IRC-Galleria

Yksi opettavainen runoTiistai 03.06.2008 21:07

Jos vaimosi eevansa vanhan sen joskus päästävi irti pihaan,
ole mies, älä menetä malttias ja hulluna lankea vihaan.
Vait kulje ja vihellä sisäänpäin, älä käske, äläkä kiellä.
Sun on turhaa suuttua, kumminkin taas pakko on leppyä tiellä.

Jos miehesi ei, vaik luulit niin, ole gentlemanneist pisin,
vaan hänellä, toteat, onkin vain ihan syntisen miehen sisin,
niin älä ole pyhä tai fariseus, joka iskuun nostavi kättä.
Kyllä taivas kutakin vuorollaan lyö lujaa ja pyytämättä.

Jos ystävän sait ja rakastetun, joka peräti sielus murskas,
kun löysit hänestä petturin vain yllä valhenaamari hurskas,
älä katkeroidu, ei kannata, piti kai tämä kolhu tulla.
Ehkä muuten olisi, arvelen, liian pysty nenä nyt sulla.

Jos ihmiset ilkkuen hirttää sun syyn tuon taikka toisenkin tähden,
älä toreile tuskaasi huutelemaan mene maailman kuullen ja
nähden.
Ei suruihin suurihin syytä, ei. Elo mainen kestää vain tovin.
Jos sä köyden jatkona olla saat, ens" tuntihan siinä on kovin.

Jos kirkkos on huono, puutteellinenm älä liikoja auo sä suuta.
Ken tietää ootko sä olenkaan se oikea Luther ja luuta?
Voit olla opissa Raamatun mies, sua siinä ei voita kukaan.
Mutta mitä se auttaa, jollet voi myös elää sen Kirjan mukaan.

Kun katselen menoa ajan ja maan, niin päädyn mä lopulta tähän:
me hullujen huoneessa asutaan ja kaikki on houkkuia vähän.
Me muutamme helvetiks" maailman tään ja itse keräämme risut,
kun päästämme sielumme valtiaaks" vain pirut ja pahat sisut.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.