IRC-Galleria

sassemon

sassemon

wear your smile like a mask ☆

TÄÄ ON IHA PERSEESTÄLauantai 26.04.2008 14:40

..yhy.

No voi ny vittu :DLauantai 26.04.2008 14:06

Hiiri ei toimi ni pitää dataa pelkällä näppiksellä! On aika avutonta. 8)

Satu väläyttää:Lauantai 26.04.2008 01:13

"Emmä oo lesbo mä oon kiva!"

No voi paskaKeskiviikko 23.04.2008 10:16

Miks mä olen AINA myöhässä keskiviikkona? XD

HuohMaanantai 21.04.2008 18:42

TÄÄ PÄIVÄ ON OLLU AIKAMOINE EPIC FAIL.

yhyy 8(Sunnuntai 20.04.2008 23:54

Sasse says (20:52):
joudun kohtapuoliin koiralenkille
et niinku vihjvihj

Random. says (20:52):
no soita ite XD

Sasse says (20:52):
..angst
XD

WTFSunnuntai 20.04.2008 19:56

Random. says (16:53):
no mut eihän me sillonkaa puhuttu ku sä "muokkasit niit kuvii" vaan datattii niinku nytki XD

Sasse says (16:54):
NO MUTTA
silloin oli virallinen dataustauko
nyt on liian pitkä virallinen datausviikonloppu ilman maketaukoja.

He eivät voi erottaa meitäSunnuntai 20.04.2008 11:57

Mä istun autossa ja ajan eteenpäin. Välillä sataa, jossain vaiheessa paistaa aurinko. Näin unessani sateenkaaren vesiämpärissä, ja hussin. En tiedä mitäse tarkoittaa, ja herätessäni kylmä ilma hiveli selkääni. Unohdin taas laittaa lämmityksen päälle.

Ajan en mistään jonnekin. Ajan niin pitkälle kun matkaa riittää - ajan yli, ali, ympäri, niin pitkään kunnes maailman reuna tulee vastaan, sillä täällä minulla ei enää ole yhtään mitään. Minä ajan vaikka taivaanrannan taakse (jos voisin löytää Päivänsäteen ja tuoda hänet tänne) sillä haluan ulos tästä paikasta, ei mistään missä minä en ole mitään ja kukaan ei välitä. Ei muuallakaan, mutta muualla en edes oleta kiinnostusta.

Ajaessani tiellä näkyy eläimen raato keskellä tietä. Pieni on juossut siihen, elämänsä päättänyt. Minäkin voisin olla kuin villieläin, itsensä tappamisesta ei olisis suurta kohua. Voisin juosta rekan alle ja katsoa silmät kauhusta laajentuneena, kun käsittämätön ihmisten pikajuna tulee kohti, ja shokki jähmettää paikalleen. Ja sitten kuolla.

Maailma ei ole tarpeeksi. Päiväsäde olisi - kirkkaine värineen, huoran arpineen, terävine kynsineen ja liian laihoine ranteineen. Olen niin pieni ja kauhuissani, joten juoksen karkuun kaikkea - ajan maailman ääriin etten joudu jäämään paikoilleni

ilman sinua.

AiniiPerjantai 18.04.2008 21:13

Uudet hiukset = ♥

Perhosensiipi-syndroomaPerjantai 18.04.2008 21:09

Mä lupaan, että joku päivä vielä mä opettelen lentämään. Kasvatan perhosen siivet ja lennän korkealle, korkeammalle kuin kukaan muu on koskaan uskaltanutkaan. Ja sinä päivänä kaikki kattoo mua kerrankin, kerrankin mä tulen huomatuksi, ja olen edes jotakin.

Niin kauan mä olen halunnut kasvaa perhoseksi, kuoriutua ulos tästä kuoresta joka lukitsee mut sisäänsä ja tekee musta huomaamattoman, harmaan. Mä hukun väkijoukkoihin, uppoudun epämääräisen värisiin seiniin ja kulun pois kuin maalaukset seinistä. Kirjoitan nimeni ylös johonkin, mutta kukaan ei sitä huomaa, se pyyhitään pois kuin ei mitään, en ole kukaan. En ole edes joku, enkä koskaan tule olemaankaan joku.

Siksi mä rakastin niin paljon Päivänsädettä. Se säteili ja räiskyi väriä, kuin aura sen ympärillä olisi maalattu täysin tuntemattomilla, maailman kirkkaimmilla ja räiskyvimmillä väreillä. Väreillä jota näkyi jäässä ja väreillä mitä juoksi liekeissä. Sellaisista väreistä oli Päivänsäde koottu - varsinkin sen silmät. Sen silmät oli etelänmeren tumman yötaivaan värjäämän meren sinistä ja mustaa, niissä oli syvyyttä johon kukaan vaan ei pystynyt koskemaan. Ja joka kerta kun katsoin sen silmiin, mä hukuin niihin etelänmeren öihin - kivuitta.

Päivänsäde toi valoa mun päivään, se oli ainoa joka koskaan tulisi huomaamaan mut. Sen hymy oli kaunis, vaikka sen iholla oli arpia. Kasvoilla sillä oli vähän pisamia, ja vaikka kuinka vihaan omia pisamiani, pakko sanoa, että ne vaan teki tytöstä kauniimman. Halusin aina niin kovin saada Päivänsäteen mukaani matkalle, vihreän autoni takapenkille tai pelkääjän paikalle. Olisin vienyt hänet kanssani etelänmeren rannalle, ja näyttänyt kuinka minä aina hänen silmiinsä hukuin. Ja hän olisi hukkunut kanssani, olisimme maanneet siinä meren pohjassa, vaalean hiekan hivellessä selän ihoa, pik-ku-hil-jaa hukuttaen.

Mutta en tule koskaan saamaan pyydystettyä Päivänsädettä, en koskaan saa kiinni tämän liian ohuesta ranteesta, en saa häntä mukaani. Minä haluan ison valkoisen seinän, johon voisin maalata minut ja tarinani, johon mahtuisi Päivänsäde ja etelänmeren syvät yöt. Minä haluaisin maalata paperille kosketuksen, hetken jolloin sotken Päivänsäteen kirkkaat värit omaan harmaaseen palettiini, mutta minä olisin niin onnellinen ja olemassa!

Minä.. halusin vain yhden kosketuksen.