Harmi vain, että ensin pitää kasvattaa ne puut, joissa mulperiperhosen toukat voivat syödä mulperipuun lehtiä, ja sen jälkeen pitää vielä pitää huolta, että lämpöä riittää, jotta jaksavat kehrätä itselleen ne kotelot, josta sitä silkkiä joskus hamassa tulevaisuudessa saa.
Pidemmän kaavan kautta tämä elämä menee useimmiten, mutta lopussa kiitos seisoo. Niin on pakko ajatella, vetää syvään henkeä ja jaksaa vielä seuraava ja sitä seuraava rutistus.
Minä olen oikeassa, minä olen vahva, minä uskon itseeni, ajatuksiini ja periaatteisiini.
Uusimmat blogimerkinnät
- Vallankaappaus vai miten se nyt oli 18.03.
- Näytäntö alkaa 27.02.
- "Vitun urpo" 15.02.
- Julkinen eläin 02.02.
- Elämä se on kuin silkkiä vain... 27.01.
- Kiitos 27.10.
- Vaalipäivä 26.10.
- Hiiden opiston vaalipaneeli 22.10.2008 23.10.
- Neljä yötä 22.10.
- Jännitysnäytelmä etenee 20.10.
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2009 (5)
- ▶ maaliskuu 2009 (1)
- ▶ helmikuu 2009 (3)
- ▶ tammikuu 2009 (1)
- ▶ 2008 (14)