IRC-Galleria

Siis eiks kaikki soitakaan aina kipeille ystäville ja lue niille Nalle Puh -kirjasta parhaimpia satuja?! Mussa on vika.

Herätys, Heurekaan, kauppaan, ruoan laittoa Ellun, Asserin ja Sohvin kanssa, syöntiä, leffa, telkkaria, nukkumaan. Just a little reminder for papa days...

Paitsi, ettei ole synkkää eikä myrskyistä!

Klo 0:35 tässä luojan luomassa hunajan tuoksuisessa maailmassa iskee Kaupin akan pojalle karmea nälkä. Tämän karmivan sisäisen tunteen vallitsemana hän suuntaa kohti tuota mystistä teknistä keksintöä - sitä, millä voi tehdä pienoismalli-Pohjoisnavan vaikka keskelle Tiksiä: pakastin! Sieltä löytyy jauhettua eläintä, jonka hän tunkee toiseen mystiseen keksintöön: valohoitolämmittimeen!

Lisäksi tämä nokkela mustatukka löytää jauhokaapista italialaisten notkeiden viiksien ja sulavan kielen salaisuuden: pastaa! Tähän lisättynä krapulaisen teurastajan käsittelemiä tomaatteja ja tuorejuustoa tämä Etelä-Karjalan ylpeys loihtii mestariaterian ja kaatuu sohvalle todetakseen, että ero nälkämaailman Danten helvetin ja seitsemännen taivaan välillä on häilyvän pieni.

Taidan olla kipiä. Fyysisestikin. Kurkkuun jorpottaa ja nokka vuotaa ku sulhaspojan ******.

Yksin kotona ja hyvä olla. Tätä ei oo tapahtunut aikoihin... tänään maailma on saanut ainakin sata Vilsun parisuhdeneuvoa, joten kohta voidaan lukea taas, miten avioeroprosentit kasvaa... x) Ei vaan, on kiva olla avuksi, rakkaat ystävät. =)

Omatunto kolkuttaa, kun yskänpuuskat saa naapurin mummojen tekaritkin kalisemaan... tekis mieli käydä tekemään ruokaa ku on kerran ylimääräistä tuorejuustoakin.

Perkule ajatusvirraksihan tääkin meni. Loppu.
Paitsi se vielä että: Leksa oot ihku! <3

Slovakiaan vie kohta Vilsun tie! *hoil*

Joo perussetti taas.

Viikonloppu alkoikin jo keskiviikkona pikkujoulujen suojien merkeissä (tänks Juha ja Torello), torstaina firman pikkujoulut (ei siitä sen enempää hyshys), perjantaina ystävien kestitsemistä kotona (+Pormestari) ja lauantaina nokka kohti Tamperetta.

Pari päivää Tampereella hullunmyllyä. Mieleenpainuvin kokemus ihka aidon pirihuoran tapaaminen kadulla. Iloinen (ylläriylläri!) tyttö ja sympaattinen... vastapainona 7 vuoden piikittäminen ja pirin vetäminen sekä c-hepatiitti. Pikkuvikoja. Mutta Tampereen vastine meidän pääkaupunkiseutulaisten hullu-Idalle (aka Ibby Love) on nyt löytynyt!

Maanantaina mietittiin, voittaako elämä lainkaan ja todettiin, ettei voita mutta luonnonlakeja uhmaten lähdimme painamaan kohti Lepraa l. Lappeenrantaa ja koti-Savea vain todetaksemme, ettei siellä muutu paikat eikä naamat.

Joo. Paluu arkeen. Puspus.

"I still recall the taste of my tears.
Echoing your voice just like the ringing in my ears.
My favorite dreams of you still wash ashore.
Scraping through my head Â’till I donÂ’t want to sleep anymore.

Come on tell me.
Make this all go away.
You make this all go away.
IÂ’m down to just one thing.
And IÂ’m starting to scare myself.
Make this all go away.
You make this all go way.

I just want something I can never have"

- Trent / Something I Can Never Have

Onpa nyt sitten tullu oltua Hämeenlinnan Metropolissa housut kintuissa. Mietittiin, että milloin nää ylihauskat viikonloput loppuu... vanha ei jaksais enää nauraa. x)

Tädää!

Koko yö valvottu ja leivottu yli 100 tuulihattua huomisiin tärkeen ystin ylläripylläritupareihin!

Riika, hier vii kam! <3

Ärsyttää. Menin sitten rikkomaan synttärilahjoista parhaimman. =,/ Mut mie ehjään sen vielä varmana.

Telkussa mainostettiin näkymätöntä meikkiä. Kuka uuvatti ostaa NÄKYMÄTÖNTÄ meikkiä? Mä näen tossa nyt pienen ristiriidan. Ehkä olen vain niin hyvänäköinen.

Lullacry soittaa tossa ihan vieressä... ei jaksa silti valua kattomaan. Olen vanha ja ryppyinen ja minua rakastaa moni. Mitä muuta voin enää toivoa?

Edit: Ai niin! Sen perkeleen vedenkeittimen. x)