää hel..tin kipeä. Mut kyllä sai konikin köniin kun pääsin jaloilleni =/

Ikävä, ikävä, ikävä!!! Mulla on ikävä!!!

Kivasti ollu koko päivän touhua ja tohinaa; aamulla kaupungilla, sit ratsastamassa, illalla lentopalloa ja sen jälkeen vielä kaverin luona iltateellä =) Mieli on tod. hyvä ja unikin on tullu ajallaan. Seuraavat kaks viikkoa on kyllä henkisesti yhtä piinaa. Sen jälkeen asiat on joko paremmin kuin hyvin, tai sit ollaan takaisin lähtöruudussa.. Aika näyttää, sillä välin ajattelin elää muilla osa-alueilla ihan täysipainoista elämää. Ja nyt hetkeks kirjan pariin ja sit aa-aa =)

Mulla on ollu pitkään ongelmana se, etten tahdo saada itseäni ylös sängystä. Siis silloin kun ylipäätään saan nukuttua. Tänä aamuna ongelma ratkesi aivan itsestään, kun huitaisin vesilasin nurin sängylle herätyskelloa kurotellessa. Ei tehny mieli jäädä märkään sänkyyn köllöttelemään ;-)

Okei, tänään ei ollu hyvä päivä mulle ja mun vaatteille. Muistin juuri, miksi en ole käyttänyt yksiä lenkkareita aikoihin. Peukalonpään kokoiset vesikellot kantapäissä ovat tehokas muistutuskeino. Enkä kävelly kuin yhteensä kymmenisen korttelia. Ja puolet niistä kantapää linttaan astuttuna kuin kassi-alma. Kiikutan ne lenkkarit vielä tänään UFF:n keräykseen.

Seuraavaksi hajos lempitakkini vetoketju. Jumittui rintakehän kohdalle. Vartin taistelun jälkeen sain sen auki, likeltä piti etten joutunu leikkaamaan sitä saksilla. Ajattelin kuitenkin, että jos vaikka kävis vaihdattamassa uuden vetoketjun.. Tuon ajatuksen myötä iski tajuntaani myös tieto siitä, missä mun melkein kaikki talvitakkini ovat; ompelijalla. Ovat olleet keväästä saakka. Ovatkohan enää? Hmm, taidan lähteä shoppailemaan huomenna..