Media on siitä erityinen ala, koska sillä on voima vietellä, innoittaa, opettaa ja ohjata ihmisen ajatuksia, uskomuksia, haluja ja toimia.
Viime vuosien aikana olemme nähneet kuinka vanhat ilmaisun muurit murtuvat yksi toisensa jälkeen. Uudet teknologiat ovat tehneet tekstin julkaisemisesta arkipäivästä. Kun painaa enteriä niin kirjoitus on teoriassa kenen tahansa luettavissa. Digitaalikamerat ovat tehneet ennen kalliista harrastuksesta jokamiehenoikeuden.
Viime vuosisadan alussa Émile Borel pani alulleen ajatuksen lukemattomasta määrästä apinoita hakkaamassa summittaisesti kirjoituskoneita, jotka lopulta tuottaisivat kaikki Shakespearin teokset. Tänäpäivänä internetillä on yli miljardi käyttäjää, joiden kädet hakkaavat näppäimistöä yhä kiihtyvällä tahdilla.
Uusi digitaalinen sukupolvi kasvaa. Sukupolvi joka on oppinut kantamaan matkapuhelinta, mediasoittima, pelilaitteita ja kannettavia tietokoneita, ja osaa käyttää niitä. Meille internet ei ole mikään uusi mullistava teknologia, vaan se on aina ollut, kuten juokseva vesi ja sähkö.
Median sisältö välittyy kaksisuuntaisissa verkoissa. Ennen verkot olivat joko sisällön, tai jakelun yksisuuntaista hallintaa. Nykyään kaikkea jakelua ei voi hallita ja sisältöä hallitaan siellä missä se luodaan ja verkot ovat jäämässä pelkiksi rakenteiksi sisällön jakamiselle.
Sellaiselle joka on kasvatettu sisällön ja jakelun hallintaan, on vaikea luopua yksinoikeudesta ja siirtyä avoimuuteen ja osallistumiseen.
Meidän uudessa postmodernissa, avoimen lähdekoodin, 2.0, mahtavan ja osallistuvan yksilön mediassa, tiedon yksinoikeudella ei enää ole arvoa. Arvo ei enää sijaitse sisällön ja jakelun omistamisessa. Arvo on suhteissa ja arvo on luottamuksessa.
Yleisö on noussut lavalle ja asiakkaista on tullut kilpailijoita.
--
Tarvitaan uudenlaista sisällöntuottajaa.
Ennen mediatyöläiset toimivat portinvartijana. He menivät katsomaan elokuvien ennakkonäytöksiä ja kertoivat mitkä ovat hyviä ja mitkä paskoja. He kävivät keikoilla ja kertoivat mitkä bändit ovat ovat cool ja mitkä roskaa. He saivat pelien ennakkoversiot, ja kertoivat mitkä ovat pelattavia ja mitkä sietämättömiä. He olivat makutuomareita ja tietäjiä, heillä oli tarvittavat yhteydet päästäkseen käsiksi kulttuuriin ennen maallikoita.
Mutta nykyään verkossa on niin paljon blogeja ja artikkeleia, joissa arvioidaan ja kerrotaan kaiken maailman jutuista, ettei enää tarvitse tukeutua vanhan median sanaan siitä mistä tulee pitää ja mistä ei.
Lukija tarvitsee kuitenkin apua. Sisällön määrä on niin valtava, että on mahdotonta tietä mitä kaikkea tuolla on, mikä kaikki on hyvää ja tutkimisen arvoista. Tarvitaan ohjaajia ja esittelijöitä, ja heitä tarvitaan kovasti. Heitä tarvitaan kanavoimaan informaatiotulvaa, suosittelemaan ihmisille niitä hyviä juttuja.
Tarvitaan uutismestareita, jotka ovat intohimoisia ja päteviä omalla alallaan. He tunnistavat, valitsevat, jäsentävät, suodattavat ja julkaisevat uutisia ja informaatiota suppeasta, täsmällisestä aiheesta. Heidän tuottama sisältö antaa lukijoille mahdolllisuuden seurata tiettyä aihetta tietyssä paikassa, ja säästää etsimisen vaivan.
Ainakin heille, jotka ennen olivat median kuluttajia, tämä on parempi maailma. Henkilökohtaisesti mieleinen sisältö löytyy luotettavista verkoista, koska ne ovat tuttuja ja ne tuntevat käyttäjänsä. Lukijat eivät ole enää yhden koon massaa, he hallitsevat mitä, milloin ja miten he nauttivat tietonsa.
Suurin haaste median kehittämisessä ei enää ole osallistumiskynnyksen alentaminen, vaan siitä syntyneen valtavan sisältömäärän kanavointi ja lukijan ohjaaminen hänen haluamansa sisällön luokse.
ps. täsmällinen ajoitus