tänään oli uurnanlasku levon uurnalehtoon, lähisuvun voimilla oltiin.. meiän pappa ei koskaan oo ollu mulle hirveen läheinen mutta tänään ku käveltii pois sieltä lehdosta ja kävelin melkein sen vieresä ni pappa nappas kainaloo ja sano että nyt ei oo enää kipuja eikä mitää, tarttee vaa jatkaa.. ne oli lohduttavimmat sanat mitä oon kuullu, vaikka papalla on se suurin suru.