IRC-Galleria

Onneaonneaonnea äidin rakas 1 v!!! <3 Olet jo niin iso poika. Yksi vuosi vähemmän siihenkin kun muutat pois kotoa. :'(

Muistan synnytyksen kuin eilisen.. Tähän aikaan olin varmaanki jo herännyt osastolla ja tekstannut Otolle että tulisi jo sairaalaan kun mulla on tylsää. :D
Joskus muistaakseni yhen aikaan sain käynnistyspillerin, joita olin saanut jo edellisenäki päivänä. Supistuksia oli, mutteivät olleet liian kivuliaita kestää.
Muistan kun istuin Kättärin eräässä oleskelutilassa keinutuolissa, tunnustelin suppareita ja katselin ulos isosta ikkunasta. Satoi lunta ja oli kolea ilma. Ajattelin että saa tässä vielä kauan odotella ennenkuin mitään tulee ulos.. Vaan toisinpa kävi. <; <3 Noh, sitten siinä istuskellessani isäni kävelee käytävää pitkin ja menen vastaan. Antaa kauniin ruusun, halaa ja toivottaa hyvää naistenpäivää. <3 Meinasi siinä itku tulla. :') Että oma isikin piti jo niin isona tyttönä vaikka olin vasta 16v.
Siinä sitten illalla olikohan seittemän aikaan lääkäri tuli tarkistamaan kohdunsuun tilanteen. Oli muistaakseni 2 cm auki ja ei enää mtn kohdunkaulaa jäljellä (onko se kohdunkaula? Kauhee ku tuli jumitus et mikä perkele se oli :D). Sanoi sitten että noniin, ei muuta kun peräruiske ja synnytyssaliin puhkomaan kalvot. Olin ihan äimänä ja Otto sit kysyi että koska vauva syntyy. :D <3 Lääkäri siinä ihan vakavana sit että ei sitä voi tietää, voi syntyä heti tai parin tunnin päästä mutta veikkaisi että viimeistään kuitenki seuraavana päivänä, ja sanoi että ehkä se on se todennäköisin.
Sain peräruiskeen ja Otto lähti käymään kotona kun hoitajat niin sanoivat. Käskivät hakea mukavaa vaatetta ja vähän jtn naposteltavaa, koska synnytys saattoi kestää pitkään. Minut puolestani johdateltiin synnytyssaliin (noin klo 20) ja heti makuulle ja sydänkäyriin.
Lääkäri tuli sitten valmiina puhkomaan kalvot. Puhkaisi sitten ja jälkeenpäin tunnusteltuaan oli sitten että eihän tämä lapsi ole kiinnittynyt!! Eihän siin muuten mtn muuta kun että jouduin makaamaan lapsen syntymään asti siinä sängyllä... Ja se oli tuskaa. :D
Heti kun kalvot oli puhkaistu, supparit muuttui helvetin koviksi ja tulivat heti 2 min välein. Itkin siinä ja kiemurtelin ja aina kun oli supparin kovin kärki niin meinas laatta lentää. >_< Kiemursin ja rukoilin että Otto tulis äkkiä..
Saapuihan se sitten joskus. En tiedä kellonaikaa, mut veikkaisin et noin yheksän aikaan tai vähän ennen sitä. Heti kun se oli tullut, tuli myös puheeksi ilokaasu. Kieltäydyin, ja sanoin että tahdon epiduraalin heti kun mahollista. Olivat että ok, ja katsoivat sitten kohdunsuun tilanteen. Se oli sen 4 cm ja sain epiduraalin. Aaah mikä ihanuus!! Ei sattunut, mutta tuntui vain pieni paine aina supparin tullessa.
Siinä joskus vähän vaille kymmenen alkoi ihan saatanasti sattua alaselkään ja tuntui että tulee paskat. Eihän se ollu muuta kun ponnistamisentarve! Ähkin ja sanoin et nyt mä haluan ponnistaa ja et sielt tulee jtn ulos ja mä en koht pysty enää pidätteleen. :D Mieskätilöni siinä sitten että joo joskus se on tommosta.. Sit kun väänsin siin naama irvessä että EN ois ponnistanu ni sit kätilö oli et no tarkistetaas nyt sitten.. Ja olin lähes kymmenen cm auki! Sanoi että nyt odotat pari supparia, älä missää nimessä ponnista.. Ja ne olivat elämäni tuskaisimmat supistukset ikinä. O.O
Sitten klo 21.50 alkoi se kauan kaivattu ponnistusvaihe. Puoli-istuvassa asennossa. Ponnistin aina kun käskettiin ja lopetin heti kun sanottiin ja sattu välillä saatanasti. Sitten, klo 22.05, tuntui tyhjenemisen tunne ja kipu lakkas ja supparit lakkas. Olin et mitä perkelettä, loppuko se ja mitä nyt tapahtuu ja sit kurkkasin sinne jalkoväliini.. Se oli niin maailman ihanin pieni poika, ihan ku joku ruttunen apina tai kilvetön kilppari ja se oli mun oma rakas poika. <3 Jtn ne siinä sen kans eka säätivät kun oli tavallaan ennenaikanen vauva, mut sit sain sen siihen syliin ja olin maailman onnellisin enkä oikeen tiennyt miten sitä piti pidellä. :D
Vauveli masun päällä oli samalla kun multa paineltiin istukka ulos ja ommeltiin pikkupikku repeymä.
Koitin antaa maitoa vaaville mut ei huolinu, huus vaan ja mä koitin jutella että "ei mitään hätää, äiti on tässä". :D En mä tiedä miltä se ulkopuolisista kuulosti mut musta se kuulosti tosi tyhmältä ku ääni täris ja vaik mitä ku just oli synnyttäny. :D
Sitte vaavi tutimaan sänkyyn ja mami suihkuun. Meinasin koko ajan kaatua suihkutellessani kun verta olin kuitenki jonki verran menettänyt.
Suihkun jälkeen saatiin kahvia ja leipää ja sit meidät vietiin koko pieni perhe nukkumaan. Tuo päivä on maailman ihanin ja sitä en unohda ikinä. <3

---

Ja nyt menen hirttämään Janin kun se kitisee ja nykii nettijohtoo. :D