IRC-Galleria

Hmm. Olen unohtanut miten olla todellinen..

no, mutta huomaan että kevät ja kesä on vierähtänyt pitkälle enkä ole pitkiin aikoihin mainostanut mieltäni tai ainakin jalkojani liikuttaneita kipaleita. Joskus varhaisin keväällä tutustuin Cold War Kidsiin, tällaiseen mukavan rempseätä, mutta silti hieman melankolista indierockia vääntävään poppooseen. Tämä kai lasketaan osaksi post-punkin jälleenherätysoperaatioon, mutta itselle koko liike on jäänyt hieman epämääräiseksi. Ei tässä ainakaan samaa selkeää vielä punk-asenteelta vivahtanutta fiilistä ole kuin aikoinaan Joy Divisionissa tai Bauhausissa, mutta ehkä se onkin vain se periaate miten CWK käsittelee edeltäneitä musiikkivirtoja, tai jotain... (Vähän samaa fiilistä tulee muuten ihan kivasta Arcade Fire:n Neon Bible:stä). Mutta tässä on päähän päiviksi jumittuva Hang me up to dry:

http://www.youtube.com/watch?v=LrrGKR8Xii4

Ja sitten Museen. Olin kuullut heidän Knights of Cydonia biisinsä jo joskus viime vuoden puolella, mutta en ollut kiinnittänyt siihen erityistä huomiota, kunnes.. Keväällä MTV:llä pyöri 300:sta traileri jossa biisi soi taustalla. Ja nyt täytyy sanoa, että biisi oli elementissään. Tähän testosteronia uhkuvaan lihaspullisteluun ja puhtaaseen Conan henkiseen pulp mäiskeeseen se toi aivan uudenlaisen fiiliksen, jopa paremmin kuin virallisen trailerin Nine Inch Nails. Biisi toimi sen verran hyvin, että sitä kaipasi jopa itse filmiin (joka oli muuten surkea..). Nyt se oli löytänyt päässäni oikean kontekstin, sehän on ilmiselvästi tarkoitettu elämää suurempaan fiilistelyyn samoin kuin Queenin Bohemian Rapsody. Itse videokin on mukavan nostalgisia Bravestarr -fiiliksiä nostattava taideteos ja kumarrus kaikille huonoille B-luokan Hong-Kong rainoille. Eihän tämän edessä voi kuin vain hykerrellä innostuksesta. Kylmät väreet menee vieläkin selkäpiissä, joka kerta kun tämän kuuntelee:

http://www.youtube.com/watch?v=jV1bRfLHA3A

Ja viimeiseksi jotain värisyttävän kaunista. Uuteen Björkin tuotokseen tutustuessa levyllä kiinnitti huomiota ehkä levyn parhaimmalla biisillä the Dull Flame of Desire:llä (tämäkin on muuten hyvin kaunis kappale) laulava miesääni. Pienellä salapoliisityöllä selvisi, että ääni kuuluu Antony and the Johnsonsin vokalistille. Antony and the Johnsons soittaa tällaista hyvin melankolista downbeat hyvyyttä. Antonyn ääni saa polvet veltoiksi melkein yhtä tehokkaasti kuin David Sylvianin laulu. Tässä pari Adam Shecterin animaatiota Antony and the Johnsonin biiseihin. Ensimmäinen on etenkin jotain niin.. no kohta menee jo ylisanojen vuodatukseksi, joten annampa biisien itse puhua (jälkimmäinen Mysteries of Love on muuten David Lynchin ja Angelo Badalamentin kynän jäljistä..)

http://www.theworldofadam.com/thelake.html
http://www.theworldofadam.com/mystery.html

"If you've never seen an elephant skiing, then you've never been on acid"

aamuisin vampyyreille tarjoillaan pikadrinkkejä

Vihdoinkin! Nyt sain haalittua viimeisetkin Petri Hiltusen albumit kasaan. Nyt mulla on ne kaikki! Eikä kestänytkään kauan. Tuntui oudolta, kun varhaiset Goretta ja Hysteria löytyivät helposti ja suht' halvalla, mutta Harmaan jumalan hetki ja Ontot kukkulat olivat kiven takana. Tai silloin tällöin Onttoja kukkuloita näki Huuto.netissä, mutta aina joku onnistui huutamaan viime metreillä enemmän. Nyt sitten tuli napakymppi, huuto.netissä oli myynnissä molemmat ja tällä kertaa pidin huolen, että sain ne itselleni.

87e niihin upposi, mutta kyllä se kannatti. Albumit ovat selvästi parasta Hiltusta. Harmaan jumalan hetki ja jotku varhaiset Conan -kuvitukset olivat ne, jotka aikoinaan saivat kiinnittämään hänen töihinsä huomion.. tai nyt kyllä valehtelin. Ensimmäisenä herra Hiltusen töihin kiinnitti huomiota ANKH-ropen kuvituksissa. Naureskeltiin kavereitten kanssa, et kuka tää Hiltunen on, et myö osattais tehdä parempia kuvituksia kuin hää. Emme tosin kiinnittäneet mitään huomiota siihen, että kirjoissa olevat isommat (ja laadukkaammat) työt, kuin ne hirviökuvat mille naureskeltiin olivat myös Hiltusen kädestä lähtöisin. Myöhemmin tuli sitten kuolattua hänen Conan -kuvituksiaan ja silmät tippuivat päästä, kun tajusi että on sama herra kyseessä, joka vastasi ANKHin kuvista.

Harmaan jumalan hetki ja Ontot kukkulat ovat niin täynnä yksityiskohtia, että näiden parissa viettää aikaa ja herra Hiltusen piirrosjälki on myös mielestäni näissä parhaimmillaan. Myöhemmissä töissä viivat ovat paksuuntuneet ja hänen jälkensä on tullut "pehmeämmäksi", mikä voi osaltaan johtua kai siitä, että nykyään hänellä ilmeisesti hommaa riittää, ettei kerkeä yksittäisten töiden äärellä viettää niin kauan aikaa. Tai jotain.

(niin, enkä ole katkera siitä, että kaveri löysi 90-l lopussa Harmaan jumalan hetken kirpparilta kahdella markalla..)

And you open the door and you step inside
We're inside our hearts
Now imagine your pain as a white ball of healing light
That's right, your pain
The pain itself is a white ball of healing light
.
.
.
I don't think so

This is your life, good to the last drop
Doesn't get any better than this
This is your life and it's ending one minute at a time

This isn't a seminar, this isn't a weekend retreat
Where you are now you can't even imagine what the bottom will be like
Only after disaster can we be resurrected
It's only after you've lost everything that you're free to do anything
Nothing is static, everything is appaling, everything is falling apart

This is your life
Doesn't get any better than this
This is your life
And it's ending one minute at a time

You are not a beautiful and unique snowflake
You are the same decaying organic matter as everything else
We are all part of the same compost heap
We are the all singing, all dancing, crap of the world

You are not your bank account
You are not the clothes you wear
You are not the contents of your wallet
You are not your bowel cancer
You are not your grande latte
You are not the car you drive
You are not your fucking khakis

You have to give up
You have to realize that someday you will die
Until you know that, you are useless

I say let me never be complete
I say may I never be content
I say deliver me from Swedish furniture
I say deliver me from clever arts
I say deliver me from clear skin and perfect teeth
I say you have to give up
I say evolve, and let the chips fall where they may

This is your life
Doesn't get any better than this
This is your life
And it's ending one minute at a time

You have to give up

(I want you to hit me as hard as you can)

-Tyler Durden

"A car crash harnesses elements of eroticism, aggression, desire, speed, drama, kinesthetic factors, the stylizing of motion, consumer goods, status -- all these in one event. I myself see the car crash as a tremendous sexual event really: a liberation of human and machine libido (if there is such a thing)." - J. G. Ballard.


Cronenbergin hieno Crash -filmatisointi telkkarissa.

I could fuck your brains out, but I'm not interested.

Satuinpa eilen katsomaan Musiikki-TV:n. Harvoin sitä katselen, mutta eilen sattui olemaan sopiva hetki ja kun kerran oli valtavirrasta poikkeavan musiikin ilta, niin päätin katsoa josko sieltä tulisi mitään kuunneltavan arvoista. Ja tulihan sieltä, Acoustic Ladylandin Cuts & Lies -video. Nimen olen joskus aikaisemminkin kuullut, mutta en bändistä sen enempää ole ollut tietoinen. Ensimmäinen reaktio oli, että no jaa ihan kivan kuuloista poppistahan tämä, mutta kun saksofoni pääsi ensimmäisen kerran ääneen niin johan huomio kiinnittyi. Aivan mahtavaa jazz-poppia (jossa pop -sanan käyttö on arveluttavaa), joka lopussa yltyy hyvinkin Nine Inch Nails:maiseen tunnelmointiin.

Tänään kävin sitten tsekkaamassa bändin kotisivut, jossa saa kuunnella heidän uusinta levyään vapaasti. Täytyy sanoa, että mielenkiintoisen kuuloista jääzziä. Tosin olisin toivonut enemmän tuollaista Cuts & Lies:n tyylistä kamaa; se kun uppoaisi tuon the Knifen seuraan nyt paremmin kuin hyvin.

Eli kannattaa tsekata sivut www.acousticladyland.com jos mielenkiintoinen jazz-rymistely kiinnostaa. Sivuilla on myöskin ladattavissa tuo Cuts & Lies -video, joten tsekatkaapa sekin.

I never knew this could happen to me
I know now fragility
I know there's people who I haven't told
I know of people who are getting old

Wish I could speak in just one sweep
What you are and what you mean to me
Instead I mumble randomly
You stand by and enlighten me

In a dream I lost my teeth again
Calling me woman and half man
Yes in a dream all my teeth fell out
A cracked smile and a silent shout
A cracked smile and a silent shout

If I explain it once thoroughly
He'll have you later 'cause it's never free
You were at the gigantic spree
I caught a glimpse now it haunts me
I caught a glimpse now it haunts me



Tässä onkin sitten the kappale, joka on iskenyt viime aikoina niinkuin mikään kappale ei ole aikaisemmin iskenyt. The Knife on jossain haastattelussa kertonut Silent Shoutin olevan sen kappaleen johon he ovat pyrkineet useamman vuoden. Kappale edustaa kuulemma sitä musiikkia erinomaisesti mitä he haluavat tehdä; kappale edustaa myöskin sitä musiikkia mitä itse haluan kuunnella. Sanat eivät yksinään kerro kappaleesta mitään, mutta voitte valaista itseänne katsomalla samalla sen videon osoitteessa:

http://www.musicbay.se/buy/index.asp?movie_id=1193&company_id=39

Itseasiassa tässä kappaleessa laulu on toiminut minulle yhtenä soittimena muiden joukossa. En ole juurikaan kiinnittänyt huomiota sanoihin, kuin vain muutamiin pätkiin sieltä täältä. Nyt täytyy kuitenkin myöntää, että kun luen nuo sanat niin ne ovat sittenkin päässeet perille asti. Ehkäpä ne ovatkin tärkeämpi osa tätä kappaletta mitä olen myöntänyt itselleni..

The Knife on myös muutenkin aika pirun hieno löytö. Tämä ei jäänyt todellakaan ainoaksi kappaleeksi joka heiltä on kolahtanut, koko Silent Shout -levy on aika hulppeeta tavaraa. Eikä Deep Cuts (toinen levy mihin heiltä olen tutustunut) ole sekään huono, vain erilainen.

ulkona kylmä. sisällä Mucc ja punaviini.