IRC-Galleria

Poika sai eilen nimen, Teo Simon Kalevi :) oli niin kiltti koko bileiden ajan :)

Hetken vielä, tämä puoli maailmaa,
hetken vielä, nukkuu yötä valkeaa.
Sä mietit kuinka mikään satuttaa voi niin.
Parhaat vuotes, kaikki maahan poljettiin.


Puoltakaan en sun kivustas voi tietää
sanat kaikki vailla voimaa ilmaan jää
mut joku aamu, mä tiedän sen
sä heräät huomaamaan
sinä selvisit ja kelpaat kelle vaan

Ja sä oot kaunis, vaikket enää tunne niin,
ne vaikka veivät sulta uskon ihmisiin.
Hetken vielä, nukkuu puoli maailmaa,
hetki vielä, kirkas aamu aukeaa


nää biisin sanat tuo niin paljon ajatuksia minulle.. Ja myöskin voimaa jaksaa arjessa. Olen masentunut,huomaan sen vaikkei sitä välttämättä moni tiedäkkään. Salaan sen niin hyvin, mutta se näkyy päivittäin mun arjessa.. Arki on mulle täyttä itkua. Koen itseni riittämättömäksi ja huonoksi.
ja niin kuin tuossa laulussa lauletaan.. Olet kaunis vaikket enää tunne niin ja kaikki parhaat vuotes, maahan poljettiin,..ja sä mietit kuinkas mikään satuttaa voi niin.. myöskin se lause "joku päivä huomaat että kelpaat kelle vaan" koko biisi on niin totta ainakin minun elämässäni..

joskus tuntuu vaan niin riittämättömältä ja voimattomalta olo. kukahan mut on näin selväjärkisenä kaikki nää vuodet pystynyt pitämään siis tarkoitan että kuka on saanu mut pysymään koossa?

Lapsuus oli ihan hemmetin vaikea..tottakai se mun lapsuus tulee nyt esille, kun mulla on oma pieni kullanmuru..en ikinä pystyis IKINÄ tekemään sille niin kuinka minun äitini teki minulle.. Vaikka oonki menevä ihminen ja poika on välillä hoidossa ja liikutaan sen kanssa paljon esim kaupoissa niin ei tarkoita,sitä etteikö mulla olis älyttömän suuri äidin rakkaus häntä kohtaan Minä jos joku tiedän, kuinka tärkeää on äidin rakkaus, koska olen itse elänyt suurimman osan elämääni ilman äitiä..

Se kyllä näkyy minussa.. Olen hirveän herkkä ja haavoittuva, koska en ole saanut äidin suojaa. Äiti on sairas..Sen takia se onkin kai helppo hyväksyä.
Meni minulla kauan ennen kuin sen hyväksyin. Nyt jotenkin oman lapsen myötä olen oppinut antamaan äidille anteeksi sen, että hän lähti kun olin 6 vuotias. Muistan vieläkin sen päivän liiankin hyvin. Meillä oli sellainen sivuovi kodinhoitohuoneessa.. Muistaakseni isä laittoi siitä sivuovesta äidin tavaroita ulos.. tulin kysymään " mitä teet"tai jotain sellaista.. isä sanoi että nyt äiti lähtee lopullisesti pois meiltä.. Olikohan ensimmäinen ajatus minulla että "jes"
Tai se oli minusta kai samalla jotenkin helpoittavaa ja jännää..

Nyt kun on oma parisuhde ja välillä on ollut todella vaikeaa..niin en ikinä halua tuottaa lapselleni samaa huolta kuin mitä minun piti lapsena kantaa.. muistan senkin kun olin about 5v ja yritin sovitella kun isä ja äiti riiteli.. *muistelee surullisena*
Pienestä saakka olen joutunut olemaan hirveän vahva ihminen ja selviytymään todella vaikeista asioista.
Nyt kun minulla on kaikki mitä vaan voisi toivoa niin silti on vaikeeta.. en viitti tässä nyt suoranaisesti puhua mikä minua painaa enkä syyttää ketään..

Sen vaan sanon teille kaikille pitäkää lähimmäisistänne huolta, rakastakaa heitä ja näyttäkää se heille. Joskus voi ajatella että parisuhteessakin menee arki niin rutiinilla ja tylsällä tavalla että unohtaa sen jokapäiväisen toisen ihmisen arvon ja unohtaa näyttää arjessa toiselle kuinka tärkeä toinen on.. me ihmiset ollaan niin erinlaisia.. Toisille riittää se,että sanotaan kerran vuodessa rakastan sinua ja silloin tällöin halataan yms.. Mutta on myös sellaisia herkempiä ihmisiä ja läheisriippuvaisempia jotka tarvitsevat joka päivä sen tietyn määrän rakkaudellisia tekoja OLLAKSEEN onnellisia.

Tällaisia ajatuksia minulla on päässäni.. Oon viime aikoina vetäny kaikki ajatukset sisääni, ja tuntuu ihan hassulta kirjoittaa näitä asioitatähän.. ihan kun joku olevinaan lukisi nämä ja kiinnostaisi..
Mutta helpottaa se ainakin minua tietää että edes joku ihminen lukee nämä vaikkei tämä asia sitten hetkauttaisikaan mutta pääasia, että saan jakaa ajatuksia edes tänne päiväkirjaan.. muuten tulen ihan mökkihöperöksi ja masennun lisää ellen jaa jonnekin näitä asioita.

tuossa vieressäni tuhisee kaukalossa tuollainen maailman suloisin poika..On ihanaa kun hän on siinä..sehän se mut järjissä pitääkin kun olen tuolle pojalle se tärkein

Tuntuu että ku rahaa tulee niin sitä myös MENEE!

Pakko oli investoida uusiin silmälaseihin, koska en yksinkertaisesti nähnyt vanhoilla enää mitään, joten sinne hurahti 275 euroa! Ja mikä paskinta, mulle ei tahdo löytyä silmälaseja kirveelläkään. kaikki lasit mitä kokeilin(omasta mielestäni tyylikkäät ja trendikkäät)niin ne ei käy mulle.Tarttee olla joko hyvin pienet rillit tai sitten lastenmallia. Koko liikkeestä löytyi tasan yhdet kehykset jotka eivät olleet liian leveät, ja tyydyin niihin sitten..Laitan kuvan kun saan lasit itselleni.

Seuraava investointi olisi tietokone. No onneks tää vanha toimii nyt vielä sen verran, että voin taas säästää hetken "ylimääräistä" rahaa.

Olisihan nuo ristiäisetkin tulossa, mutta niihin ostan vaan juhlapuseron ja kengät..hame minulla jo onkin.. ihan perus basic haluan päälleni laittaa, koska mekko kuin mekko näyttää minun vartalossani tällä hetkellä aika karulta, ja sitä paitsi tahdon koko aika laihduttaa, jotenka senkään takia en mitään kokoa 50 mekkoa viitti ostaa :D

henkka lähti just töihin aamuvuoroon ja me jäätiin pojun kanssa kotia. Ai niin ja ostimpa eilen uuden uikkarinkin. kun aloitan tänään käymään uimassa(toivottavasti minun uintikaverini vaan jaksaa ahkerasti käydä mukanani,jotta minulle kyyti olisi taattu) Oli muuten aika xl naisen näköinen tossa uikkarissa mut jospa kesällä vähän edes hoikempi ;)

Eli 5.1 käytiin 1 kk neuvolassa ja pojun mitat ovat:

paino 4425 g ja pituus 54cm..päänympärys oli 37,5.

Täti oli kirjottanu nauvolakorttiin tälleen:


Kasvaa nyt hyvin.

Maitomäärät lisääntyneet.

Napa,silmät,iho,suu siistit.

Yöllä nukkuu pitkät unet.

Cuplaton auttanut ilmavaivoihin.

Eli hyvin meillä kasvetaan :) poju on nyt hiukan nuhainen mutta kyllä se siitä suttaantuu, lenkillä käydään ahkeraan ja poika senkus nukkuu vaan tyytyväisenä kun saa tärinää alleen. kaikin puoli ihana ja rauhallinenpoika :)

säikähdin jo että nyt on meidän pojalla tietysti se kolikki kun muuten on ollu niin rauhallinen kaveri.. eilen illalla ja toissa iltana se on kääntyilly ja pyöriny ja piereskelly kauheesti ja sitte tietysti itkeny ku on sattunu toista mahaan. jos jollaki on hyviä vinkkejä mitä vois kokeilla että sais loppuu nuo vatsan väänteet.. niin ja on ollu myös maha ripulilla.
ekana jätän pois tänään rintamaidon, jospamun antibiootti kuuri olis tehny sen.. ja eilen aloitin rela tipat jos vaikka helppais.. ja sitte täytyy varmaan kokeilla tuttelia ku nanni on käytössä, jos se auttais.. muita keinoja ei oikein ole.. vauvan isi tanssi eilen ympäri kämppää pojun kanssa ja nukahti siihen pyörimiseen ja nukkuiki pitkät yöunet :) eli siis niitä vatsavaivoja on kestäny aina joku 1-2 h ja sitte loppunu.

poijan kanssa mentiin nukkuu joskus puol 11-11- heräs syömään 2.30, nukahti heti uusiks ku sai pullon tyhjäks.. sama juttu puol seittemältä ja nyt on kello kohta puol kymppi.. edelleen nukkuu. ei se neuvola täti turhaan kirjottanu et rauhallinen poika :)

joo eli nyt ymmärrän miksi minun oli vaikea hengittää synnytyksessä.
minulla on epäily keuhkokuumeesta ja arvaatte onko minun vaikea hoitaa pientä poikaa.
lisäksi minulla on poskiontelon tulehdus.
lääkäri sanoi, että jos ei parane keuhkokuume kotona, niin joudun takas sinne sairaalaan josta juuri kotiutettiin pojun kanssa.
kuulema tippaan sitten vaan ja suonen sisäistä lääkettä.
oon nyt niin huonona ettette usko. pyörryttää ja huippaa.
poika joutuu menee hoitoon yöksi koska mun mieski on kipeä ja kärsii poskiontelontulehduksesta,enkä saa nukuttua kuitenkaa jos poika kotona.
huonosti alkoi arki.
oon hajalla.

Eli niin minä tosiaan synnytin tuossa, ja kokemus oli ihana ja kamala.

Lauantaina 29.11 aloin tuntemaan supistuksia jotka kestivät lauantai illasta seuraavaan päivään eli sunnuntaihin puoleen päivään..sitten supparit lakkas..

maanantaina 1.12 alkoivat uudelleen säännölliset supistukset n.klo 15.30 ja soitin Henkan töistä klo 20 jälkeen,että lähdetään tarkastaa tilanne.. olinhan sillon maanantaina jo puhunu neuvolassa lauantain supistuksista ja olisin halunnu lääkärille siihen viereiseen huoneeseen tarkastukseen mutta ei kokenut tarpeelliseks laittaa mua sinne..
Maanantai iltana synnärillä klo.21.30 kirjauduin sisään ja olin auki kahdelle sormee ja kanava täysin melkei hävinny.. kiva kätilö sanoi ettei tarvii mennä enää kotiin eli 40 km päähän sairaalasta.
Yön aikana avauduin sinne 4 cm ja tyssäs sitten siihen.
Olivat laittamassa mua kotiin,vaikka kiva kätilö yövuorossa lupas ettei enää laiteta ja lupas käynnistystäkin, mutta lääkärit oli eri mieltä.. Ei kuulema aleta käynnistelee vaikka ois kuinka auki, ku noin "vähän viikkoja eli 37+6..
Olin just nousemassa pedistä, että mennään sitte kotiin ku kätilö tuli sanoo etten pääse kotiin.. sikiön sydänäänet heittelee.
Samantien lääkäri tuli puhkasee kalvot.
Ja mikä ihmeellistä,, LAPSI VETTÄ EI TULLU KALVOJEN PUHKASUN YHTEYDESSÄ"
Ja kätilöt seuras koko aika, enkä tänäkään päivänä tiedä missä ne vedet on eikä tiedä kätilötkää..
Sitte kello oli siis jo jotai 09 ku puhkasivat ne kalvot,, ja ei tapahtunu mitään..oli siis jo tiistai aamupäivä 2.12..
Sitte meni kaks tuntia ja käynnistivät tipalla.. Laittovat hurjia määriä 20 min välein koska vauvan sydänäänet oli mitä oli.. äkkiä piti kaveri saada pois. sitte tuli niin JÄRKYTTÄVÄT SUPISTUKSET että aloin huutaa ja kirkuu epiduraalia ja sainki sen tosi nopsaan ja se auttoi.. Mutta paineen tunne oli järkyttävä tuolla alapäässä koska aukenin siis sitte klo 13 jälkeen 6 senttiä samantien,..
Aloin ponnistella n klo 13.50..
Mua alkoi ahdistaa mun flunssa siis hengitysteitä ja tuntui että pyörryn.. huusin ja kirosin kätilöille että tuovat mulle astma lääkettä etten voi ponnistaa ku happi ei kulje. kätilöt ei vaan uskoneet vaan käskivät ponnata väkisin kunnes puolen tunnin turhan ähkimisen jälkeen nousin seisomaan että nyt sitte en enää ponnista ja lähden kotoon kerran ette usko :D sitte toivat jakkaran ja poika syntyi hienosti klo 14.48..
Napanuora kaulan ympärillä mutta löysättiin..
Kätilöt nosti pojan rinnalle ja menivät pois ..mä jäin ´henkan kanssa saliin ja poika jäi imee tissiä.. tunsin että jotain on hullusti,. POIKA EI REAGOINU!!
Kätilölle oli tullu sellanen olo että jotain on hullusti ja tuli samantien saliin.. Hyökkäs pojan kimppuun ja otti sen äkkiä syliinsä ja juoksi käytävälle ja huusi apua.. Kaikki juoksivat elvyttämään pientä..
Hän nopeasti alkoi hengittämään ja lastenhoitaja koki toivoa kun tunsi kuitenki pulssin ,mutta sanoi että poika oli jo pahasti pyörryksissä..
Teholle vietäessä poika oli jo täysin kunnossa ,mutta minä oli aivan rikki kun poika meinas kuolla :(
Mutta synnytyksen voisin tehdä uusiks vaikka se SATTUI mut ihana poika on nyt maailmassa ja täällä kotona meidän kanssa..

Eli synnytys kesti yhteensä 24 tuntia ..sekä äiti että poika voi nyt hyvin.

En jaksa erikseen kirjottaa mut kiitos kaikille onnittelijoille!

Heippa ! Nyt pääsin vihdoin ja viimein kotiin. kylläpä oli ihanaa päästä tänne. Kirjoittelen myöhemmin synnytyksestä ja kaikesta mitä on nyt tullu koettua mutta meillä on nyt vauva ja maailman ihanin sellainen <3 todella rauhallinen kaveri. Rakastan poikaa ja isiä ylikaiken!