IRC-Galleria

Polle Koninkaulus mudassa yltäpäätä. Oli riehunut ja riekkunut tarhassa siihen malliin, että olisi sitten vetänyt sananmukaisesti turvalleen. Ja selälleen. Ja kyljelleen. Yksi elämän ihanista asioista on suihkuttaa liejuisen mudan peittämää hevosta ja todeta, ettei se siitä mihinkään puhdistu.
Valmiiksi pahantuulisena ei ratsastus juurikaan kiinnostanut, joten kiitollisena otin vastaan H:n tarjouksen käydä vähän köpsimässä maastossa.
Ajattelin, että rankan eilisen jälkeen, ei ongelmia olisi tiedossa edes ilman satulaa. Onhan V (aka törkyturpa) melkoisen maastovarma hevonen, ainakin useinmiten.
Sovittiin, että hölköttelee rennosti ja pari laukkapätkääkin voi ottaa.
Mutta koska mikään ei koskaan mene niinkuin kuvittelen, olikin tänään sitten toisenlainen päivä. Vesilätäkkö oli muuttunut vesihaudaksi eikä MIKÄÄN RATSUhevonen astu vesihautaan, vaan niiden yli hypätään. Ja kovaa. Ja korkealta. Ja lähdetään lapasesta sen jälkeen. Oli sitä satulaa tai ei. Pidä huivista kiinni Tatjaana, nyt mennään!
Takaisinpäin tullessa piti parivaljakon ottaa radalla ravia ja pieni laukka pätkä. Mutta täti teki erheen. Hän nimittäin imutti kun ei ravi näyttänyt nousevan. Silloin pieni suomenhevoinen vinkaisi, heilautti häntäänsä ja hävisi samantien horisonttiin - kiitolaukassa. Täti nielaisu ja tuskan hiki karahti otsaan. Teini tippuu ja tämä joutuu vastuuttomuudesta oikeuteen. Antaa lapselle mielipuolihevosen (ja vielä mielipuoli suomenhevoisen).
Kyllä pääsi helpotuksen huokaus, kun lopulta ratsukko näkyi palailevan retkeltään kutakuinkin hyvässä järjestyksessä.
Mutta koska edelleenkin elämässäni on kaiken tapana mennä suomeksi sanottuna perseelleen, päättikin Veikko että hänen ohittamisensa on erinomaisen hyvä syy polttaa päreet totaalisesti. Painovoimaa uhmaten tuo sorja suokki ponkaisi suoraan ilmaan, veti pään ryntäisiin ja heitti niin järjettömän megapukin, että vastaavia olemma aikaisemmin päässeet näkemään vain westerneissä. Siis niissä, joissa villejä mustangeja yritetään kesyttää.
Teinin täysin käsittämättömällä elastisuudella H ei maastoutunut vaikka tätin käsi jo astmapiipulla ehti käydäkin.

Ostakaa hyvät ihmiset suomenhevoisia. Ne ovat niin rauhallisia ja luotettavia ratsuja.