IRC-Galleria

mietin tässä sekavassa hetkessä ihmisen sietokyvyn rajoja.kuinka paljon pitää tapahtua ja millä aikavälillä ennenkuin kuppi tulee täyteen ja kaatuu lopulta..aika paljon kai ja sillä aikavälillä ei taida olla merkitystä, varsinkaan jos ihminen on jo valmiiksi sisältä hyvin rikki.oli virhe luulla että minä koskaan saisin itseäni kuntoon ja korjattua kokonaan,niin paljon pahaa maailmaani mahtuu jo, mutta syyt yrittää korjata edes sen pienen vähän verran eivät onneksi ole täysin ehtyneet.mun ystävistä koottu perheeni ja kotini on yhä jäljellä, vaikka jätin sen toviksi taakseni kootakseni suojamuurini paremmalle mallille.tai ainakin niin on tarkoitukseni.

yksinäisyys on jännä asia.kaikki seura maailmasta ei sitä kykene poistamaan.itse ainakin koen tarvitsevani sen yhden spesiaalin ihmisen jonka pelkkä läsnäolo hiljaisuudessa saa jo oloa korjaantumaan.yksin ollessani en välttämättä tunne itseäni yksinäiseksi.suuressa joukossa joskus kylläkin vaikka kaikki paikalla olijat olisivat nimeltä tuttuja.joskus joutuu katsomaan sellaisia ihmisiä silmiin jotka yrittävät ymmärtää, muttei heillä ole mitään hajua koko ongelmasta ja vaikka sitä puhumalla koittaisi kuinka selittää se ei siitä muutu viikkojenkaan jaarittelun jälkeen.ammattilaiset asiana erikseen,he näkevät ongelman mutta ymmärryksestä ja kyvystä helpottaa sitä en mene aina niin takuuseen..

voihan sitä niinkin sanoa että olen onnekas omatessani paljon ystäviä.itse en aina nää sitä niin.kaikki ovat tärkeitä,muutama ylitse muiden.vain se muutama lopulta merkitsee kun olo on kurjimmillaan.ikävä huomata sillä hetkellä olevansa jälleen täysin yksin.niinkin on aina joskus käynyt.täytyy vaan yrittää ymmärtää etteivät kaikki ajattele ystävyyttä kuten minä itse.itselleni se menee kaiken muun edelle.asia joka on kaikista tärkein,jonka eteen pyrin tekemään kaiken minkä vain voin.jonka suojelemiseen käytän valtavasti aikaa ja energiaa.se on se ainoa asia johon voi tukea kun ei vaan enää jaksa ja silti toisinaan ei ole ketään kelle soittaa ja kertoa kuinka kamalaa tää kaikki on ja miten se tekee kovin kipeää.aina ei ole syliä johon paeta kaikkea,ei olkapäätä jolle itkeä.

onnekseni itsestäni löytyy jotain sellaista joka tekee muihin vaikutuksen.niin suuren että mua ja mun uuvuttavaa kamppailuani oman elämäni eteen jakseetaan tukea ja kestää.eräänä päivänä ehkä joku kertoo mikä se piirre on.siihen asti se olkoon salainen voimavara jonka ansiosta moni näkee minussakin jotain sellaista jonka puolesta kannattaa taistella.jotain jonka puolesta mun kannattaa elää.en ole kovinkaan hieno ihminen jos mut laitetaan äiti teresojen kanssa riviin mutta teen ainakin kaikkeni omalla tavallani.aina ei voi voittaa mutta tarvitseeko edes?ja jos multa kysytään niin väitän lopulta voittavani joka kerta,jos ei muuta niin tärkeän opetuksen elämästä josta voi olla joskus hyötyä.ei rankka,luja luonne voi olla maailman huonoin asia..joskin omani kanssa elettyäni en jaksa enää ymmärtää miksi kukaan viitsisi sitä tavoitellakkaan.minunkaltaiseni tekevät kilttien luonteiden elämästä helvetin,mutta loppupeleissä ne kiltit ihmiset saavat kaiken ymmärryksen,tuen ja säälipisteet.enkä silti aio sulkea suutani jos haluan jotain sitä kautta maailmalle julkaista.mä en vaan syntynyt kynnysmatoksi olemaan hiljaa susien joukossa.

Jos nyt pääsisin jollekkin sanomaan että "minähän en pentujen kanssa kiistele joten häivy!" nauttisin olostani suuresti.On vaan taas jotenkin kettuuntunut olo,se tulee aina kun pienen hetkisen selailee tätä saamarin galleriaa..*virnistää*Voi TAATANAN TAATANA!Älkääkä räkikö..se on ruma tapa.

Jotenkin vaan sanat iski taas tänään lujaa tajuntaan.Kaunista suorastaan,surullistakin,totta jopa.Jaan sen kanssanne ja kirjoitan lyriikat tänne muistiin.Ja kyseinen biisihän löytyy Hide from the sun nimiseltä pitkäsoitolta..

Enfolding your love in my heart
By the dawn I'll be gone
The road keeps us apart
for some time, I'll be gone

Your promised to swallow your
tears when I leave you
You promised to follow the
leads I will give you
You said you would crawl in the
dark from the laughter
You said you would long after
me ever after

My love will grow black if your
heart gets stolen
-Just promise to keep your heart...
One day I'll come back if the
door's still open
-Just promise to keep
your heart broken

Days go like the wind
And this life is too short
It makes no sense to give in
To release you from
my thoughts

I promised to write you,
I'll always remember
I promised to try to be
back 'til December
I said I must go I must face
this disaster
I said I would come after
you ever after


-Lauri Ylönen/the rasmus-

The mountains are calling me,
the sky is calling me.
Someone is waiting me in the distance.
Something is thrilling me,
now I know why I was born

Run away!
Run away!
Run like the wind.
Overcome what yoy used to be until yesterday.
Let's go to tomorrow to be bigger than me.
You know youth:
unburn out shooting star

You turn around slowly,
when your mother calls you.
But this dream you once had
you can't give to anyone.
Can't hand it over.

Run away!
Run away!
Run without hesitation.
The tears you have shed are already started to dry.
A new sun is rising at the other side of the road.
Somebody says:
"Let's run side by side."

Run away!
Run away!
Run like the wind.
Overcome what you used to be until yesterday.
Let's go to tomorrow to be bigger than me.
You know youth:
unburn out shooting star!

(ja tietämättömille tiedoksi:tämä on vapaa käännös GNG:n tunnarista..en tosin jaksanut kääntää sitä itse :P)

Joku sanoi joskus minulle että jokaisella on unelma.purskahdin nauruun todeten niiden olevan itsepetosta ja kertoilin kuinka minun unelmani kuolivat.
Jos nyt muistaisin kenen kanssa tämän keskustelun silloin kävin pyytäisin ehkä salaa anteeksi,kyllä minulla sittenkin taitaa edelleen olla unelma.Yksi ainoa mutta sitäkin vaikeampi saavuttaa minun tilanteestani.Unelmani on vapaus.En tiedä miltä haluan vapaaksi,enkä tiedä kuinka vapaa haluan olla mutta vapaus on saavutettava.Uskon että kun se päivä koittaa,tunnen myös sen koittaneen.Sen on pakko olla suuri tunne,sellainen joka liikuttaa sitäkin joka on sisältä kuollut.Sen on pakko jopa herättää se kuollut uudelleen henkiin.
Pelottava ajatus.Vapaudessa vaanii vastuu.Silti se on jotain mitä haluan.Kesti kauan ymmärtää se.Huomasin vain olevani onnellinen vapaiden puolesta,tavallani hieman kateellinenkin heille.
Elääkö jokainen luomassaan häkissä kunnes onnistuu murtautumaan ulos sieltä?Minä elän ainakin..toistaiseksi.Minun vapauteni lähestyy.Tiedän sen.Nyt on vaan odotettava hetkeä murtaa kalterit ja juosta vapauteen.

Why does the Rock'n'Rolldemon cry?
She didn't mean to be bad,
she's just shy.
All day she spend thinking why,
doea the Rock'n'Rolldemon cry?

Everything around her turned to lie.
Was it her fault,
she can't denoy.
Now she try to figure out why,
does the Rovk'n'Rolldemon cry?

Finaly she stand up and look to the sky,
and realise you won't win if you don't fight.
Nothing won't ever happen if you don't even try.
She started to wonder why rock'n'Rolldemon
even have to cry?

-piitu-

Argh!että voi olla ihmisen enkku ruosteessa! >_< yrittäkää edes nauttia siitä huolimaatta joohan??

Olen ihana!Olen suloinen!Olen suorastaan jumalainen olento maanpäällä!
Mutta poistaako se vitutusta?EI.Ja missä syy kaikkee mikä maailmassa odottaa korjaamista?Vastaus:saamarin lapsellisessa koululaitoksessa ja hiphopkulttuurissa.Se jumputus syövyttää kuuloelimiäni.Prkl!Millä päivä paremmaksi?Mene kauppaan ja osta perunalastuja ja dippiä 8) pari pulloa kepua kylkeen ja voila´!Ilo on yksinkertaista kun sen oikein oivaltaa.Ja PS.tässä tarinassa ei ole minkäännäköistä järkevää pointtia.

Tehtävänanto: paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."

-onkohan mulla edes viittä omituista tapaa? o_O mä olen niin tavallinen ihannormaali tyyppi..

1.vaiheittainen ankara kännykkäaddiktio(ei liene kovinkaan omituista tänä päivänä

2.jatkuva pahantuulisuus koulun tiloissa

3.saunassa laulaminen(jeij!yksi oikeestikkin omituinen tapa!!)

4.juon kaljani jäillä ja mustalla pillillä..(jotkut väittävät että se on omituista -.-)

5.alan voimaan fyysisesti pahoin jos huomaan joutuneeni pakkoruotsintunnille..

nonni!selvisimpäs!

seuraavat 5 reppanaa jotka joutuu vaivautumaan vääntämään tälläsen systeemin ovat:

Soopia
Ikaros_
degulainen
HybridPurgatory
ja
l-27

ja kohtalostanne saatte syyttää pikkuhunteria,pöllyttäkää se..

Tuska on sitä kun sielu tekee hidasta kuolemaa.
Rakkaus on hulluutta joka repii sielun riekaleiksi eikä jätä jäljelle mitään.
Viha on sitä kun sydän palaa mustin liekein samalla kun ajatukset syytävät kirouksia tarkasti niille osoitettuun kohteeseen.
Kuolema on sitä kun kaikki tämä lyö uhrinsa viimeisen kerran polvilleen.
Elämä on sitä kun voimakas tahto heittää kaiken tuon syrjään.
Ihminen on se joka kokee kaiken tämän ja joka tekee kaiken tämän.
Ihminen on se joka ei opi tästä mitään.

-Piitu-

hassua,kaikista maailman ihmisistä juuri minä,vietän aikaani täällä ja katson kuinka lapset pitävät pakonomaisesti galtsussa päiväkirjaa.ymmärrän kyllä jos joukkoomme mahtuisi edes suuria ajattelijoita ja varmasti mahtuukin mutta kuka heitä huomaa noiden raastavien yläasteen koulupäiväkertomusten lomasta?vastaus on luultavasti joku jolla on kamalasti liikaa aikaa ja tuhoton määrä ylimääräistä kiinnostusta maailman turhinta asiaa kohtaan.onko huomion saaminen tosiaan niin tärkeätä tämänpäivän massahysteriassa eläville stressaantuneille ihmisraukoille?
"-laittakaa mulle kommentiaaaaaaaaaaaah!!!!111111111"
on turhan tuttu säälittävien lausahdusten listalta.mitä hyötyä muutamasta Böö-kommentista on kenellekkään?kenen itsetunnolle on tärkeää että joku limanen setä kehuu persettä netissä?mihin tämä kirottu maailma on ylipäätään menossa?jos joku tietää tuohon vastauksen niin kiitos,kertokaa se minullekkin! :D