IRC-Galleria

ja tämänkin luvun on kirjoittanut joku toope joka tykkää tragikomediasta.

Vkloppuna pää naksahti aiheuttaen hyvin epätoivottuja asioita. Tästä seurauksena alkaa elämäntapojen parantaminen. Vaikka sitten ammattiavulla.

Tänään päätin että enpäs kyllä jää koneen ääreen nyhjöttämään vaan liikun. Lähdin metsään kävelemään aikomuksena ottaa kuvia maailmasta ja pysähtyä jossain grillaamaan. Retki oli kiva, kilometrejä kertyi vajaa 10. Matkalla satoi muutaman kerran ja ukkosti kunnolla. Luonto oli kaunis ja tuoksui hyvältä. Paluumatkalla kuljin järven reunaa ja löysin kivenkolon johon tehdä nuotion. Märkien oksien ja puiden palamaan saaminen on aina oma juttunsa, mutta vartin tappelun jälkeen makkarat pystyi jo asettelemaan tulille. Makkarat ja pottusalaatti naamariin ja kotia kohti.

Kotona huomaan että toisessa jalassa on puolenkantapään kokoinen rakko. Huonot kengät. Hyvä. No en antanut sen haitata menoa vaan lähdin vielä pelaamaan lentopalloa liukkaalle ja mutaiselle kentälle. Kerran selälleen menon kautta päätin varmuudeksi hypätä vielä nilkan päälle.

Toivottavasti tuo ei nyt kipeydy niin etten pääse töihin huomenna.

Urheile tässä nyt sitten. Maailma ei selvästi halua että liikun =D

Onneksi äiti antoi rahaa niin hain ison läjän mehuja kaupasta.