IRC-Galleria

Tiedot

Luokittelu
Politiikka
Perustettu
6.10.2007
Tilastot
Käyntejä: 3372 (1.7.2008 alkaen)
Koko
85 jäsentä
Tyttöjä: 31 (37 %)
Poikia: 54 (63 %)
Keski-ikä
28,6 vuotta
Otos: 52 jäsentä
Tyttöjen keski-ikä: 26,9 vuotta
Poikien keski-ikä: 29,3 vuotta
Ylläpitäjä
puutelaama

Jäsenet (85)

JePaz^^Johnny_RingoMel0niVäinö-AnterorötköhmmhmhhLäheltähoitajaMaddySyanidimyrkytysTonedeffpuutelaama-nannesan[aiTirvinthepeuräHannuhanhi7
« Uudemmat -

MOSsiRakkauden hinta?Luonut: MOSsiPerjantai 12.08.2016 12:22

Kuinka moneen vahingolliseen
tapaan on ihmiskunta ottanut
osaa osallistuessaan siihen
huorintekoon, jossa ihminen
valjastetaan palvelemaan
rahavaltaa eikä kokosydämistä
palvelusta?

Kuinka paljon yksi ihminen
on valmis antamaan siitä,
että hänen pieni pyyntö
kantautuu sen korviin,
joka on hallitseva?

Laskelmoidun rakkauden
hinta on kova..

MOSsiLain mittaLuonut: MOSsiTorstai 11.08.2016 12:00

Ahdistus kalvaa sisältä.

On helpompaa sitä paeta
elämä on harhauttamista
niistä asioista, jotka
ovat edessä.

Seinät nojaa vasten
hartioita olen kantava
rakenne näissä huoneissa.

Olen vanki elämässä
ehdollisen tuomion alla
aivan niinkuin ne, jotka
tuomitaan katsomatta
omia askeleita.

Silmä valvoo niistä jokaista,
mutta unohtaa oman tiensä.

Yhteiskunta on rakennettu
näistä käskyistä.

Lain mitta on pitkä, mutta
ihmisen elämä liian lyhyt
huomaamaan valuvikoja
tässä ihmisrakenteisessa.

Elämää kävelet päämäärä
mielessä eikä se miellytä,

ja siksi sitä vaellusta
olisi syytä pohtia.

On helpompaa osoittaa sormi
pitkällä kuin myöntää itse
olevansa helvetintulessa.

Yksi mieli yhdessä ruumiissa,
mutta jalkoja on kaksi niinkuin
käsiä.

Olen edelleen jakautuneena
kahtia lain edessä.

Kuinka pitkä matka on
syistä seurauksiin?

Kuinka monen päivämatkan
päässä ja kuinka monta
valovuotta?

Vaikka minä katoan on
maailma silti vaille
vastausta.

MOSsiVapaan Yhteiskunnan JulistusLuonut: MOSsiTiistai 19.04.2016 13:18

Mikä tappaa rakkauden?Tiistai 19.04.2016 13:18, 35 vastaajaa

Näytä tulokset
Vastataksesi tähän kyselyyn ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Vapaa yhteiskunta on
sellainen, joka kannustaa
ja tukee jokaista siinä,
mitä rakastaa.
Tuottavuus voi parhaimmillaan
olla aitoa antamisen iloa ja
osallistumista oman ympäristön
kehittämiseen.
Työ perustuu useilla tällä
hetkellä valitettavasti pakkoon
eikä vilpittömään jakamiseen.
Tämän hetkinen yhteiskunta
on kiristysrinki, jossa
pelataan sikarikasta ja
rutiköyhää.
Muinainen pyramidi sen osoittaa,
että raskain taakka kaadetaan
yhteiskunnan alempiin rakenteisiin
ja ylhäältä sitä valvotaan.
Tietoisuus uhista ja ennenkaikkea
mahdollisuuksista voi auttaa
sinua näkemään, että tämä kaikki
on myös muutettavissa.
Työn ei tarvitse olla taakka
eikä elämän edellytyksiä tarvitse
edistää rahataloudella.
Vapaa yhteiskunta ei sanele
mitä tulee tehdä, että lunastaisi
paikan yhteiskunnassa, vaan ottaa
jokaisen kuin omana lapsena ja
kannustaa siihen, missä on hyvä.
Tämä mahdollisuus on todella olemassa
eikä se rakkaus ole keneltäkään
pois vaan antaa kaikille elämäniloa
ja voimia iankaikkiseen.

MOSsiPolveutuvien lähdeLuonut: MOSsiMaanantai 18.04.2016 10:02

Polveutuvan perijän
erilleen asetettu
henki.

Niille, jotka sanoivat
tietävänsä tarpeeksi,
että heillä on erottamaton
henki keskuudessaan ja
pöyhistyivät siitä
vakuuttuneena omasta
ymmärryksestään ryhtyivät
tuhoamaan sitä lähdettä,
joka paljastaa elävien
ja kuolevaisten tiet.

Suuttumukseni hehku on
syttyvä sinua vastaan,
sillä sinä et osoittautunut
polveutuvien jälkeläiseksi,
vaan sydämen pöyhkeydestä
estyit näkemästä pituuden
leveyden ja korkeuden
määrettä.

Julkeat ja pöyhkeät,
kasvoiltaan röyhkeät
kieltävät sen sydämen
salaisen, joka huusi
oikeutta sisältäpäin
kun ryhdyit ajamaan
sorrettuja takaa, etkä
ymmärtänyt sitä ketä
vastaan ryhdyit taistelemaan.

Niin se uskollinen, joka
olisi saanut huomattavan aseman
siinä sukukunnassa hylkäsi
sen perustan kuullessaan
sorrettujen huudon, joka ei
jättänyt hänen sydäntään
rauhaan.

Ja niin hän ryhtyi kokoamaan
sotajoukkojaan ryhtyäkseen
taistelemaan niitä suuria
ja mahtavia vastaan, jotka
luottavat silmiinsä ja
korviinsa kuvitellen,

ettei yksi uskollinen kykene
heitä nujertamaan, vaikka ovat
sydämensä kopeudesta sokeita
ja kuuroja eivätkä kuuntele
varoituksia ennenkuin on
liian myöhäistä.

Ja niin sinä tulet tietämään,
että "Minä olen osoittautuva"
se erilleen asetettu polveutuvien
lähde.

Minä olen alku ja loppu.

Näytä tulokset
Vastataksesi tähän kyselyyn ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.


MOSsiAikuinenLuonut: MOSsiMaanantai 22.02.2016 09:47

Koko lapsuutesi
tavoittelit sitä,
että joku päivä
olisit aikuinen.

Silloin voisit
tehdä mitä
haluat, ja
niin opettelit
osaksi yhteiskuntaa.

Harjoittelit
kovasti sitä
päivää, jona
lunastat ne
saappaat, jossa
isommat kulki
ennen sinua.

Ja niin koitti
se salattu
päivä kun
vuodet tulivat
täyteen ja
laki salli
sinun tulevan
täysimittaiseksi
yhteiskunnan
jäseneksi.

Pitkin nuoruusvuosia
olit oppinut keinoja
ilmaista itseäsi
tavalla, jonka olit
kuullut niiltä
sinua viisaammilta
aikuisilta.

Ja niin löysit
uusia keinoja,
joilla loukata
toisia.

"Älä ole lapsellinen"

Nyt olet aikuinen.

Tulin tässä ajatelleeksi, että sukupuolen tutkimus, josta feministinen ajatusmaailma ammentaa teoreettista voimaansa, on oikeastaan sosiologian sivuhaara. Tämä sivuhaara on taipuvainen ylikorostamaan omaa merkittävyyttään ja rajaa keinotekoisesti tietyt asiat mielenkiinnottomiksi tai merkityksettömiksi. Tieteenalalle tällainen tutkimusalueen rajaaminen on toki tarpeellista, mutta ongelma syntyy kun tämä ajattelu siirtyy feministin arkiajatteluun. Tässä käsitän siis, että sukupuolentutkija voi olla myös feministin roolissa eivätkä nämä persoonan osat ole erotettavissa. Ongelma johtuukin siitä, että ihminen on aina kokonainen persoona, eikä yhdessä kohtaa tutkija ja yhdessä ideologinen vaikuttaja. Ongelmaksi syntyy feministin taipumus vähetellä ja käsitellä vain tietynlaisia ongelmia.

Sukupuolentutkija on kiinnostunut valtajaotteluista. Tämän vuoksi asetelmana otetaan vaikka miehuuden normatiivisuus vastaan naisen poikkeuksellisuus (alempiarvoisuus) tai (valta) enemmistö vs vähemmistö. Tämän johdosta heikommassa normatiivisessa asemassa oleva ryhmä on taipuvainen saamaan feministin sympatiat, ehkä jopa kärjistäen sanoen heikomman osapuolen teoista välittämättä. Näin feministi on kykenemätön käsittelemään vaikka miehen roolin ongelmallisuutta. Esimerkiksi koska mies on normi, niin jos ongelmana ei ole miehuus, vaan se, että on vääränlainen mies, niin feministillä ei riitä kapasiteetti ymmärtämään tällaisia ongelmia.

Suosittelen ratkaisuksi enemmän sosiologiaa, vähemmän feminismiä. Nykyään sosiologia ei enää ole vanhojen partojen yksinoikeus vaan tarjolla on myös femististä kriittistä sosiologiaa. Feminismi ilman sosiologiaa on teeskentelyä.
Durkheim katsoi, että uskonto on kaikkein perustavin ilmiö. Alun perin kaikki ajattelu on ollut uskonnollista. Uskonto on perinpohjin sosiaalista ja se on syntynyt ihmisen tarpeesta luokitella ihmisiä ja asioita moraalisesti.

Tarkastellakseen sitä, mistä uskonnossa on pohjimmiltaan kyse, Durkheim otti tutkimuskohteekseen Australian alkukantaisen totemismin. Durkheim katsoi, että primitiivisessä uskonnossa näkyy uskonto kaikkein puhtaimmillaan.

Australialaiset alkuasukkaat käyttivät toteemeja yhdistämään heimoa ja erottamaan heimon muista. Toteemi oli pyhä. Se on samalla ulkoinen ilmentymä jostain jota voidaan kutsua jumalaksi, sekä myös klaanin lippu.

Koko maailman kaikkeus voitiin jakaa lopulta toteemeihin. Jos kuuluu variksen heimoon on jotakin tästä eläimestä. Niimpä myös aurinko kuului yhden toteemin alle ja kuu toisen.

Australialaisheimojen elämä oli kahtia jakautunutta. Toisaalta heimot elivät erillään pitkiä aikoja pienissä ryhmissä ruokaa hankkien. Mutta toisinaan kokoonnuttiin yhteen juhlimaan. Iloinen jälleen näkeminen synnytti sähköistä tunnelmaa ja yhteishenkeä. On kuin jokin voima tarttuisi ihmiseen ja tekisi hänestä toisen. Durkheimin mukaan kaikki uskonnollisuus perustuu pohjimmiltaan tämän tapaiseen ilmiöön. Toteemia palvoessa yhteisö palvoikin itseään.

Durkheim huomauttaa kuitenkin, että uskoon perustuva voima ei kuitenkaan ole olematonta. Se on yhtä vaikuttavaa kuin fysikaaliset voimat. Esimerkiksi Suomen lippu on vain pala kangasta, raha painettua paperia tai Suomen valtio samanlaista maata kuin Ruotsi tai Venäjä. Usko näiden merkitykseen tekee niistä merkityksellisiä. Nämä voimat ovat sosiaalista todellisuutta, ja lopulta kaikki uskonnot ovat ilmauksia yhteiskunnallisista oloista.

Uskontojen perustavaksi tekijäksi Durkheim nimesi jaon pyhään ja profaaniin (maalliseen, epäpyhään). Yliluonnollisuuden käsite on kovin moderni ja vaatii vastin parikseen luonnollisen, eikä tällainen jaottelu kuulu primitiiviseen ajatteluun. Myöskään jumala ei riitä yhdistämään uskontoja, sillä joissain uskonnoissa kuten buddhalaisuudessa jumalia ei ole tai niiden merkitys on vähäinen. Kaikkille yhteistä on kuitenkin jako pyhään ja profaaniin.

Lähteet:
- Sosiologia, Kimmo Saaristo, Kimmo Jokinen, WSOY, 2010

Kuinka on mahdollista, että subjektiiviset merkitykset muuttuvat objektiivisiksi tosiasioiksi?

Peter L. Berger (1929 - ?) ja Thomas Luckmann (1927 - ?) esittävät kysymykseen vastauksen. Toisinsanoen meidän tulee tarkastella, miten toiminta totunnaistuu eli institutionalisoituu rooleiksi.

Kaikki lähtee siitä, kun henkilöt A ja B kohtaavat. Tässä oletaan, että molemmat ovat jo valmiiksi lähtöisin erilaisesta sosiaalisesta maailmasta. Kohtaamisessa vuorovaikutus käynnistyy nopeasti. A ja B seuraavat toistensa toimintaa ja mukauttavat omaa toimintaansa siihen. A ja B muodostavat siis vuorovaikutuksessa tiettyjä käyttäytymiskaavoja. A ja B määrittelevät esimerkiksi suhteen työn jakoon, seksuaalisuuteen ja tilankäyttöön. He voivat nyt ennakoida toistensa toimintaa, jolloin vuorovaikutuksen ennustettavuus lisääntyy.

Toiminta tehostuu, kun jokaisen asian kohdalla ei tarvitse lähteä alusta selvittelemään asioita. Ongelmia voi syntyä esimerkiksi toisen ruokatottumuksista. Jos ei vaikka tiedä onko toinen henkilö kasvissyöjä, niin joutuu epävarmaan tilanteeseen voiko valmistaa liharuokaa yhteiseksi ateriaksi. Toisen käytöstapojen ja arvomaailman tunteminen auttaa muutenkin toimimaan yhdessä. Toinen esimerkki voisi olla vaikka siitä, että voi luottaa siihen, että suojatien kohdalla voi ylittää tien jäämättä auton alle. Ylipäätään voi ennustaa toisten käyttäytymistä.

Aikanaan A:n ja B:n toiminta totunnaistuu eli institutionalisoituu, mikä säästää molemmilta aikaa ja vaivaa ja tekee vuorovaikutuksesta sujuvampaa. Jos sitten kuvitellaan, että A ja B saavat lapsen muuttuu vuorovaikutus monimutkaisemmaksi. Aiemmin toimintatavat olivat A:n ja B:n keskenään sopimia, mutta nyt he joutuvat legitimoimaan ne kolmannelle henkilölle. Lapsi sosiaalistetaan eli totunnaistetaan tapojen mukaiseen eli institutionalisoituneeseen toimintaan. Legitimointi, eli toiminnan selittäminen ja oikeuttamien täydentävät instituution. Kun yhteisöön syntyy uusia jäseniä, heille pitää perustella vallitsevien toimintatapojen oikeutus.

Aina tietenkään toimintatapojen perustelu ei ole ongelmatonta ja suuressa yhteisössä voi olla monia kilpailevia toimintamalleja. Toimintamalleja voi ilmetä myös eri tasoilla. Esimerkiksi valtion toimintamallit ja yksittäisten perheiden toimintamallit voivat olla hieman erilaisia. Kuitenkin sosiologian pienin tutkittava yksikkö on perhe. Perheitä tarkastelemalla voidaan tehdä havaintoja myös suuremmista ilmiöistä. Perhe käsittelee yhteiskunnallisia ongelmia ja laajempia ilmiöitä, joten perheiden tarkastelu on selkeästi yhteydessä suurempaa vallitsevaan yhteiskuntaan.

Lähteet:
Sosiologia, Kimmo Saaristo, Kimmo Jokinen, WSOY, 2010

Kapitalismi
Max Weber (1864 - 1920) tutki Marxin tapaan myös kapitalismia. Weber katsoi, että moderni kapitalismi on erityisen rationaalista. Ahneus ja voitontavoittelu ovat ilmiöitä, jotka ovat olleet olemassa myös paljon ennen modernia kapitalismia. Aiempaa, irrationaalista kapitalismia voitaisiin kutsua seikkailu tai ryöstökapitalismiksi. Voittoon ollaan voitu pyrkiä ryöstelemällä, valloittamalla tai poliittisia valtasuhteita hyödyntämällä. Moderni kapitalismi perustuu kuitenkin rauhanomaiseen vaihdantaan.

Toimiakseen moderni kapitalismi tarvitsee vapaasti liikkuvia työläisiä. Se ei pitkällä tähtäimellä voi perustua maaorjuuden kaltaisiin laitoksiin. Työläisen on voitava tarvittaessa vaihtaa työpaikkaa ja paikkakuntaa. Myös yritys ja koti pitää erottaa, eikä työnantajalla tule olla velvoitteita huolehtia työntekijöistä työpaikan ulkopuolella. Pitkällä tähtäimellä yrittäjän on maksettava kuitenkin työntekijöille riittävää palkkaa. Palkan on oltava tarpeeksi suurta, jotta työntekijä pystyy elämättämään itsensä. Lisäksi työntekijällä on oltava varaa perustaa perhe ja uusintaa, siis korvata itsensä. Yritys tarvitsee aikanaan korvaavan työntekijän, kun edellinen on menehtynyt. Käytännössä tämä periaate nivoutuu monimutkaiseksi kokonaisuudeksi. Periaate on ehkä helpompi ymmärtää, jos kuvitellaan tilanne, jossa työ periytyy aina vain ja ainoastaan isältä pojalle. Tällöin isällä on oltava poika, joka jatkaa isänsä työtä. Muutoin työvoimaan jää korvaamaton tyhjiö.

Lisäksi modernissa kapitalismissa voiton tuoton on oltava laskennallista ja ennakoitavaa. Siksi myös hallinnon on toimittava ennustettavasti. On oltava yhteiset säännöt, jotta yrittäjä voi luottaa siihen, että kun hän tekee asian a siitä seuraa ennakoitava asia b. Modernin, rationaalisen kapitalismin irrationaalisuus löytyykin siitä, että se pyrkii kaiken laskelmointiin. Asiat, joita ei voi laskea tulevat merkityksettömäksi. Modernia kapitalismia voidaan siis kutsua formaalis-rationaaliseksi (muodollisesti pätevä). Se vaikuttaa toimivan rationaalisesti ja ennustettavasti, mutta pyrkii samalla häivyttämään ei-laskennalliset asiat kuten tunteet ja elämän mielekkyyden. "Lopputuloksena on erikoismiehet ilman henkeä ja nautintoihmiset ilman sydäntä."

Weber ei kuitenkaan uskonut, että kapitalismi onnistuisi häivyttämään tunteiden ja elämän mielekkyyden merkitykset. Hän uskoi, että kaikki yhteiskunnan osa-alueet rationalisoituvat omaan tahtiinsa, toisiinsa ehkä vaikuttaen, mutta myös toisistaan riippumattomina. Näitä alueita ovat esimerkiksi hallinto, talous, uskonto ja taide.

Uskonnon vaikutus moderniin kapitalismiin
Weber tutki modernin kapitalismin syntyä uskonnon kautta. Euroopassa oli tietynlainen modernille kapitalismille sopiva mielentila, joka oli syntynyt protestanttisen uskonnon vaikutuksesta. Calvinistisen predestinaation mukaan, ihmiset oli jaettu jo syntymässään sienattuihin ja kadotettuihin. Kuitenkaan näin suuri epävarmuus ei riittänyt ihmisille, vaan työteliäisyys ja taloudellinen menestys opittiin näkemään merkkeinä oman sielun tilan siunauksellisuudesta. Olihan Luther jo aiemmin korostanut työn ja askeettisuuden merkitystä. Näin ollen ahkera työnteko ja askeettinen elämäntapa synnyttivät sellaisen protestanttisen elämäntavan, josta moderni kapitalismi saattoi syntyä. Lopulta moderni kapitalismi irtautui täysin uskonnollisesta elämästä ja jatkoi olemassaoloaan omana kokonaisuutenaan.

Weber ei tarkoita, etteikö moderni kapitalismi olisi voinut syntyä myös muualla. Kuitenkin protestanttinen työetiikka tarjosi sellaisen ympäristön, joka edisti modernin kapitalismin syntyä.

Sosiaalisen toiminnantyypit
Toiminta on sosiaalista Weberin mukaan silloin, kun toimija ottaa toiminnassaan huomioon muut toimijat. Tämä huomiointi voi olla tiedostettua tai tiedostamatonta. Weber jakaa sosiaalisen toiminnan neljään eri tyyppiin.

Traditionaaliseksi toiminnaksi Weber kutsuu sellaista toimintaa, joka perustuu tapaa. Toiminnalle ei ehkä osata kysyttäessä antaa mitään erityisiä perusteluita. Toiminta on vain totuttu tapa, jota tehdään, koska niin on ollut tapana tehdä.

Affektiiviseksi toiminnaksi Weber kutsuu toimintaa, joka perustuu tunteisiin. Esimerkkejä tästä vois olla vihan puuska tai eroottisesti latautunut toiminta. Tunne on toiminnan lähtökohta ja tarkoitus.

Arvorationaalisella toiminnalla tarkoitetaan sitä, kun toiminnalla sitoudutaan tavoittelemaan jotain eettistä, esteettistä tai uskonnollista arvopäämäärää. Toiminta ja itsepäämäärä ovat hyvin lähellä toisiaan. Hyvä esimerkki tästä on rukous. Rukous on toimintaa, joka on arvo itsessään. Ihminen ei vaihda uskontoa, vaikka rukouksiin ei vastattaisikaan.

Neljäs toiminnantyyppi on päämäärärationaalinen toiminta. Tässä toimija valitsee toimintatavan, joka on mahdollisimman tehokas päämäärän saavuttamiseksi. Tästä esimerkkinä voidaan käyttää markkinoita, jossa yrittäjä pyrkii arvioimaan mahdollisimman parhaan tavan tienata rahaa. Tietenkin todellisuudessa on mahdotonta ottaa huomioon kaikkia tekijöitä ja tietää arkikäyttäytymisessä mikä todella on tehokkain tapa saavuttaa päämäärä. Päämäärärationaalinen toiminta kuvaakin toiminnan luonnetta ennemmin, kuin määrittäisi täydellisesti toimintaa.

Luokka, status ja puolue
Marxin tapaan myös Weber jakoi ihmiset luokkiin taloudellisin suhtein. Weber huomautti kuitenkin, että kahtiajako ei riitä kuvaamaan todellisuutta. Lisäksi on otettava huomioon yksilön mahdollisuudet vaikuttaa omaan palkkaansa ja työhönsä. Näitä tapoja on varmistaa oma erityisyytensä. Weber kutsui näitä tapoja kvalifikaatioiksi eli pätevyyksiksi. Erityinen koulutus parantaa työntekijän asemaa suhteessa alhaisesti koulutettuihin työntekijöihin. Weber nimesikin neljä luokkaa: työväestö, pikkuporvaristo, sivistyneistö ja kouluja käyneet (esim. teknikot, toimihenkilöt, virkamiehet).

Kuitenkaan luokka ei itsessään riitä kuvaamaan ihmisten yhteiskunnallista asemaa. Toiseksi tekijäksi Weber nimesi statuksen. Status on se arvonanto, jonka ihminen saa yhteisöltä. Esimerkiksi uusrikas voi olla taloudellisesti samassa asemassa kuin vanha laivanvarustaja suku, mutta hänen yhteisöllinen arvostuksensa on erilainen. Eri statusryhmät pyrkivät myös erottumaan toisistaan erityisillä käytöstavoilla ja kulutustottumuksilla. Usein rikkailla on myös korkea status, sillä taloudellinen vauraus edistää mahdollisuuksia vaikuttaa arvostukseen. Kuitenkin varallisuus ja arvostus ovat toisistaan selkeästi erotettavissa olevia tekijöitä. Esimerkiksi akateemisesti koulutettu professori voi nauttia yhteisönsä arvostusta, mutta olla taloudellisesti heikossa asemassa.

Kolmanneksi merkittäväksi jaoksi Weber näki puolueen. Puolueen erityisyys muihin nähden piilee siinä, että sen luonnetta kuvaa pyrkimys vaikuttamaan valtioon. Ne ovat rationaalisesti organisoituja yhteenliittymiä jonkin päämäärän ajamiseksi.

Lähteet:

Sosiologia, Kimmo Saaristo, Kimmo Jokinen, WSOY, 2010

Klassinen sosiologia ja moderni maailma, Jari Aro, Pentti Jokivuori, WSOYpro, 2010

MaiMiauHyvämies irwinLuonut: MaiMiauKeskiviikko 30.05.2012 14:50



Eilen iski tajuntaan: Miten on mahdollista että kansan väki on kääntynyt toisiaan vastaan ( " Perkele kun täytyy niitä työttömiä veronmaksajien tuloilla elättää" jne. ) ? Kierosti menee.
Jos joku näkee vaivaa yksinhuoltajaäidin tai nuoren paikkaansa etsivän lailla säädetystä minimitoimeentulon saamisesta niin entäs poliitikkojen palkat. Mistä ne maksetaan?
Onhan tästäkin rutistu iät ja ajat mutta jotenkin sen vaan tajusin eilen kuinka ihmiset on saatu kääntymään toisiaan vastaan ja kääntämään katseensa toisaalle, juuri sieltä missä niitä kriittisiä silmäyksiä eniten tarvittaisiin ilman että me edes välttämättä itse ollaan tajuttu sitä.
Uskon että tiukanpaikan tullen tavalliset kansalaiset ovat enemmän tavallisen ihmisen puolella kuin poliitikko koskaan, joten miksi purra omaa nilkkaa.
« Uudemmat -