IRC-Galleria

Siitä on vuosi aikaa kun olin raskaana ja odotin meidän ensimmäistä lasta. Tunsin koko aika, että joku oli pielessä, mutta eihän sitä kukaan todesta ottanut. En tiedä johtuuko se ajankohdasta, mutta nyt jotenkin alkoi se todellinen pelko siitä, että mitä JOS tämä meidän toinenkin rakas vauva joutuu kokemaan jotakin kauheaa. Laskettuun aikaan olisi enää kymmenen viikkoa. Joka päivä olen kiitollinen siitä, että vauva potkii ja voi hyvin. Yritän nauttia tästä raskausajasta, mutta välillä pelottaa niin kovasti että unohtaa jopa olevansa raskaana ja että viimeisiä viikkoja kuitenkin jo viedään. Laskettu aika olisi joulukuun puolessa välissä, ja edellinen vauvamme joka oli enkelivauva syntyi 3.12.07. Aina sitä miettii, että minkähän näköinen hän oli ja kuinkahan iso olisi jo tällä hetkellä. Sen tiedän ja lupaan että MINÄ en koskaan tule tekemään abortteja. Minä tiedän miten pahalta tuntuu menettää pikkuinen ja koskaan en itse pystyisi riistämään lapselta henkeä. Se on kuitenkin ihan itsestä kiinni tuleeko sitä raskaaksi vaiko ei. Joskus käy "vahinko" mutta minulle mikään lapsi ei koskaan tule olemaan vahinko.