IRC-Galleria

I go back to the old spot
until I know it all again
Here dopamine, endorphin, serotonine were dealt out
or maybe through kisses
brought to utter perfection
I could see molecules dancing one by one
White
White for days

What in the meantime has drowned
In the morass of unyielding lifelong deceit
I find it again, find myself again
Under a thin layer of ice
Reflecting me in unchanged form
Revealing me unharmed
No black out over evening
It stays white for days

I go back to the old spot
Until it all dawns on me again
And I stay until daybreak
Twilight dawn
I'll not leave this spot
Until it all dawns on me again
Beneath the skin of milk
White forever (finally know)
Forever white (always know)
White (know)

Einstürzende Neubauten - Tagelang Weiss


http://www.youtube.com/watch?v=GVW3TMBAVgU

Onneksi telkkarista tuli Green Wing (Vikatikki).

Tai älkää hänen antako koskea enää yhteenkään Potteriin! Kävin juuri katsomassa Feeniksin Killan ja tulin pahalle tuulelle. Ei tämä ei ole tilitystä siitä, että miten kirja on raiskattu elokuvaksi sillä en ole yhtäkään Potteria kirjana lukenut.

Potterileffat ovat olleet ihan kelpo viihdettä, tai ainakin niiden parittomat osat (Trek-syndrooma). Ykkönen oli ihan kelpo esittely maailmaan ja erittäin viihdyttävää fantasiaa noin muutenkin. Siitä tuli hyvälle tuulelle. Ohjaaja osasi hommansa. Toka osa samalta ohjaajalta oli mielestäni melko paljon huonompi, mutta tämä johtui ilmeisesti tarinan köyhyydestä. Kirja oli kai enemmänkin väliosa ja siihen nähden leffa kai oli hyvä sovitus.

Päästäänkin kolmanteen osaan, mestarilliseen Alfonso Cuaron ohjaamaan Azkabanin vankiin. Tässä otettiin askelta tummempi ote tarinaan. Tummuus tulee tarinan puolelta ja tämä astetta synkempi ote säilyy seuraavissakin osissa, mutta Cuaro onnistui tahdittamaan tarinaa onnistuneesti. Synkkään tarinaan saatiin ilmaa hienolla ympäristön kuvauksella. Ympäristöstä löytyi paljon mielenkiintoisia huomionkohteita ja henkilöhahmoille annettiin tilaa. Ympäristö todellakin tuki hahmojen kehitystä eikä varastanut niiltä tilaa. Olin aivan lumoutunut leffan ilmeestä. Tämä sama ote on muuten Cuaron toisessa leffassa Children of Men:ssä. Minusta on kasvanut näiden kahden leffan jälkeen pieni Cuaro fanipoika :) Pitänee tsekata se hänen Ja äitiäs kans -leffakin.

Mike Newellin luotsaamaan Potterin neljänteen osaan en tahdo koskea pitkällä kepilläkään. Se oli varsinainen kalkkuna. Tässäkin osittain kai voi syyttää kirjaa mene ja tiedä. Mutta mikä hukattu potentiaali! Pimeyden ruhtinas Voldemort on heräämässä eikä siitä saada puhallettua tunnelmaa pihausta enemmän. Asiaa ei edes pelasta Ralph Fiennes Voldemortina, vaikka osuva valinta rooliin onkin.

No sitten tämä viides osa ja jos Trek-logiikkaan on luottaminen niin jälleen on lupa odottaa hyvää katselukokemusta. Ja pah! Tarinassa on tällä kertaa imua ja potentiaalia, eli siinä suhteessa Trekit pitivät paikkansa. Mutta mitä tekee Yates, kuvaa puhuvia päitä. Ympäristö on suurinpiirtein unohdettu kokonaan. Kuvat rajataan hyvin lähelle henkilöhahmoja tai sitten ympäristö on niin tummaa, että katse vetäytyy pakosti vaaleisiin kasvoihin. Ne pari kertaa kun kameran annetaan kuvata ympäristöä niin se on sellaista sillisalaattia ja mielenkiinnotonta tauhkaa että haukottaa. Ei siinä mitään jos draama ja dialogi kantaisi, mutta ne eivät onnistu kantamaan kuvan taakkaa. Aikaisemmin mainiot näyttelijätkin tuntuvat olevan väsyneitä touhuunsa. Sarjan tähän mennessä synkimmästä osasta on luotu varsin depressiivinen katselukokemus. Stop the press! Pidän synkistä ja masentavista tarinoista, mutta niihin pitää luoda ilmaa, synkätkin tarinat voi paradoksaalisesti kertoa värikkäästi. Niissä pitää olla jokin joka kantaa katsojan katselukokemuksen yli. Hyvinä esimerkkeinä toimii Cuaronin leffat, Del Toron Pan's Labyrinth tai vaikkapa klassikko Imperiumin vastaisku ja pidennetty Jacksonin Kaksi tornia.

Mutta voi surkeutta Yates näyttää ainakin IMDB:n mukaan ohjaavan myös seuraavan Potterin.. Voi olla, että sitä ei tule lähdettyä teatteriin katsomaan vaan odotettua dvd-julkaisua..

On se vaan hienoa. Ensimmäisen kerran törmäsin tähän ryhmään muistaakseni vuonna 2004, kun löysin Perpetuum Mobile levyn. Ihastuin heidän hypnoottisen monesti suhteellisen monotoniseen ulosantiin. Ryhmän historiahan ulottuu jo vuoteen 1980, jolloin he alkoivat tehdä tätä omaperäistä industriaalikolinaa. Industriaalikolinasta he ovat matkanneet pitkän matkan juurikaan rajoista välittämättä. Tältä porukalta voi odottaa mitä vain.

Tässä pari Sogo Ishiin ohjaama videota Neubautenin vierailulta Japanissa. Nämä edustavat sitä mikä oli parasta 80-luvussa.

Halber Mensch: http://www.youtube.com/watch?v=8gW7VYQSqVQ&mode=related&search=
Armenia: http://www.youtube.com/watch?v=OCZXGLub6jM&mode=related&search=

Tässä paljon uudempaa Neubautenia. Tämä on sitä hypnoottista osastoa johon ihastuin ja joka on jo varsin kaukana industriaalikolinasta:

Stella Maris: http://www.youtube.com/watch?v=pm_aut6RDAY&mode=related&search=
Sabrina: http://www.youtube.com/watch?v=_TssuSYrxVI&mode=related&search=

Ja aivan mahtava Blume-video. Tässä on jotain hyvin Lynchmäistä:
http://www.youtube.com/watch?v=lL-LskD0C5s

Garden näyttää miten videosta saa mielenkiintoisen hyvin vähin elementein, minimalistista kauneutta: http://www.youtube.com/watch?v=PBP57yI-jmY

"Is", "is." "is" — the idiocy of the word haunts me. If it were abolished, human thought might begin to make sense. I don't know what anything "is"; I only know how it seems to me at this moment. -R.A.Wilson

They only want you when you're seventeen
When you're twenty-one
You're no fun
They take a polaroid and let you go
Say they'll let you know
So come on

We only want you when you're seventeen
When you're twenty-one
You're no fun

-Ladytron: Seventeen



Enpä päässyt tälläkään kertaa sinne Jyväskylään taidehistoriaa lukemaan. Ensiksi ei kelvanneet kiitettävän paperit suorahakuun ja nyt pääsykoepisteytys näyttää jälleen siltä, että pitäisiköhän kohta unohtaa se suunta... No oli miulla muistaakseni paremmat pisteet kuin viime vuonna, mutta edelleen jäin niistä ensimmäisen yrityskerran pisteistä aika rutkanlaisesti. Fraggin' brilliant. Mutta onneksi tulevaisuus ei kuitenkaan näytä ihan niin kolkolta, sillä pääsin Imatralle AMK:hon kuvataidetta opiskelemaan.

Niin ja ostin aika mainion tikarin tänään torilta (kuva löytyy arkistosta).

I even like it when you're faking it (and I'm slowly turning into you).

Star Trekkiä miten et ole aikaisemmin sitä nähnyt. Kirkin ja Spockin suhdetta tulee katsottua uudessa valossa sen jälkeen kun se katsotaan NiN:n Closerin läpi:

http://www.youtube.com/watch?v=3uxTpyCdriY

frag! miten saatoin unohtaa the White Stripesin Icky Thumpin! Se oli rakkautta ensi kuuntelemalta. Vähän rososempaa tavaraa mitä olen heiltä aikaisemmin kuullut, mutta alkukesästä MTV oli auki vain siinä toivossa, että sieltä tulis jälleen tämä aivan mahtava biisi (sekä video..). Tämä herättää pakonomaisen ilmakitarointi refleksin:

http://www.youtube.com/watch?v=1OjTspCqvk8

lisää Antony & the Johnsons hyvyyttä:

Cripple and the Starfish:
http://www.youtube.com/watch?v=TbCIQ-SKhKE&mode=related&search=

Bird Gehrl:
http://www.youtube.com/watch?v=40Br07CF0qk&mode=related&search=

Ilmeisesti tämä jälkimmäinen on Cowboy Bebopista, mutta kun ummistamme silmämme siellä välillä olevasta mäiskintäkohtauksesta niin sopii varsin hyvin biisiin.