IRC-Galleria

Helevetti!

Kyllä voi olla joku verhojen ostaminen niin ylenpalttisen vastenmielistä touhua.
Hyi!

Mikähän ihme taipumus meillä ihmisillä on koittaa tehdä yksinkertaisistakin asioista mahdollisimman monimutkaisia.. EI voi ymmärtää.. Myönnän kyllä itsekin aina joskus siihen syyllistyväni. Kait se johtuu siitä ku kaikki rupee kelaileen mielessään aina mitä ihmeellisempiä kuvioita, eikä sit oikeesti selvitä niitä ollenkaan..
Häläpätihämmää häpätihää..=)

Hohhoijaa.
Nyt alkais muutto tohinatkin olla voiton puolella.. Onneks..=)
Montakohan kertaa mä oon jo vannonu, et seuraavaan muuttoon palkkaan ammattilaiset sitä tekemään. Voisin kyllä kohta jo itsenikin luokitella ammattilaiseksi siinä hommassa..=)
Niin sitä vaan taas ollaan hengissä selvitty kaikesta "jännästä".
Välillä tuppaa aina ahistamaan, mut taas kyl tuntuu olevan ihan hyvä fiilis kaikesta. Ei voi koskaan tietää, et miten päin asiat pyörähtää. Toivottavasti ne nyt pyöris hyvin..;)

Vois sitä olla asiat paljon huonomminkin. Yleensä sitä vain näyttää selviävän, ku jaksaa pitää edes jonkinlaista taistelutahtoa yllä. Jos meinaa heikottaa, niin sit pitää jonkun tulla ja potkia vähän persuksille..:D Sit taas mennään...=)

väsyttää..rikki..poikki..särki..hajalla..väsyttää.....

Voi hitsin hitsi! On se elämä niin ihanaa!!
Linnut laulaa ja aurinko paistaa..

Ja vitut! Ei voi kyllä muuta sanoo ku et hyvin menee.
Näköjään pitäis alkaa suunnittelemaan tekemisiään pikkasen pidemmälle.
Pitäis aina olla varasuunnitelma ja sen jälkeen vielä vara, et jos sattuis joku meneen pieleen, niin sit vois vain sivuuttaa sen ja hypätä seuraavaan junaan.
Eihän sitä ikinä voi tietää miten missäkin käy. Voi juman perkele..
Hyvähän siinä on sitte elää täysillä, ku koko ajan miettii, et mihän jos jotain sattuu.
Joidenkin mielestä se on sitte ilmeisesti mukava tapa elää.

Mut ei toimi mulle! Se on nyt jo selvä. Tietääpähän sitte tästä lähin kiittää, kumartaa ja kääntyä pois..

Hehehee hahahaa!!!
On se niin hurjaa..=) Voi että...=)

Kuin kaipuu tuonne järven rantaan
piirrän nimesi sileään santaan

Nyt yksin kuljen tyhjää rantaa
sydän surua suurta kantaa

Ei meille mahdollisuutta suotu
ei meitä toisillemme luotu

Toivotan sinulle onnea uutta
älä jätä käyttämättä tilaisuutta

Ota onni uusi avosylin vastaan
älä epäilyksille anna tilaa
muuten se onnen uuden pilaa

Voi vittu oikeesti.. Luinpas tossa sitten näitä omia päiväkirjamerkintöjä...
Voiko tollasta ollakkaan. On kivaa. Sitte hakataan päätä seinään. Vähä taas kivaa ja sitte jatketaan pään hakkaamista...=) No se oon mä..=) Ja kuhmuja löytyy...=D

Joo kyllä nyt Cayman-saaret kutsuu..
Ei nyt kyllä nappaa taas yhtään. Ei jaksa kiinnostaa. Alkaa olla vähä niinku ihan sama.
Niin se vaan menee..

Jännä miten pienillä asioilla on merkitystä..
Koko elämäni ajan, enemmän ja vähemmän sitä tiedostaen, olen hakenut hyväksyntää ja halunnut tehdä jonkun ylpeäksi.. Aina olen jotenkin ajatellut, et mitähän hän ajattelee asioista mitä teen..
Nyt sitten sain kuulla sen. Hän on ylpeä siitä mitä mä olen ja teen...=) Ei mikään kovin iso juttu, mutta mulle se merkkas paljon.
Varmaan hän olisi halunnut kertoa sitä enemmän, mutta ei ole osannut. Ymmärrän sen kyllä..
Se sai mut miettiin asioita ja hoksasin, et ehkä mun ei tarvi olla niin huolissani tekemisistäni.. Luulen et asiat kuitenkin kaiken kaikkiaan menee ihan hyvin, ku ei vain ala höpsimään, vaan jatkaa samoilla linjoilla..
Eiköhän se taas tästä..=)