IRC-Galleria

Olenko kaverilistallasi?
Vastaa tähän ja lisää tämä sitten päiväkirjaasi,
ja ylläty kenen listoilla oletkaan.

Sain tämän ystävältäni, joka sai valita kahden asian väliltä. Minä sain myös valita samoin. Olen valinnut. Nyt on sinun vuorosi valita.

Tämä kertomus kertoo eräästä äidistä, joka moitti 5 vuotiasta tytärtään siitä, että tämä tuhlasi kokonaisen rullan kaunista, kallisarvoista kullanväristä lahjapaperia. Rahaa oli vähän ja äiti tuli entistä kiukkuisemmaksi, kun hän näki tyttärensä koristelevan paperilla rasian, jonka hän laittoi joulukuusen alle.

Seuraavana aamunna tyttö antoi askin äidilleen sanoen "tämä on sinulle äiti". Äiti tunsi itsensä
vaivautuneensa muistaessaan eilisen kiukkunsa tytölle. Hänen ärsyyntyi kuitenkin uudestaan tyttärelleen avatessaan paketin ja huomatessaan sisällä olevan rasian tyhjäksi. Harmistuneena hän sanoi tyttärelleen; "Etkö tiedä, nuori nainen, että kun annetaan lahja jollekin, paketissa täytyy olla jotakin?" Tytölle tuli kyyneleet silmiin, kun hän vastasi; "Mutta äiti, ei rasia ole tyhjä! Minä täytin sen kokonaan suudelmilla!"

Äiti murtui myös kyyneliin, polvistui tyttärensä eteen ja sulki hänet syliinsä ja pyysi anteeksi ajattelematonta kiukkuaan. Lyhyen ajan kuluttua tyttö kuoli tapaturmaisesti. Tarina kertoo, että äiti piti tätä tyttäreltään samaa rasiaa yöpöydällään koko loppuelämänsä ajan. Kun hänellä oli vastoinkäymisiä tai kun hän tunsi itsensä masentuneeksi, avasi hän rasian ja otti sieltä kuvitellun suudelman ja muisti tyttärensä rakkauden, jolla hän oli paketoinut suudelmat rasiaan. Todellakin ihmeellinen tunne, on tämä lahja meille, pieni rasia täynnä pyyteetöntä rakkautta ja suudelmia lapsiltamme, perheeltämme, ystäviltämme. Ei ole mitään arvokkaampaa täällä maan päällä kuin tämä.

Laitoin tämän tänne ja pyydän eräitä ihmisiä kopioimaan tämän saman tarinen omaan päiväkirjaansa. Näillä henkilöillä on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1. Kopioi tämä päiväkirjaasi
2. Ole niinkuin tämä ei koskettaisi sydäntäsi.

Kuten huomaat, minä valitsin ensimmäisen vaihtoehdon.

Ystävät ovat kuin enkeleitä, jotka nostavat meidät jaloillemme kun siivissämme on jotain vikaa, emmekä muista kuinka lennetään.

Koska katsoit tämän merkinnän,niin sinun tulee lukea se nyt kokonaan, sillä tämän avulla saat tietää mitä SINULLE tapahtuu huomenna on hyväksi (;) sinulle tulevana perjantaina!

Huominen tulee olemaan elämäsi
paras päivä. Ihastuksesi pyytää sinua ulos.

Ja mitä perjantaihin tulee: SAAT perjantaina suudelman elämäsi rakkaudelta,eli häneltä.

Mutta, jos sinä et kopioi tätä nyt päiväkirjaasi, niin pelkään pahoin, että et saa tuota suudelmaa ja
sinulla tulee olemaan huono onni rakkaudessa koko loppuelämäsi ajan. :(

HANKI LAPSI NIIN...

1) PYSYT VIREÄNÄ
Aivosi saavat kaivattua liikuntaa, koska tavarat eivät milloinkaan ole siellä, minne ne laitoit, vaan haastavasti hyvinkin luovissa piilopaikoissa. Lehtiroskista ei kannata tyhjentää ennen kuin on ottanut lompakkonsa sieltä pois. Kenkä on potentiaalinen paikka etsiä kadonneita aurinkolaseja ja jääkaapin alahyllyltä voit löytää uusimman Kate Bushin levysi.

2) TAJUNTASI LAAJENEE
Koskaan aiemmin ei mieleesi olisi tullut katsoa tai puolella korvalla kuunnella 1457 kertaa samaa elokuvaa tai teeveeohjelmaa, mutta Muumilaakson tarinoiden kohdalla se ei tuota ongelmia.

3) OPIT ERIKOISTAITOJA
Esimerkiksi pizzan tekeminen yhdellä kädellä ei ole pikkuvauvan vanhemmalle temppu eikä mikään. Erityisen hienoa on oppia bravuuri, kuinka juusto raastetaan lapsi sylissä.

4) OPIT SOSIAALISEKSI
Sinun ei tarvitse käydä yksin edes vessassa.

5) SAAT UUDEN SISUSTUKSEN
Kun ennen keittiösi pöydän alla ei ollut mitään, nykyään siellä on kolmesta viiteen kiloa erilaisia ruuantähteitä, eikä auta, vaikka imuroisit kaksi kertaa tunnissa. Pöytä erittää murusia. Sitä mukaa kun siivoat kaksiosi länsisiipeä, itäsiipi alkaa täyttyä erilaisista traktoreista, kaulahuiveista, kattiloista, lehdistä, kirjoista ja ylipäätään kaikesta, mitä ei
ole ruuvattu kiinni.

6) OLET AINA SEN NÄKÖINEN KUIN OLISIT LÄHDÖSSÄ LOMALLE
Vauvan kanssa tarvitset tunnin kyläreissulle kutakuinkin yhtä paljon tavaroita kuin normaalille kahden viikon etelänlomalle. Kylässä
käyminen on myös matkana yhtä rasittava.

7) ELÄMÄ MUUTTUU SEIKKAILUKSI
On jännää huomata, kuinka tyynesti pystyt suhtautumaan siihen, että heräät keskellä yötä jalkopäähän piilotetun leikkipaloauton sireenin ääneen.

8) OPIT KOMMANDOKSI
Pystyt toimimaan niin hiljaa ja taitavasti, että onnistut riisumaan nukkuvan ihmisen ja vaihtamaan hänelle vaipat, pukemaan hanskat,
haalarit, sukat ja kengät sekä siirtämään hänet paikasta A paikkaan B-ilman että hän herää.

9) SAAT EXTREME-ELÄMYKSIÄ HALVALLA
Base -hyppy ei ole mitään verrattuna siihen, että saat juoda kokonaisen
kahvikupillisen rauhassa. Et kylläkään saa.

10) ELÄMÄ TUNTUU PITKÄLTÄ
Yksinkertaisinkiin asioihin, kuten lähtemiseen, saat helposti menemään hyvin piiitkän tunnin.

11) MAAILMA MUUTTUU JÄNNITTÄVÄKSI
Samastut James Bondiin, sillä sinunkin elinympäristösi on täynnä kuolemanvaaroja: tuoleja, joille voi kiivetä, legoja ja peukalonpään kokoisia ruoka-aineita, joihin voi tukehtua sekä ylisummaan kaikkea mahdollista, mihin ylettyy - ja kaikkeen ylettyy.

12) KOET ENEMMÄN IHMEITÄ KUIN OPETUSLAPSET
Kuten, että on täysin mahdollista tunkea molemmat jalat tuolin selkänojapinnojen välistä, vaikka jalka on puolet paksumpi kuin pinnojen väli; tai ettei ole temppu eikä mikään tunkea nenään herne, vaikka sierain on niin pieni, ettei sieltä pääse edes räkä valumaan esteettä, mikä estää nukkumisen. Siis vanhempien nukkumisen.

Kävelin ulkona yhdessä neljä vuotiaan tyttäreni kanssa. Hän huomasi jotain
maassa ja nosti sen ylös, ja oli laittamassa sitä suorinta tietä myös suuhunsa - juuri niin kuin lapset aina tekevät!
Otin välittömästi sen pois häneltä ja sanoin, ettei näin saa tehdä.
"Äiti, miksi?" tyttäreni kysyi.
"Koska se on ollut maassa, etkä tiedä missä muuallakin, ja se on joka
tapauksessa likainen ja siinä on varmasti matoja" vastasin hänelle.

Tässä vaiheessa tyttäreni katsoi minua suurilla silmillään, jotka paistoivat
valtavaa ihailua, ja hän kysyi "Äiti, mistä sinä tiedät kaikki tällaiset asiat? Olet kyllä tosi viisas".
Mietin kiivaasti mitä tähän vastaisin, ja tulin seuraavaan tulokseen: "Kaikki
äidit tietävät nämä asiat, se kuuluu Äiti- testiin. Äitien kuuluu tietää nämä asiat, tai jos ei tiedä, ei pääse äidiksi".

Kävelimme eteenpäin hiljaisuudessa, asia jäi selvästi mietityttämään
tytärtäni. Muutaman minuutin pohdiskelun jälkeen hän sanoi
"Ahaa, nyt ymmärrän! Jos et läpäisisi Äiti-testiä, joutuisit olemaan Isä!"
Vastasin hänelle hymyillen "Juuri niin, ymmärsit ihan oikein"!

Kun olet itse lopettanut nauramisen, lähetä viesti muillekin äideille.

> Käydessäni
> ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään luokallani olevan
> pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle.
>
> Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan. Ajattelin
> itsekseni: "Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä?
> "Taitaa olla varsinainen nynny."
> Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle,
> pippaloita ja jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä.
> Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani. Hetken
> päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti.
> He törmäsivät häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa
> maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan. Hänen
> silmälasinsa lensivät noin kolmen metrin päähän ruohikkoon. Hän nosti
> päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset.
>
> Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä Etsien
> lasejaan, kyynel
> silmissään. Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin:
> "Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa elinkautinen."
> Hän katsoi minuun ja sanoi "kiitos", hymyillen leveästi.
> Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.
>
> Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui.
> Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin
> häneltä, miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän
> sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän
> luokallemme.
> Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan
> kanssa.
> Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen
> kirjoista. Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.
> Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa. Hän
> vastasi myöntävästi. Pyörimme samoissa porukoissa koko
> viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan, sitä
> enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.
>
> Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan kirjapinonsa
> kanssa. Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin
> paljon kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat
> muskelit. Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.
>
> Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit.
> Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä
> lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot
> jalkapallostipendin turvin. Opiskelisimme eri paikkakunnilla,
> mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.
>
> Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja
> nimittelin häntä nynnyksi. Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä.
> Olin todella iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.
>
> Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän
> oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan.
> Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli paljon enemmän
> tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat pihkassa häneen.
> Olin joskus kateellinen.
>
> Tuli se suuri päivä. Saatoin nähdä, että Kalle oli hermostunut, joten
> läimäytin häntä selkään ja sanoin: "Kuule, hyvin se menee!"
> Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen, todellista
> kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: "Kiitos."
>
> Hän ryki hieman ja aloitti puheensa.
> "Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka
> ovat auttaneet oppilaita selviämään Vaikeistakin vuosista.
> Vanhempia, opettajia, sisaruksia, valmentajiakin kenties...
> mutta ennen kaikkea ystäviä. Seison tässä sanomassa teille,
> että paras lahja, minkä voi toiselle antaa, on olla hänen
> ystävänsä. Aion nyt kertoa teille erään tarinan."
> Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä päivästä,
> jolloin ensi kertaa tapasimme.
> Hän oli aikonut tappaa itsenä sinä viikonloppuna.
> Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja ottanut kaikki tavarat mukaansa,
> ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä
> keräämään niitä koulusta jälkeen päin.
>
> Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili.
> "Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni
> pelasti minut tekemästä jotain kamalaa."
> Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu poika
> kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään
> heikoimmillaan.
>
> Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen
> kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden
> syvyyttä.
>
> Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä
> eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan
> suuntaan.
>
>
> Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
> 1)
> Voit kopioida tämän omaan päiväkirjaasi
> 2)tai voit olla kopioimatta viestiä ja toimia ikään kuin se ei olisi
> vaikuttanut sinuun mitenkään.
>
> Kuten huomaat, minä valitsin vaihtoehdon numero 1.
>
> "Ystävät ovat enkeleitä, jotka nostavat meidät takaisin
> jaloillemme silloin, kun siipemme eivät enää pysty muistamaan, miten
> lennetään."

1. Kuka olet?

2. Pidätkö minusta?

3. Miloin tapasimme ekan kerran ja missä?

4. Mikä oli ensivaikutelmasi minusta?

5. Oletko yhä samaa mieltä?

6. Jos saisit antaa minulle jotain, mitä antaisit?

7. Kuvaile minua yhdellä sanalla

8. Uskallatko laittaa tämän päiväkirjaasi ja katsoa mitä mieltä minä olen sinusta?

Lue loppuun saakka
Niinpä...
On perjantai-ilta, ajat autoa..
(millainen on auto jota ajat?)
(SINÄ OLET KUSKINA!!!)
Sinulla voi olla vain neljä ihmistä mukanasi.
(Ketkä ovat autossa kanssasi?)
Ajaessasi sinä ja ystäväsi chillailette musiikin tahtiin.
(mitä kappaletta kuuntelette?)

No, siinä te viisi chillailette musiikin tahtiin Yhtäkkiä
hullu kuski törmää teihin takaapäin!

Menetät auton hallinnan ja auto luisuu tietä pitkin.
Osutte hidaste töyssyyn ja auto pyörähtää ympäri päätyen katolleen nurmelle tien
viereen.

Makaat paikoillasi itkien, koska sinuun koskee niin paljon.
Et kuule muuta kuin hiljaisuutta. hiljaisuutta...

hiljaisuutta...
Yrität huutaa ystävillesi, mutta olet niin shokissa ja suurissa
kivuissa ettet pysty edes puhumaan.
Makaat siinä elämäsi pisimmät 2 minuuttia, jotka tuntuvat
ikuisuudelta.


Viimein kuulet jotakin.
Kuulet ambulanssin sireenin, etkä koskaan ole ollut niin
helpottunut.

Makaat siinä, vieläkin autossa,

ajatellen perhettäsi, ystäviäsi, koulua, menneitä lomia, vanhoja
ystäviä, entisiä rakastajia.
Alat rukoilla itsesi ja muiden autossa olleiden puolesta.

Ensihoitajat vetävät sinut autosta, asettavat sinut
paareille ja
nostavat ambulanssiin.
Et näe etkä kuule muuta kuin tyhjyyttä...


Sinä olet yksin!!
Et saa mahdollisuutta nähdä muita kanssasi autossa olleita.

Matkalla sairaalaan sinä rukoilet itseksesi Kuolenko minä?'
Missä ystäväni ovat?
Ovatko he kunnossa?
Mitä minulle tapahtuu..?
Kuolitko sinä vai et?
Mitä tapahtui ystävillesi, jotka olivat kanssasi autossa..?


He kaikki kuolivat. Kaikki muut autossa olleet kuolivat.
He ovat kaikki poissa.
Et koskaan enää näe heitä.

Ja mitä sinuun tulee..
Myös sinä kuolit.
Odota, sinä vain kuvittelit.. Eikö totta?
Mutta mitä jos tämä olisi oikeasti tapahtunut?
Mitä jos se oikeasti tapahtuisi sinulle?

Ajattele sitä..
Se auto oli VIIMEINEN auto, jossa IKINÄ olit ystäviesi
kanssa.
Ne neljä ihmistä olivat VIIMEISET henkilöt joita IKINÄ näit.
Valitsitko nämä neljä ihmistä viisaasti..
Vai toivotko, että joku muu olisi ollut autossa kanssasi?
Laulu, jonka tahtiin chillailitte oli VIIMEINEN laulu, jonka
IKINÄ kuulit.
Etkö toivokin, että sinulla olisi ollut mahdollisuus kertoa
kaikille
heille kuinka heitä rakastit?
Etkö toivo, että olisit voinut kertoa vanhemmillesi
viimeisen kerran, että rakastit heitä?

Etkö toivo, että olisit voinut suudella
poika/tyttöystävääsi viimeisen kerran?
Toivotko, että olisit voinut kertoa ihastuksellesi kuinka
paljon pidit hänestä?
Toivotko että voisit halata ystäviäsi vielä viimeisen
kerran?

Toivotko että sinulla olisi ollut mahdollisuus tehdä kaikkea tuota?
jos tämä viesti vähänkin kosketti sinua ole hyvä ja kopioi tämä omaan päiväkirjaasi sillä minua tämä todella kosketti ja haluan sanoa teille kaikille että välitän teistä todella paljon sillä sitä ei koskaan tiedä mitä voi tapahtu!
JA muista tämä sanonta: Elä jokainen päivä kuin se olisi
viimeisesi.'
Ja kun joku sanoo rakastavansa sinua, tiedä sen tarkoitus ja
tarkoita sitä kun itse sen sanot.

jos sinä et kopioi tätä niin olet kylmäsydämminen etkä välitä rakkaimistasi! tämä voi olla sinun viimeinen mahdollisuutesi!
Kerro jokaiselle että
välität.
Jos sinä ajattelet, että jokin päivä unohdan sinut; vastaus
olisi,
EI IKINÄ ELÄMÄSSÄNI!
Jos kysyisit, mikä on minulle tärkeää; vastaus olisi SINÄ!!
Jos sinä kysyisit, pidänkö sinusta; vastaus olisi, Kyllä
ehdottomasti!
Sinä olet minun nauruni, minun puhdas helmeni, minun
enkelini..

Sinulla on 30 s tehdä yksi toive..

*START*

*1

*2

*3

*4

*5

*6

*7

*8

*9

*10

*11

*12

*13

*14

*15

*16

*17

*18

*19

*20

*21

*22

*23

*24

*25

*26

*27

*28

*29


*30

*STOP!!!!*


jos kopioit tämän viestin päiväkirjaasi toiveesi toteutuu!


Rakkaudella: Ystäväsi, joka välittää sinusta kovasti!

YSTÄVYYS ON TULEVAISUUS JA ELÄMÄ.
JOS RAKASTAN ELÄMÄÄ,RAKASTAN YSTÄVÄÄ.

JOS MINULLA ON SINUT YSTÄVÄNI,
ON MINULLA MYÖS ELÄMÄ!

Viimesiä viedään vuodelta 2007, se on fakta.
Joten olisi mukavaa jos sinä kertoisit parhaan muiston/hetken
minun seurassani vuodelta 2007,
tämän jälkeen lisää tämä omaan päiväkirjaasi ja
ylläty miten paljon muistoja sinulla on vuodelta 2007