IRC-Galleria

Huomatkaa! Tervetuloa kesailtaan kaikki nai-
set ja herrat Harjun Kesäteatteriin katsele-
maan Kaunista Veeraa ja siinä sivussa myös
koko näytelmää: romaneja, poliiseja, laivamiehiä
sieviä hovinaisia ja kauniita mustalaistyttöjä.
Richard, Daarja, Salomo. siinä muutama nimi.
He tulevat antamaan Teille vain parastaan ja huo-
lettomat puolitoistatuntisen. Kenenkään nar-
raamisesta tuskin on kysymys, sillä tästä ilosta
ja täysipainoisesta ja retevästä ohjelmasta
on 6 mk nykyisin ehdottomasti aivan naurettava hinta.
Tässä vaiheessa voitaneen vielä lisätä:
Yli kymmenen hengen ryhmille sallitaan alennus
eikä ennakkovaraus ole välttämätön. Tulkaa ryhmissä,
jolloin hinta on vain 4 mk miestä kohti. Siispä ka-
dunmittaaminen sikseen taikka kotiaskarte-
lut kuntoon ja sitten kohti Veeraa ja Harjua.

Ps. Yleisö voi luonnollisesti makunsa mukaan panna
päällensä vaikka kirkkovaatteet. Asu on vapaa. Paras sopia
vaikka keskenään niin ei pety. Aluksihan Veera
tanssii ja lulaa tässä näytelmässä. Sitten lava
onkin laivamiesten käytössä.

==========================================================
Lue edellinen uudestaan joka toiselta riviltä.

Kyllä minä tiedän kuinka kehomme kietoutuu
Kyllä minä muistan mille ihosi tuoksuu
Jos tulevatkin vuodet käsiimme vain rikkoutuu
En jaksaisi olla

Naiset pitävät hiljaisista miehistä, he luulevat näiden kuuntelevan. (Marcel Achard)

Kotityöt ovat maailman kovinta raadantaa. Siksi miehet karttavat niitä. (Edna Ferber)

Aloittelijakin voi onnistua iskemään tytön. Mutta eroonpääsyssä
tarvitaan kokenutta miestä. (Clark Cable)

Poikamies on henkilö, joka aamuisin tulee töihin aina eri suunnalta. (James A. Michener)

Mitä enemmän näen miehiä, sitä enemmän pidän koirista. (Madame de Stael)

Ei miestä voileivällä saa, kaikkensa siihen panna pitää. (Tampere)

Suurin ero poikien ja miesten välillä on lelujen hinta. (Playboy)

Miehet retkahtavaat aina frigideihin naisiin, sillä nämä panevat pystyyn
parhaan shown. (Fanny Brice)

Hän oli mies jolla oli kaikki koiran luonteenpiirteet -uskollisuutta
lukuun ottamatta. (Gore Vidal)

Miehet haluavat naisen jonka voi sytyttää ja sammuttaa kuten lampun. (Ian Fleming)

Miehet ovat kuin tulitikut: palavat nopeasti ja kadottavat päänsä. (Gina Lollobrigida)

Miehet on kuin vessoja, vapaita, varattuja tai sontaa täynnä. (sfnet.keskustelu.vitsit)

Entinen mieheni on mennyttä kalua. (Eronnut nainen)

Misogyyni, naisten vihaaja: mies, joka vihaa naisia yhtä paljon kuin
naiset toisiaan. (H.L. Mencken)

Nainen ei koskaan ole liian laiha tai liian rikas. (Windsorin Herttuatar)

Ei ole rumia naisia, on vain laiskoja. (Helena Rubinstein)

Kaunis nainen on paratiisi silmälle, helvetti sielulle ja kiirastuli
kukkarolle. (Nicolas Chamford)

Jumala rakensi ensimmäisen kovaäänisen miehen kylkiluusta. (Jack Carter)

On etu olla sievä, saat osaksesi huomiota aivan yrittämättä. Mutta
viiden minuutin kuluttua sinun om tultava toimeen omillasi. (Loretta Young)

Keskiarvosihteeri on USA:ssa paremmin koulutettu kuin pomonsa. (Gloria Steinem)

Kaunis nainen on nainen, jonka minä huomaan. Charmikas nainen on nainen,
joka huomaa minut. (Maurie Chevalier)

Blondeilla on hauskempaa, mutta bruneteilla on enemmän aikaa. ( Margo Smith )

Nainen on maailman neekeri. (Yoko Ono)

Kun kaunis nainen hymyilee, jonkun kukkaro itkee. (Italialainen sananlasku)

Nainen ei ole vähemmän älykäs kuin mies. Hän on yleensä älykkäämpi,
mutta hänen älynsä on toista lajia. (Axel Munthe)

Kaikki maailman naiset yhtykää -miehiin. (Henry Tikkanen)

Koira on viisaampi kuin nainen. Se ei hauku isäntäänsä. (Venäläinen sananlasku)

Miehet hallitsevat maailmaa. Naiset miehiä. (Espanjalainen sananlasku)

Herrat pitävät vaaleaveriköistä, mutta ottavat mitä saavat. (Don Herold)

1. Sillon Augustus, joka oli niinku keisarina, anto käskyn ett koko jengin valtakunnassa tarvii pistää sille verot.
2. Tää oli eka kerta ko se verotti ja sillon tää Kvirinius oli Syyrian dirikana.
3. Kaikki jengi lähti hoitaan hommat verovirastoon, jokanen omaan stadiinsa.
4. Niin toi Joosefki lähti Galileasta, Nasaret-Citystä, ja meni kynittäväks Juudeaan Daavidin stadiin, koska se kuulu Daavidin porukoihin.

9. Ja äkkiä niiden edessä stondas Herran enkeli ja Herran lysis ympäröi ne.
10. Mutt se enkeli alko heittää läppää: "Ei mitään hämminkii hei. Mä ilmotan teille karseen ilon, ja se koskee koko jengii."
11. "Just tänään teille on Daavidin stadissa syntyny Vapahtaja. Se on Kristus."
12. "Tää on teille niinku merkkinä: se skidi bunkkaa seimessä pamperseissa."
13. Ja samalla hetkellä enkelin ympärillä oli tosi hevi taivaallinen sotajengi, joka präis tö Loord ja sano:
14. "Jumalan on kunnia ylhäällä ja rauha täällä alhaalla meikäläisten joukossa, joita se diggaa."
15. Kun enkelit siit sitt silpas takas taivaaseen, paimenet funtsi: "Lets kou to Piitlehem. Siellä me nähdään, mikä homma tää oikein on, tää mistä Herra meille kerto."

20. Paimenet lähti takas ja ne kiitti mennessään Jumalaa siitä, minkä ne oli kuullu ja mitä nähny. Kaikki oli just niin siistii ku niille oli sanottu.

Elämme aikaa, jolloin suhteita solmitaan yhä useammin myös Suomenlahden ylitse. Jos joudut pitämään kaksikielisen hääpuheen suomeksi ja viroksi, tässä pika-apua tarvitseville.

Arvoisa hääpari ja häävieraat.
Auline tuplapulma, aulinet naimarahvas.

Virossa on tapana antaa häissa neuvoja nuorelle parille.
Viron majakunnuil o ain helpotettu tuplapulma parittelutouhui.

Sen vuoksi ajattelin sanoa muutaman sanan.
Selleperast papatan malliks naima-asetelman.

Tämä nuoripari on odottanut hartaasti avioliiton solmimista.
Tema tuplapulma on harjotellu himosilmin naimapuuha huipennust.

Avioliittoon on kuitenkin kuin tuhannen peninkulman matka.
Naimapuuha lieneb ko tuhat penismutkast kinttupolku.

Koska se on suuri askel ihmiselle, niin hyvät neuvot helpottavat matkaa.
Kui kompuroinnin vaara iso lieb, tukeva ote o naimise onneks.

Muista siis sulhanen...
Sest moista naimapoju nema konstit...

Avioliittoa tulee vaalia rakkaudella ja älylla, vaan ei voimalla.
Naimapuuhas pitaab touhuta hibelyl ja nubil, ei bodil.

Avioliiton onnellisuus on luettavissa vaimon hymykuoppien määrästä.
Naimapuuha hupiluku on raknattavis naimaneitsye kikatusmonttuje summast.

Suunnittelu on toiminnan perusta, mutta rakkaus vie perille.
Esipuuhastelu lieb luisto pohjustelu aga armatus vieb hetegapehku.

Ystävyyttä on alituisesti hoidettava ja rakkautta jatkuvasti vaalittava.
Elustelu tarvi tabuttelu ilma paussi ja armastus karvarako rapsuttelu alituise.

Ja katsohan morsian...
Siis katsu naimaneitsye...

Rakkaus on kuin ikä, sitä on mahdoton salata.
Armastus lieb kui daisarit, mihi liivikuppo ne sullosit.

Koska rakkaallasi on iloinen nauru, saat hänestä hyvän elämäntoverin.
Kui su armastus saab ilmoille hela voihke, temast tuleb sulle sitkia hetegapolkija.

Sulhasella on tahtonsa, mutta morsiammella on keinonsa hänelle.
Naimapoju rintakarva rapsuttaja hamuab aga naimaneitsyin konstil lokapoksy juksad.

Satakoon heille onnea aina ja ikuisesti.
Ja valugo teil vargist muguloit ain ja alituise.

Hyvä opettaja on jokainen, joka auttaa sinua. Jokainen, jolta koet saavasi apua, on hyvä opettaja, olipa hän minkälainen tahansa ja kuka tahansa. Jokainen meistä on ihminen, ja jokaisen kädet ovat likaiset. Jos se käsi, joka nostaa minua ylös, on likainen, minun on tartuttava siihen entistä lujemmin. Mutta minun on osattava päästää siitä irti kun olen päässyt maan pinnalle, sillä muutoin elämäni muuttuu hulluksi.

Ainoa mittapuu, jolla meidän on hyvä mitata opettajiamme, on se, saavatko he meidät muuttumaan paremmiksi ja kokemaan olomme paremmiksi. Millään muulla ei ole väliä, olipa heidän olemuksensa tai elämänsä mitä tahansa. Jos he ovat yksinkertaisia ihmisiä, jotka auttavat meitä omalla tavallaan, he ovat sopivia opettajia, vaikka he olisivat kylähullun maineessa. Jos he ovat nimekkäitä korkeasti oppineita, jotka eivät saa matkaamme edistymään, on syytä lähteä pois. Niin kauan kuin mittaamme ihmisiä jollakin muulla mitalla kuin heidän vaikutuksellaan elämäämme, me mittaamme väärin. Jos he auttavat meitä vaikka kuinka vähän, he ovat meidän opettajiamme. Jos en suostu siihen, että likainen käsi nostaa minut ylös, minä voin kuolla kuoppaan. Usein vahvimmat kädet ovat likaisia, eivätkä ne pelkää tarttua meidän likaamme. Sitä paitsi meidän mittarimme ei ole oikea. Se on todennäköisesti yhtä vääristynyt kuin muu mielemme. Jos se ei olisi vääristynyt, meidän ei tarvitsisi tulla nostetuksi ylös kuopasta.

Toisaalta kukaan ei ole sinulle hyvä opettaja, itseäsi lukuun ottamatta. Zen kutsuu tätä Buddhan tappamiseksi. Se sanoo, että jos kohtaat tiellä Buddhan, tapa hänet! Niin kauan kuin me kuvittelemme, että jollakin toisella on totuus itsestämme, hän seisoo meidän tiellämme ja ansaitsee tulla tapetuksi. Me tarvitsemme tulla nostetuksi ylös, siihen saakka että me osaamme kävellä itse. Mutta sen jälkeen meidän on tapettava mielestämme jokainen, jolta olemme saaneet apua, unohdettava heidät, ja varmistettava että omalla tiellämme kukaan ei seiso meidän edessämme.

Jos joku esiintyy tietävänä, puhtaana ja ainoan oikean totuuden haltijana, juokse niin lujaa kuin voit! Antaudu Korkeammalle Voimallesi, äläkä anna kenenkään tuomita sinun totuuttasi. Ole itsessäsi varma. Luota oman sydämesi ääneen, ja pääset sinne missä sinun kuuluukin olla: vapaaksi. Vapaaksi opista, vapaaksi ahdistuksesta ja vapaaksi pelosta. Vapaaksi kaikista opettajista. Kun kohtaat tiellä opettajan, ota mitä saat ja sitten tapa hänet! Jokainen oikea opettaja toivoo oppilaidensa tulevan kaltaisikseen: vapaiksi, itsenäisiksi, suuriksi ja muiden ajatuksista piittaamattomiksi. Sitten hän toivoo tulevansa tapetuksi ja haudatuksi. Sinun velvollisuutesi on päästää irti kädestä, joka nosti sinut ylös kuopasta. Ja tarttua uudelleen jokaiseen käteen joka nostaa sinua, vain päästääksesi siitä taas irti, kunnes seisot itse elämäsi korkeimmalla paikalla. Mutta sittenkään et ole puhdas etkä omista totuutta yksinoikeudella. Äläkä koskaan, älä koskaan erehdy luulemaan olevasi elämäsi korkein voima.

Zen-opettajat käytävät mielellään mahdottomia kysymyksiä, joihin oppilaan tulee vastata nopeasti ja epäröimättä. Eräs näistä on nimeltään "Kalliolla roikkuja". Se kuuluu näin:

Henkilö roikkuu hampaistaan jyrkänteen reunalla kasvavassa puussa, suoraan jyrkänteen yläpuolella. Hänen kätensä ja jalkansa ovat sidotut. Toinen henkilö jyrkänteen alla kysyy "miksi opettaja tuli Kiinasta?" Jos puussa roikkuja ei vastaa, kysyjä tappaa hänet. Jos hän avaa suunsa, hän putoaa varmaan kuolemaan. Jos sinä olisit tuossa puussa, mitä tekisit? Voisitko selvitä hengissä?

Mieti hetki ennen kuin luet eteenpäin.

Kiinalainen mestari Ta-Hui antoi oman vastauksensa satoja vuosia sitten: "Kalliolla roikkuja, päästä irti - ja suostu hyväksymään kokemus. Tyhjäksi tulemisen jälkeen heräät henkiin - en voisi huijata sinua".

Kysymyksen opetus on siinä, että roikkujalla ei ole valintaa. Meidän on päästettävä irti niistä kuvitelmista, että voimme kääntää kaikki tilanteet oman halumme mukaisiksi. Meidän on päästettävä irti kuvitelmista, että voimme omalla voimallamme muuttaa tilanteet, ja meidän on suostuttava putoamaan hetken kokemukseen. Meidän on suostuttava hyväksymään kokemuksemme, olipa se hyvä, paha, tai neutraali.

Puussa roikkujalla on todellisuudessa vain yksi valinta: kuinka kuolla. Hänen on tultava tyhjäksi omasta voimastaan. Jos hän pystyy hyväksymään tämän, hän palaa uudelleen elämään, ja hän antaa suuren opetuksen puun alla seisojalle. Hän kuolee joka tapauksessa, ja niinpä hän voi suostua hyväksymään kokemuksen. Muita vaihtoehtoja ei ole. Mitä irti päästämistä!

Mutta Ta-Huin vastauksessa on toinen tärkeä puoli. Hän ei kehota roikkujaa hyväksymään kokemusta, vaan suostumaan sen hyväksymiseen. Meidän tarvitsee vain suostua hyväksymään, ja silloin me palaamme takaisin elämään. Me heräämme, havaitsemme oman voimattomuutemme, ja sitten tulemme järkiimme. Me päästämme irti omasta voimastamme, joudumme tyhjyyteen ja nautimme kokemuksesta. Kun me havahdumme siihen, mitkä todella ovat vaihtoehtomme, me heräämme uudelleen henkiin ja elämme täysillä. Usein meidän vaihtoehtomme ovat vähäiset. Mutta ne ovat meidän todellisuutemme. Vain niissä me voimme löytää elämän. Vain silloin me löydämme elämän, kun päästämme irti sellaisista vaihtoehdoista, joita meidän elämässämme ei oikeasti ole. Vain silloin, kun me kohtaamme oman todellisuutemme, ja annamme kuvitelmien lentää tiehensä. Siinä silmänräpäyksessä me heräämme oikeasti elämään, vaikka se kestäisi vain yhden sekunnin.

Leijona ja jänis elävät yhdessä ja samassa todellisuudessa. Silti niiden totuus on erilainen. Jäniksen totuuteen kuuluu tehdä tiettyjä asioita ja pelätä tiettyjä asioita. Leijonan totuuteen kuuluu nähdä maailma toisella tavalla. Jos jänis alkaisi luulla olevansa leijona ja alkaisi reagoida todellisuuteen leijonan lailla, se todennäköisesti kuolisi hyvin pian. Jos leijona alkaisi reagoida totuuteen jäniksen lailla, se ei enää tulisi toimeen leijonien kanssa ja ehkä kuolisi nälkään. Kiven todellisuus on ehkä hyvin yksinkertainen. Se tuskin paljon välittää siitä, sataako vai ei, mutta päivänkakkaralle sade on elinehto. Universumi ei vaadi kiveltä mitään muuta kuin että se on sitä mitä se on. Ollessaan kivi ja antautuessaan kiveydelleen se on juuri siten kuin universumi odottaa sen olevan. Se on osa todellisuutta ja näkee todellisuuden omalla tavallaan.

Me olemme osa maailmaa. Me emme ole yksi kivi kivien joukossa, yksi kukka kukkapenkissä, tai yksi puu metsässä, vaan yksi ihminen laumassa. Maailma ei ole meidän ulkopuolellamme eikä sisällämme - se on yhtä aikaa molemmissa, ristiriidattomana itsensä kanssa. Ristiriita todellisuuden kanssa syntyy meidän omista odotuksistamme olla jotakin muuta kuin me olemme. Me haluaisimme kokea jotakin muuta kuin mitä me koemme. Ensin me odotamme, että kokisimme jonkin asian toisin kuin meissä oleva ihmisyys kokee, ja kun emme koe, sen sijaan että me haluaisimme tutustua omaan ihmisyyteemme, me yritämme yhä uudelleen olla jotakin muuta. Me kiellämme todellisuuden tunteistamme, itsestämme ja maailmasta, ja pidämme yllä vääriä odotuksia. Me emme nöyrry siihen, että näemme maailman subjektiivisesti, ihmisenä, vaan haluaisimme nähdä sen muutoin kuin oman inhimillisen kokemuksemme kautta.

Me emme koskaan pääse irti siitä, että katselemme maailmaa inhimillisyyden näkökulmasta. Maailma on yhtä kuin meidän oma paikkamme siinä ja meidän oma kokemuksemme siitä. Mitään muuta maailmaa ei ole. Jonkin toisen maailman kuvitteleminen on täysin olematon illuusio. Maailma on yhtä kuin meidän kokemuksemme siitä, ja tämä kokemuksemme tulee inhimillisyytemme näkökulmasta. Joka ei suostu tähän, on kuin jänis joka kuvittelee olevansa leijona. Hän ei muutu siitä leijonaksi, vaan ainoastaan tappaa itsensä.

Meidät on kasvatettu kieltämään todellinen subjektiivinen itsemme ja alistumaan täysin kuvitteellisiin, mielettömiin ja vahingollisiin ihanteisiin. Meidän minuutemme on kielletty niin monta kertaa ja niin tuskallisesti, että me olemme päätyneet pitämään itseämme jonakin muuna. Mutta me emme ole siitä muuttuneet eikä meidän kokemuksemme todellisuudesta ole siitä muuttunut. Totuus on meidän kokemuksemme siitä. Se, mitä me emme koe, ei ole meille totta. Se, minkä me koemme, on totta. Me voimme kuluttaa koko elämämme ponnistelussa yrittäen kokea jotakin, mitä me emme koe. Kuolinvuoteellamme me voimme sitten sanoa, mikä oli meille totta. Me voimme yrittää koko elämämme olla kokematta jotakin mitä me kuitenkin koemme. Kuolinvuoteellamme me voimme sitten sanoa, mikä oli elämämme totuus.

Älä usko valheita.

Tiedätkö kuinka hyvä sinä olet? Kannattaisi tietää. Muutoin sinä menetät suurimman osan itsestäsi - oikeastaan sinä menetät itsesi kokonaan.

Tämä yhteiskunta opettaa meille, että me olemme pahoja, mutta jos kuritamme itseämme riittävästi, jos yritämme virheidemme jälkeen yhä kovemmin, ja jos emme pidä itsessämme mitään tarpeeksi hyvänä ja onnistuneena, meistä tulee lopulta hyviä. Mutta mistä tuo hyvyys tulee? Jos viemme tämän logiikan loppuun asti, hyvyys tulee kurittajasta, siitä joka ei anna kiitosta, joka ei ole tyytyväinen, joka haluaa aina enemmän, ja joka ei anna lepoa. Mistä hyvyys olisi tullut kurittajaan? Mistä se olisi onnellinen, iloinen ja tyytyväinen?

Se on tyytyväinen vain saadessaan kurittaa. Se ei voi kuitenkaan saada tätä työtään meissä päätökseen, sillä se ei voi löytää kurittamiselleen kohdetta. Se on itsevihan ilmentymä, ja sen tärkein tehtävä on vihata, täysin kohteesta riippumatta. Sen syntymekanismi on seuraava:

1. Lapsi kokee tarpeen ja ilmaisee sen.
2. Lapsen tarve torjutaan.
3. Lapsi täyttää itse tarpeensa, todennäköisesti jollakin korvikkeella.
4. Lapsi kokee syyllisyyttä tehdessään jotakin joka ei ollut vanhempien mielestä hyvä. Tätä
vielä pahentaa, jos lasta rangaistaan korvikekäyttäytymisestä.
5. Tarve ilmenee uudelleen.
6. Lapsi yrittää taistella sitä vastaan, mutta se on hänen elinehtonsa.
7. Lapsi alkaa vihata itseään.

Koko prosessissa lapsessa ei ollut mitään pahaa. Hän vain ilmaisi sisäisen todellisuutensa, mutta hänelle sanottiin että se on väärä. Ei hän sitä tietenkään heti uskonut, sillä se oli hänelle tosi kuin vesi. Hän itse näki, koki ja tunsi sen. Se oli totta. Sen tähden vanhemmat joutuivat niin monta kertaa vakuuttamaan lasta - ennen kuin hän uskoi totena sen, mikä ei ollut totta. Se minkä hän otti vastaan, ei ollut ainoastaan valhetta. Se oli järjetöntä.

Tämän mekanismin aikana lapsi omaksuu totena sellaisen asian, jonka hän aluksi tiesi olevan valhetta. Tällä on hyvin vaarallinen seuraus: lapsi oppii pitämään totena jotakin siitä huolimatta, että se on ristiriidassa sen kanssa, mitä hän näkee, kokee ja tuntee. Hän takertuu johonkin uskomukseen, pitää sitä voimassa ja syyttää itseään siitä, että se ei asetu hänessä lepoon ja sopusointuun hänen itsensä kanssa. Aikojen saatossa hän turtuu omille havainnoilleen, takertuu valheellisiin "ihanteisiin" ja syyttää itseään siitä, että hän ei elä ihanteidensa mukaan.

Sisäinen tuomitsija ei näin ollen voi löytää mitään todellista tuomittavakseen, eikä saa koskaan työtään valmiiksi. Sisäinen tuomitseminen on prosessi, joka ei liity mihinkään tuomittavaan asiaan, vaan elää omaa elämäänsä. Se perustuu valheelle, ja siitä voidaan luopua vain osoittamalla se valheeksi. Olipa todellisuus mitä tahansa, sen tehtävä on aina löytää uutta tuomittavaa, sillä sen tuomitsemisen perustana ovat valheelliset ja järjettömät "ihanteet".

Me olemme totta. Meidän havaintomme ovat totta. Meidän tuomitsemisemme on järjetöntä, valheellista ja tuskallista. Se ei koskaan tee meistä hyviä, sillä se ei ole sen tehtävä. Sen tehtävä on kieltää todellisuus. Niin kauan kuin me näemme itsemme tuomitsemisen kautta, me kiellämme omat havaintomme. Todellisuus on se, että me olemme hyviä. Ellemme näe omaa hyvyyttämme, me menetämme 99% itsestämme. Ja se yksi prosentti joka jää, on tuo tuomitseminen, ja se saa mennä. Silloin me olemme sataprosenttisesti hyviä.