IRC-Galleria

aivan turhaan...

En mihinkään saa suoraa vastausta. Ei yksiselitteistä ohjetta. Ei koskaan kukaan kerro mitä mun pitäis tehdä ja mitä ei.
Mä en muuta voi, kuin pelata niiden faktojen pohjalta, mitä mulla on... Enää en mitään rupea luulemaan, tai olettamaan...
Ehkä mun on sit nyt aika kattoo vain omaa napaa.. Keskittyä siihen mitä mä oon ja mitä mä teen.. Mitä mä muita siihen laskisin mukaan, koska kukaan ei koskaan mun rinnalla tule kestämään...
Vaikka jonkun siihen haluaisinkin, niin ei se onnistu.
Kait mun pitää vaan tehdä omat juttuni ja katsoo, jos jostain olis joskus hyppäämään mukaan..:D

Pitäkää paskanne. Mulla on suunta ylös ja eteenpäin. En haaveile menneitä tai koita saada sitä takas. Tulevaisuus on edessä päin.

aamun kylmä koi
painajaiseen kello soi
se ei syö mua pois
työt epäonnistuuu
voittaa taas joku ihan muu
se ei syö mua pois

mä haluaisn olla sun kanssa jokaisen aamun
kaikki tuntuu helpommalta niin

miten onni korjataan
paremmaksi paikataan
päästänkö irti kun
oon huono jaksamaan
miten onni korjataan
en yksin pysty nousemaan
jos jo kaikki rikki on
katoan vaan pois

se että sä et tuu
jotain kylmenee, muuttuu
olen ilmaa vaan
vaikka sovitaan
niin sä silti teet niinkuin huvittaa
olen ilmaa vaan

mä häviän ja haihdun pois ja toivon että mua ei ois
olen pelkkä autio avaruus

miten onni korjataan
paremmaksi paikataan
päästänkö irti kun
oon huono jaksamaan
miten onni korjataan
en yksin pysty nousemaan
jos jo kaikki rikki on
katoan vaan pois

harmaasta saat valkeempaa
kaikki tummuu jos sä meet
yöhön jään

miten onni korjataan
paremmaksi paikataan
päästänkö irti kun
oon huono jaksamaan
miten onni korjataan
en yksin pysty nousemaan
jos jo kaikki rikki on
katoan vaan
jos jo kaikki rikki on
katoan vaan pois

naurattaa , laulattaa, kiukuttaa, huvittaa, itkettää, suututtaa, rakastaa jne jne...
Ja kaikki tämä vaikka yhdessä tunnissa.. Eikä tee edes tiukkaa..=D

Nytköhän se talvi sitten tulee.. Toivottavasti. Mä tykkään ainakin et ois lunta kunnolla maassa, eikä vain sellaista synkkää ja harmaata.

Mietin tossa just et pitäsköhän ostaa rautasormus. Kuulin vain sattumalta radiosta ku ne jotain siitä mainosti ja se sit vain jäi mieleen pyörimään. Ei mulla oo ketään lähipiirissä, joka olis sodassa ollut, mut jotenkin tekis vain mieli edes vähän jeesaa niitä, jotka on sillon kauan sitten tehny raskaan työn sen eteen mitä meillä nyt on..

Oiskohan kivaa olla sellanen yltiö positiivinen tyyppi. Kaikki olis hienoo ja mahtavaa..
Eihän se vaatis kuin vain pientä asenne muutosta..=) Mut kuinka kauan sitä sellasta jaksais, ku ei kaikki kuitenkaan ole niin hienoo ja mahtavaa mitä sä joudut ottaan vastaan. Siinähän vain tavallaan pettää itseään. Kyllä mun mielestä saa vituttaa sillon jos on siihen aihetta..=)
Mut tuntuisko ne ikävämmät asiat sitten vähemmän ikäviltä, jos yrittäis olla kokoajan positiivisella mielellä?!? Ja vaikuttaisko se ympäristöön positiivisesti, jos itse olis kokoajan hyvällä tuulella??
Mut entäs sitte jos ympärillä vain kaikki murjottaa ja murehtii, niin kait siinä tuntee itsensä vähän tyhmäksi, jos itse sitte oot hymy korvissa...=D Sellasta se on..

joo kävin tossa lääkärissä hakeen jotain helpotusta kurkkukipuun ja yskään, niin eiköhän se sit määränny meikäläiset saikulle. Tää ja huominen päivä, eli ei voinu sit edes perjantaita kirjottaa, et ois ollu pitkä vkoloppu.. Perkele! Ei ois kyllä nyt kiinnostanu yhtään olla himassa.. Ku enhän mä saa treenatakkaan tän "keuhkoputken tulehduksen" takia...
On se perseestä!!!!!

Minkähänlaista olis ymmärtää jotain toista ihmistä ihan täydellisesti. Tietäis tasan tarkaan mitä sen päässä liikkuu ja mitä se mistäkin ajattelee. Kun pääsis toisen pään sisälle vaikka vain yhdeksi päiväksi, varmasti osaisi ymmärtää häntä paremmin.

Sekin on jännä miten jotkin tietyt tekijät voi vaikuttaa ihmisen mielialaan niin paljon. Joskus tuntuu et tilanne vain jää junnaamaan päälle, ettei siitä pääse mitenkään ulos ja joskus taas tuntuu et ne tilanteet vaihtelee niin ettei perässä pysy.. Joko itsellä tai jollain muulla.. Simppeliä..=)
Ku sais jostain aina sellasen tilanne katsauksen, et missä ja miten mennään... Välillä vain tuntuu ettei itse henkilököhtaisella tasolla onnistu missään.. joopa joo...

Oon nyt alottanu taas treenaamisen. Ja lenkilläkin olen ruennut käymään. Sitä en ookkaan ennen harrastanu mitenkään kaksisesti..=) Pitää taas koittaa saada itsensä kuntoon. Se on niin kiva ku on siunattu sellasella keholla, ettei saa päästää otetta herpaantumaan hetkeksikään, jos meinaa pysyä edes jossain kunnossa.

Minkähänlaista olis jos olis elämä täysin huoletonta??? Ei sitä varmaan osais olla..=) Ei mulla nyt mitenkään hirveesti mitkään huolet paina. Vois olla paljon pahemminkin.. Mut paha se on pienikin paha, ja silleen..
No oli aihe mikä tahansa, niin en mä koskaan ole tehnyt mitään sen helpoimman kautta. Tai olen kyllä YRITTÄNYT, mutta se on aina kostautunut..=) Mut siperia opettaa. Loppujen lopuksi, en mä vaihtais mitään kokemaani pois. Ne kokemukset, oli ne hyviä tai huonoja, on muovannu musta sen mitä mä oon.. En vaitä täydellinen olevani, en missään nimessä, mutta monelta osaa mä voin olla tyytyväinen itseeni. Ja vielä ihan hyvällä omallatunnolla..=) Kyllä mä luulen et mä oon ihan hyvä ihminen, vaikka se välillä vähän epäilyttääkin...=)

No mutta olenhan minä iloinen ja olenhan minä onnellinen. Ei siitä pääse mihinkään, vaikka välillä vähän vituttaa. Me ollaan kullan kanssa koettu niin paljon ja kaikesta selvitty. Kyllä meillä on vaan kivaa. Siihen jos joku koittaa tulla meitä häiritsemään, tietää sen jälkeen yrittäneensä. Ollaan me vaan sellanen parivaljakko... =)

vitutuksen multihuipentuma!
vittu vittu vittu vittu vittu vittu vittu vittu vittu vittu.. vituttaa vaan.
en niinku oikein käsitä. kait tässä pitäis olla hyvällä tuulella ja tyytyväinen ja onnellinen, mut en oikein tiedä. tuntuu jotenkin, että ku on joutunut turruttamaan itsensä pahoilta asioilta, niin ei sitten osaa samallalailla nauttia niistä hyvistäkään... perseestä!

Hiphurraa!! Synttärit!!
Joopa joo. Päivä muiden joukossa. On taas menny vuosi niin nopeasti, ettei perässä pysy.
Ennen tää vanhentuminen on ollu jotenkin rankempaa. Yleensä päänsärkyä ja yleistä heikkoa oloa on ollut havaittavissa..=) Nyt ei oo. Isäkin soitti aamulla ja ihmetteli, et miten mä olen jo hereillä..=)

Vittumaista aikaa tää syksy, ku kokoajan tuntuu olevan joku flunssa päällänsä. Nytkin on kurkku kipeä ja välillä kuumeinen olo. Ja ei muuta kuin huomenna töihin.. Tuntuu ettei nykyään viitsi jäädä sairaslomallekkaan, ennen kuin on pää kainalossa..:D

On kyllä kaunis sää ulkona. Melkein jopa tekee mieli lähtee ulkoilemaan.:D Pitäis kait sitä oikeesti mennä, ku ei viitsi koko päivää vain maata himassa.

Oikeestaan hyvä et tää halloween hössötys on rantautunu suomeen, ku tulin tossa ajatelleeks et sehän osuu tosiaa meikäläisen synttäreiden kohdalle. Hyvä syy lähtee riekkumaan.. Ihan vain näin tulevia vuosia ajatellen..:D

Keep on rollin´