IRC-Galleria

Kangasalapvä. Viimeinen kerta. Jännitti. Pelotti - varsinkin kelin vuoksi.
Veikon kohtalo ei niinkään, johan sen eläkepaperit laitoin vetämään syksyllä Hyvinkään nivelrikko tuomion jälkeen.
Mutta oikeasti, niitä ihmeitä voi tapahtua. Tämän pvän tutkimusten lopputulema:
Nivelpussin tulehdukset - parantuneet!
Selän revähdyksestä aiheutunut tulehdus - parantunut!
Kinnerjänteen revähdys - kauniisti parantumassa ilman kummempaa ylimääräistä arpikudosta!
"Nivelrikkopolven" uudelleen röntgaus varmuuden vuoksi - ei merkkiäkään nivelrikosta tai luupiikeista! Siitäs sait Hyvinkää.
Veikko liikkeessä: uskomaton muutos liikkeissä. Ensimmäistä kertaa ikinä kolmeen vuoteen (kuka tahansa selässä, liinassa tai vapaana juostessaan), sai poika takasensa rungon alle! Siis ihan oikeasti, takajalat polkivat etusten jälkiin. Silloin tuli tippa linssiin, kaiken tämän yli kahden vuoden kierteen jälkeen tälläinen palkinto. Tätä ei voi vieläkään käsittä.
Tuula hypetti täysillä uskomatonta muutosta, mikä liikkeissä oli tapahtunut. "Katso, katso, huomaatko. Veikolla on nyt ravissa LIITOVAIHE". Katsoin vain silmät suurina tajuamatta mitä näin. Harmitteli, ettei ensimmäistä kertaa videoitu jolloin olisi voinut käyttää sitä havaintomateriaalina.
Ihana ihminen kertoi, että rakastaa työtänsä eikä isompaa palkintoa voi olla, kuin nähdä, kuinka kipeä hevonen paranee ja kuinka sen koko olemus muuttuu. Veikko ei enää kyntänyt etuosallaan maata, vaan oli ryhdikäs ja niin kaunis. Voi itku, kun olisi ollut kamera mukana.

Nyt jatkuu kävelyliikunta muutaman vkon, sitten voi esitellä vähän ravia ja siitä eteenpäin aina sen mukaan, miltä hevonen tuntuu. Kentällä työskentely saa vielä odottaa, ohjeistus oli puoli vuotta puskailua sen mukaan miltä hepo tuntuu ja miten liikutuksen pystyy järjestämään. Mitään 7 pvä vkossa stressiä ei tarvitse, enkä aio ottaa. Sellaiseen ei nyt ole vain mahdollisuutta. Onneksi olemassa on M, joka lenkittää vkolla ja Riikkakin varmasti tulee raskautuksensa jälkeen jossain vaiheessa takaisin kuvioihin. Kyllä me tällä porukalla pärjätään.

Päivä oli raskas ja pää tällä hetkellä aivan turta. Vielä eilen mulla oli hevonen, jonka Hyvinkää oli tuominnut oloneuvokseksi. Nyt mulla onkin kovaa vauhtia tervehtymässä oleva mahtava hevonen, jonka kanssa voi olla edessä ties minkälaisia seikkailua. Kenties, jonain päivänä, me päästään todellakin kokeilemaan sitä työajoakin. Nyt vain mietityttää, missähän mun rats.kamat on? Jonnekin ne jemmasin syksyllä, kun sain kuulla, että ruuna pärjää vain oloneuvoksena.

Olen oikeasti kiitollinen Pialle, joka sai mut vakuuttumaan, että älä usko muita, vie se Tuulalle ja Hessulle. Olen kiitollinen kaikille ihanille ystäville ja kavereille, jotka ovat jaksaneet myötäelää ja valaneet uskoa. Olen oikeasti kiitollinen kaikille kaikesta tällä hetkellä.
Juuri nyt olen onnellinen, tapahtui huomenna sitten mitä tahansa.