IRC-Galleria

Joh. 17:21-23
21 Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.
22 "Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä.
23 Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua.


Kristinuskon lahkot melko suurten jaottelujen mukaan lasketaan jo kymmenissä. Pienempiin päästessä aletaan lähennellä satoja. Voit valita oliko jesse jumalan inkarnaatio vai ei, onko jumala yksi, kolme vai sekä että... Listahan jatkuu aina olemattomimmasta yksityiskohdasta isoihin asioihin.

Jeesuksen sanojen mukaan kristinusko on väärässä, koska he eivät ole yhtä.

* Pystyykö jumala mihin vain? Raamatun mukaan kyllä.[1]
* Tietääkö jumala kaiken? Raamatun mukaan kyllä.[2]
Näistä kahdesta ominaisuudesta luojalla sanotaan olevan törmätään useampaan erilaiseen dilemmaan jumalan muiden ominaisuuksien kanssa, sekä pariin pikkuseikkaan koko kristinuskon perusajatusten osalta. Yritetään pysytellä tämän kaikkitietävyyden ja voipaisuuden alueella.

Miksi on olemassa syntiä?

Jumala tietää kaiken ja pystyy kulkemaan ajassa eteen ja taaksepäin, kuten ensimmäisessä mooseksen kirjassa kerrotaan. Kaikkitietävyys tietenkin poistaa tarpeen liikkua ajassa, koska hän pystyy tietämään kaiken ilman että tarkistaa asian(vaikka tämä ei käykään ilmi aivan raamatun alussa, jolloin Aatamia ja Eevaa esim. ei pysäytetty ajoissa). Tästä mahtavasta supervoimastaan huolimatta, hän loi saatanan, joka kapinoi ja langetti koko ihmiskunnan. Koska jumala tiesi näin käyvän, tämä oli tietoinen ratkaisu jonka hän teki täysin tietoisena kaikista siitä tulevista seuraamuksista. Jumala loi Luciferin tietäen tämän vievän koko luomakunnan mukanaan.

Kaiken tietävä ja näkevä jumala olisi myös tajunnut tämän hyvän ja pahan tiedon puun ongelmakohdaksi. Jos hän ei oikeasti halunnut ihmisten syövän siitä, miksi se oli tarpeellista luoda? Hän tiesi jo suunnitteluvaiheessa millaisen eliön on luomassa kun ihmistä muovasi, joten houkutuksen luominen samannäköiseksi kuin kuvaillun paratiisin ainoa ruoanlähde ja sijoittaminen helppoon paikkaan osoittaa vain jumalan tahtoneen ihmisten kulkevan kuvailtua polkua, vaikka saatana ei olisi kuvioihin mukaan tullutkaan. Jos puu oli pakko luoda, miksi se ei ollut laavajärven ympäröimänä saarekkeella, minne soutaminenkin olisi laavankestävällä veneellä tappanut henkilöt rikkiyhdisteisiin ilmassa? Ja tämä järvi olisi sijoitettu paratiisin ulkopuolelle, korkean vuoren huipulle, jäisen erämaan keskelle, jota ympäröi syvänne, missä elää verenhimoisia petoja. Jumala selkeästi halusi antaa ihmisille tiedon, mutta tämä piti vain saada näyttämään ihmisten omalta vialta, että hän voisi myöhemmin "pelastaa" meidät.

Onko jumala hyvä?

Edellinen toteamus sotii tietenkin joitain raamatun ajatuksia vastaan, kuten että jumala olisi rakastava. Jumala on tietoisesti aiheuttanut synnin ilmestymisen maailmaan. Hän tiesi saatanan aikeista ennen kuin tämä edes oli keksinyt ne, saati sitten edes nimetty saatanaksi. Hän tiesi ihmistä luodessaan tämän taipuvan saatanan juoneen, eikä tehnyt mitään pysäyttääkseen sen, kun vanha vihtakinttu ojensi naiselle hedelmää puusta. Kaikkitietävyyden kääntöpuolena kristinuskon omaa kirjallisuutta hyödyntäen voidaan siis sanoa, että jumala ei todellakaan ole rakastava eikä hyvä, koska kaikki tuska mitä ihmiskunnalle on aiheutunut, on jumalan oman harkinnan mukaan sallittua.

Miksi on olemassa pahuutta?

Jos ohitetaan kysymys Luciferin lankeamisesta jonkinlaisella "jumala loi heidät kaltaisikseen" tyylisellä pakokeinolla, joka sotiikin kaikentietäväisyyttä vastaan, niin miksi sitten on olemassa yhtään mitään pahaa? Kaikki mikä on jumalan mielestä väärin, hän tiesi hyvissä ajoin maailmaa viattomaksi ja täydelliseksi luodessaan niiden olevan tulossa. Jos häneltä mikään ei pysy salassa, on jo luomisen aikana tehty päätöksiä siitä, että pahuus saa jäädä maailmaan.

Mahdollisia vastalauseita

-"Vapaa tahto"

Varmasti se yleisin syy lankeamisen ja pahuuden ongelmaan. Tämän kohdan ongelmat vain on käsitelty jo heti ensimmäisissä kappaleissa. Mikäli jumalalle kaikki on mahdollista ja hän tietää kaiken, törmäämme paradoksiin sanoessamme vapaa tahto. Onko mahdollista tietää kaikki, jos emme tiedä miten jokin muuttuja aikoo seuraavaksi käyttäytyä? Ei. Koska jumalan on sanottu tietävän kaikki, meillä ei ole vapaa tahto. Tilanne voi näyttää siltä meistä, mutta totuus on se, että mikäli jumala tietää kaiken, hän tietää miten valitset ja kaikki mitä siitä valinnasta seuraa, on täysin jumalan suunnitelman mukaista.

Tästä tietenkin seuraa että kaikki, mitä tapahtuu, tapahtuu niin siksi, koska jumala haluaa niin. Jumala on sadistinen pikkupoika suurennuslasin kanssa ja me olemme pakenevia muurahaisia, joilla ei ole mitään tietoa, kuka meistä on jo etukäteen päätetty tuhota.

-"Sen tarkoitus on kasvattaa ihmisiä, että he arvostaisivat armotyötä."

Tämä toimii ehkä jumalan rakkauteen jo uskoville hienona korulauseena, mutta ei sellaisia vastaan jotka eivät tätä kidutuksen "lahjaa" pidä kovin vakuuttavana. Esimerkki: Jos jumala voi tehdä mitä vain, eikö hän olisi voinut näyttää meille tämän maailman tuskan ja vajavaisuuden ilman lukemattomien kiduttamista kadotukseen tuomitsemitsemalla ja säilyttää kaikki meistä luonaan? Tällöin jokainen olisi voinut arvostaa oikeasti armollista ratkaisua siitä, ettei meitä kiduteta. Jumala kaikkivaltiuudessaan olisi voinut tämän toteuttaa sellaisella tavalla, että vaikutus olisi ollut yhtä kasvattava kuin nykyinen kärsimysten ja tuhon täyteinen planeetanlaajuinen dystopia.

-"Et vain voi ymmärtää jumalan suurempaa suunnitelmaa, joka on liian monimutkainen"

Mikäli jumala on sellainen, kuten hänestä kertovat kirjoitukset sanovat, on täysin totta, että voi olla, ettemme ymmärrä suunnitelmaa jonka tällainen mieli tekee. Ongelma ei olekaan siinä, ettenkö ymmärtäisi. Edellä olen osoittanut esimerkiksi muutaman kohdan, millä kaikkivaltiuden avulla kaikki maailman ongelmat olisi voitu ratkaista ennen niiden syntymistä. Parempaan lopputulokseen olisi saavuttu jo iäisyys sitten.

Jos kuka tahansa ihminenkin pystyy tällaisiin yksinkertaisiin osoituksiin jumalan kyvyttömyydestä, mitä se kertoo tämän tarinan jumalasta?


Jakeet
[1]: 1. Moos. 18:14
Luuk. 18:27
Ilm. 19:6
[2]: Ps 139:2-6
Jes 40:13-14

"Kun minä annan tuhon ensin kohdata sitä kaupunkia, jonka olen ottanut omakseni, niin luuletteko, että te muut jäisitte rankaisematta? Ette jää! Minä lähetän miekan kaikkien ihmisten kimppuun maan päällä, sanoo Herra Sebaot." Jer. 25:29

Antakaa rakkauden ilosanoman valua ylitsenne kuin puhdistava vesi, vai miten se nyt menikään.

"Hänen edessään maailman kansat eivät ole mitään, ne ovat hänelle pelkkää tyhjää." - Jes. 40:17

Rakastava ja välittävä jumala huokuu jälleen tästä kohdasta läpi.

Ps 137:9
"Hyvin tekee se, joka tarttuu lapsiisi ja lyö ne murskaksi kallioon!"

Voi tätä rakkauden ilosanomaa.

Raamattu kertoo tulvan vesien saapuneen kahdelta suunnalta tuomaan tuhoa. Toisaalta, vedet ryöppysivät maan alta(Kaikkis syvyyden lähteet puhkesivat) ja toisaalta, alkoi neljäkymmentä päivää kestänyt sade. Näistä kahdesta on erillisiä tulkintoja, miten nämä selittyisivät:
1. Syvyyden lähteet tarkoittaa maan alla ollutta vesivarantoa, joka ryöppysi pintaan.
2. 40 päivää kestänyt sade taas tuli ilmakehän yläpuolella olleesta vesikerrostumasta.

Nämä lienevät kreationismin keskuudessa yleisimmin hyväksytyt selitykset veden ilmestymiselle.

Syvyyksiin jemmatut vesistöt.

Syyvyden lähteillä on jälleen useampi erillinen teoria, siitä, mikä sai kyseiset vedet yllättäen nousemaan pintaan. Käsitellään niitä yksitellen seuraavaksi ja siirrytään vasta sen jälkeen yhteisiin ongelmiin.

Mannerlaatat kelluivat veden päällä. Laatan halkeaminen aiheutti vesien ryöpsähdyksen pintaan ja laattojen painumisen pohjalle. Tässä on yksi maalaisjärjelläkin nähtävä ongelma: Kivi ei kellu. Vapaasti ytimen ja vesikerroksen ympärillä kelluva kuori ei ole riittävän tiivis pitämään vesimassoja allaan vaikka olisi kuinka yhtenäinen. Kuoren ja ytimen välissä pitäisi kuitenkin olla melkoinen määrä vettä, että se riittäisi tuomaan pinnalle niinkin suuren kerroksen vettä kuin mikä olisi tarpeen edes Araratin peittämiseksi. Lisäksi katastrofaalinen mantereiden romahdus vesien alle olisi todennäköisesti tuhonnut arkinkin, koska tämän romahduksen seurauksenahan vasta sateetkin alkoivat, joten arkki olisi tuolloin lojunut kuivalla maalla. Kun koko maapallon pintaosa yllättäen syöksyy useamman sata metriä alaspäin, et halua olla paikalla.

Huokoinen kiviaine sitoi veden. On olemassa useita kristallisoituvia ja hyvinkin huokoisia kiviä ja mineraaleja, jotka voivat sitoa itseensä suuria määriä vettä. Yleisellä nimellä näitä aineita kutsutaan hydraateiksi. Näiden ainesten kanssa ongelmana onkin se, miten ne yhtäkkiä saatiinkin reagoimaan niin ärhäkästi, että kaikki ne poistivat vetensä niin agressiivisesti ja totaalisesti, että maan pinta hukkui. Yleisesti ottaen aineiden puhtaus ja lämpötila vaikuttavat suuresti siihen, kuinka paljon vettä se sitoo sisäänsä.

Näille kummallekkin hypoteesille ongelmakohtia:
-Lämpötila. Maan kuoren eli kovan, elastisempien sisäkerrosten päällä kelluvan laattapalapelin alla lämpötilat ovat 200-400 celsiusta. Tuossa lämpötilassa ja paineessa vesi alkaa lähestyä superkriittistä olomuotoaan. Mitä tapahtuisi jos tällainen vesi purkautuisi maan pinnalle sellaisissa määrissä että se peittäisi mantereita? Päästyään paineen alta vesi(mikäli se siinä paineessa pysyisi nesteenä) höyrystyisi jo pakokanavissa purkautuen järkyttävällä paineella. Tämä vieläkin yli 100-asteinen höyry steriloisi lähialueet asuinkelvottomaksi tappaen kaiken edetessään.
-Purkautumat. Nämä vedet/höyry jättäisivät purkautuessaan jälkeensä todisteita purkauksen kohdista. Sekaisin heiteltyjä eri kerrostumien kivilaatuja, jne. Tällaisia ei ole vielä löydetty, ainakaan suuren mittakaavan tulvan vaatimia määriä. Tietenkin purkautumista koituisi myös Nooalle ongelmia, hänen kun pitäisi väistellä taivaalta syöksyviä kiviä samalla kun yrittäisi pitää purtensa pinnalla.

Siinä hieman ongelmaa minkä kanssa vedenalaiset vesivarannot painivat.

Ilmakehän yläpuolelle sijoitettu vesikehä.

Tämä kreationistien arvailu kuulostaakin jo yhtä kaukaa haetulta kuin sen lukuisat ongelmatkin.
- Miten? Kuinka vesi oli päätynyt maapallon ympärille? Planeettojen synnystä tiedetään melko tarkasti, miten homma toimii, mutta nämä teoriat eivät kykene selittämään, miten planeetan ilmakehän yläpuolelle päätyisi vesikerros.
- Vesikehä ja kosmiset säteet. C-14 radiohiili on aine, jonka selkeästi yleisin syntytapa on kosminen säteily, eli typpi-14 kohtaa vapaan neutronin säteilystä, jolloin tuloksena on C-14(hiili) ja H(vety). Mikäli siis vesikehän teoria pitäisi paikkansa, ei yli 4000 vuotta vanhoissa esineissä tulisi olla juuri lainkaan C-14 hajoamisesta todisteita. Näin ei kuitenkaan ole asian laita.
- Vesikehä ja paine. Perusfysiikkaa: Ilmakehän paine muodostuu meidän päällämme suoraan ylöspäin olevasta ilmasta, sen massasta maan vetovoiman vaikutuksen alaisena. Kun sukellamme vaikka veteen, paineeseen lisätään veden tuoma lisäpaino. Vesi tuo noin yhden ilmakehän verran lisää painetta kymmenen metrin välein, eli kun sukellat 20 metriä syvälle veteen, on päälläsi noin kolmen ilmakehän verran painetta. Jos oletetaan, että ararat vuori olisi ollut vain kaksi kilometriä korkea tulvan aikoihin(5km nykyään) ja että puolet maan peittäneistä vesistä tulivat syvyyksistä, olisi ilmakehän yllä leijuva kehä silti yli puoli kilometriä paksu. Jos noin 10 metriä lisäisi painetta yhden ilmakehän verran, 500 metriä tekisi jo 50 ilmakehää painetta. Yksikään ihminen ei tässä paineessa selviäisi hengissä. Eikä mikään muukaan eliö.
- Lämpö- ja valohukka. Vaikka maata kiertävä vesikehä olisi pelkkää höyryä tai jäisiä kristalleja, ne silti varaisivat itseensä suurimman osan auringon säteilystä. Nestemäisessä vedessä valosta arviolta 25% saavuttaa 10 metrin syvyyden ja sadassa metrissä auringonvalosta on enään jäljellä kaunis ajatus. Tämä tarkoittaisi että maapallon pintalämpötila olisi ollut pysyvästi pakkasella kunnes vesikerros satoi maahan.
-Miten se vesi saatiin alas? Jos tämä vesikehä oli ollut stabiili jo useamman vuosituhannen maan yllä, mikä sai sen äkillisesti itsetuhoiseksi ja syöksymään maahan?
- Veden maahan sataminen. Ylemmistä ilmakerroksista asti energiaa hyödyntävä vesi olisi kiehuvaa ennen kosketusta maahan. Eikä tietenkään sovi unohtaa maan ytimen lämmittämää superkriittistä höyryä, joka myös purkautui samaan aikaan.

Näiden ajatusten voimin ei voi kuin todeta, että oli se Nooa kova mies. Yli 50 ilmakehän paineessa hän paineli säkkipimeässä ja jäisessä maassa töitään, kunnes eräänä päivänä tähän painekattilaan syöksyi yli 100 asteista höyryä maan alta ja kiehuvaa vettä satoi taivaasta. Ja mies vain seilasi pois paikalta kuin mitään ei olisi sattunut. Dinosaurukset vain kiehuivat elävältä, pois haisemasta. On se kova.

Lainaan taas itseäni eräältä foorumilta.

--
Katsoin Fullmetal Alchemist: Brotherhoodin uusimman jakson, ja itkuhan siinä taas pääsi. Teki muutenkin hyvää, ihan ajattelunkin kannalta.

Olen jo pitkään ollut sitä mieltä että kaikilla kirjallisilla teoksilla voi olla yksilölle sama merkitys kuin jollakin uskonnollisella teoksella. Sama voi päteä myös muussa muodossa olevaan informaatioon, kuten tv-sarjoihin tai leffoihin. Kaikki voi olla pyhää, kaikki arkinenkin.

Olen myös huomannut että useimmat ihmiset eivät halua edes käsitellä tuota ajatusta. Sama juttu taiteen ja kulttuurin kohdallakin. Joitakin asioita vain ei saa edes harkita taiteeksi. Sarjakuvia ei voi mainita puhuttaessa kirjallisuudesta. Hollywood-leffoja ei todellakaan saa mainita puhuttaessa elokuvataiteesta. Miksi? No koska ne ovat öö kaupallisia ja tuota öh muovisia ja ihan huonoja muutenkin. Siinä yleisimmät perustelut.
Eikä jonkun tuntemattoman piirtäjän deviantart.comissa esittelemä kuva voi myöskään olla taidetta, sen sijaan jonkun lahjattoman kankaalle roiskima maali on jos se vain on sattunut pääsemään gallerian seinälle. (nyt puhuu kokemus, ei ennakkoluulo)

Eli sekä pyhyyteen että taiteeseen liittyy äärimmäisen jumiutuneita käsityksiä. Ne ovat jumiutuneita siksi että joidenkin mielestä se vain on mukavampaa ja helpompaa sillä tavalla. Käsitysten murtaminen kai poistaisi osan jostain maagisesta hohdosta.

Minulla ei ole yksittäistä pyhää kirjaa jonka neuvoja seuraisin yli muiden. Minun Raamattuni on kokoelma pätkiä kaikista kirjoista, sarjakuvista, elokuvista, peleistä ja muista hengentuotteista joita olen ahminut ja tulen vielä ahmimaan.

Teoksen ei tarvitse olla tuhansia vuosia vanha ollakseen viisas.(nykyään tiedetään muutenkin moni asia paremmin) Sillä ei tarvitse olla suurten kansanjoukkojen suosiota, suuret kansanjoukot tykkäävät pop-musiikistakin ja kaikesta muusta mistä minä en. Riittää että siinä on viisautta joka puhuttelee juuri minua. Jotakuta toista se sama juttu ei välttämättä puhuttele ollenkaan, ja tämä toinen löytää sitten jostain muualta jotain puhuttelevaa.

Täsmälleen sama juttu taiteen kohdallakin. Minä en löydä museoista ja gallerioista mitään mistä pidän, mutta saatan löytää sen elokuvateatterista, deviantartista, tai betoniseinään maalattuna. Ei ole olemassakaan taideteosta, uskonnollista tekstiä tai jumalaa joka automaattisesti puhuttelisi kaikkia.

Tulipa muuten mieleen tässä käärme peliä pelaillessa, olen muuten aika hyvä siinä. Käärmeeni on aina iso ja ahnas. Joka tapauksessa tuli mieleen vanha tarina käärmeestä, naisesta ja puutarhasta. Siellä mies ja nainen telmivät onnellisina tietämättä mistään mitään. Kunnes eräänä päivänä käärme luikerteli naisen puutarhaan ja siellä vähän maisteltiin kiellettyä hedelmää. Alettiin myös ymmärtää vähän maailmasta, niin hyvästä kuin pahasta. Alettiin siis muodostaa omia mielipiteitä ja saatiin kyky luoda omia, paratiisissa telmiviä pikkusia, joille voitiin olla kuin jumala. Mistähän tämän tarinan inspiraatio on mahtanut tulla?

Son mietiskelystä


Alkuperäinen intialainen mielenhiljaisuutta tarkoittava sana on dhyanna (lue:dhjaana), josta tulee kiinalainen ääntämys chan (lue: tshan), korealainen son ja japanin zen. Tavallisesti se käännetään mietiskelyksi tai meditaatioksi, vaikka se ei viittaakaan miettimiseen, vaan pikemminkin olemisen suoraan kokemiseen turhia miettimättä. Muita mahdollisia käännöksiä ovat hiljentyminen, syventyminen sekä kontemplaatio eli katseleminen. Täsmällisen suomalaisen sanan puuttuessa voimme puhua mietiskelystä.

Mietiskely on mielen selkeytymistä, hämmennyksen lakkaamista. Kun mielemme on avoin ja selkeä, voimme tarkastella tapahtumien kulkua, ymmärtää paremmin sekä itseämme että maailmaa ympärillämme ja oppia elämään viisaasti, niin että emme aiheuta tarpeetonta kärsimystä sen paremmin itsellemme kuin toisillekaan. Chania mielenselkeyttä, voimme harjoittaa hetkestä hetkeen niin istuessamme, kävellessämme kuin jokapäiväisissä toiminnoissammekin.

Chania on lähestyttävä tervehenkisesti, maanläheisesti. Siinä ei ole kyse eksotiikan kaipuusta eikä pinnallisesta new age - harrastuksesta. Siinä ei pyritä yliaistillisten kokemusten saavuttamiseen, näkyjen näkemiseen tai mystisten värähtelyjen kokemiseen. Chan vapauttaa herkkäuskoisuudesta. Ihmisen tulisi oppia ajattelemaan ja tiedostamaan itse, silloin heitä ei voi huijata. Ajattelemalla perinpohjaisesti ylitämme käsitteisiin tarrautuvan ajattelun. Chan-elämäntapa mahdollistaa laajaulotteisen tutkimusretken, joka johtaa omakohtaiseen oivallukseen.

Mielenselkeys tapahtumien virrassa elää ja liikkuu. Siihen ei voi tarrautua eikä sitä voi jähmettää opinkappaleiksi. Chan on poluton polku, johon eivät päde sen enempää tavanomaiset uskomukset kuin filosofiset määritelmät, vaikka sen ympärillä on vuosituhansien kuluessa kutoutunut uskonnollisia muotoja, filosofista ajattelua ja taideperinteitä. Chanissa käytetään menetelmiä, mutta syvimmältä olemukseltaan se on kaikki kaavat ylittävä epämenetelmä. Chan piilee mahdollisuutena meissä kaikissa. Hetkinä, jolloin katselemme omia touhujamme huumorimielellä, chan pilkistää jostain mielen sopukasta.

Mietiskely paljastaa alitajunnan sisältöä, joka tavallisessa elämässä ei nouse tietoisuuteen. Alitajunnan hämäristä sopukoista saattaa pulpahtaa torjuttuja asioita. Siksi on muistettava, että hiljainen mietiskely sopii ihmisille, joilla ei ole vaikeita mielen ongelmia ja jotka ovat valmiita kohtaamaan tajuntansa eri puolet. Mietiskely ei ole psykoosin hoitokeino. Mielensairauksien vuoksi hoitoa saaneiden tulisi keskustella hoitavan tahon ja chan- opettajan kanssa ennen mietiskelyn aloittamista. He tarvitsevat ohjausta, joten heidän ei tulisi mietiskellä omin päin.

Chanin perusmietiskelymuotoja ovat hengityksen laskeminen, hengityksen seuraaminen, mielen katseleminen, pelkkä istuminen ja kävelymietiskely. Hengitysmietiskely sopii useimmille ihmisille perusmietiskelyksi. Se edistää keskittyneisyyttä ja luo pohjan tietoisena olemisena olemiselle.

Teksti on Tae Hye sunimin (Mikael Niinimäki) kirjasta "Suomalainen Zen opas"

Käytännön neuvoja
Mietiskelyä varten on hyvä pukeutua väljiin vaatteisiin, jotka mahdollistavat hengityksen vapaan kulun eivätkä hankaloita verenkiertoa. Vältä kiristäviä vöitä. Asun tulisi olla siisti esimerkiksi sävyisän värinen verryttelypuku. Pyrimme Istumaan selkä suorana tyynyllä tai mietiskelyjakkaralla. Hyvä istuma asento auttaa hengitystä liikkumaan vapaasti ja lisää keskittyneisyyttä. Lysähtänyt asento johtaa ajatusten harhailuun ja jäsenten kipeytymiseen. Olemme hankkineet uusia jakkaroita ja tyynyjä joten sinun ei tarvitse ottaa mitään mukaan. Vältä syömistä, ja runsasta juomista pari tuntia ennen harjoitusta. Voit välttää myös kahvia, tupakointia tai piristävien juomien nauttimista, koska ne kiihdyttävät mieltä ja voivat vaikeuttaa tyyneyden saavuttamista

Harjoitus koostuu kahdesta istumamietiskelyjaksosta, joiden välissä on n 8 - 10 min kävelymietiskely. Luemme jonkun buddhalaisen suutratekstin (opetustekstin) tai runon. Juomme teetä ja keskustelemme harjoituksesta tai muista esiin nousevista asioista.

Keräämme tilaisuuksissamme vapaaehtoisen maksun.
Yhdistyksellemme harjoitustila maksaa, joten voit osallistua millä tahansa summalla kustannuksiin ja harjoittaa antamisen hyvettä eli dana paramitaa. Munkki Tae Hye sunim mielestä on tärkeätä, ettei ole mitään kiinteää kerta maksua, vaan ihmiset voivat osallistua vapaaehtoisella lahjalla.

Aikataulut ja tapahtumat
Ajankohtaisimmat tiedot tapahtumista löydät tapahtumakalenterista.


Munkki Tae Hye sunim on kunniapuheenjohtaja yhdistyksessämme. Hän on toiminut opettajana ja ohjaajana monen vuoden ajan. Tae Hye sunim on tavoitettavissa kauttamme hänen Suomen vierailujensa yhteydessä.
Tietoa Musang-am temppelistä Italiassa, jossa Tae Hye sunim toimii apottina (chuji-sunim).
Kuvia Musang-am temppelistä

Jos sinulla on kysymyksiä, voit soittaa Juha Vajramitra Leinoselle puhelin: 0405218086 tai sähköpostilla:

http://www.buddha-dharma.info/

Mitä zen on?
Zen on henkinen harjoitus, jossa opettajat ovat sukupolvien ajan ohjanneet oppilaita oivaltamaan itse. Sana zen on japaninkielinen muunnos sanskriitin sanasta "dhyana", meditaatio. Zen-meditaatio hiljentää mielen rentoon, luonnolliseen ja äärimmäisen valppaaseen tilaan. Silloin on mahdollista herätä tähän hetkeen ja todellisuuteen. Japaniksi tätä heräämistä kutsutaan nimellä kensho, "nähdä todellinen olemuksensa" tai "nähdä maailma sellaisena kuin se on".

Salaman leimahdus!
Kipinä piikivestä!
Silmänräpäys,
ja se meni jo.
- Mumonkan #21

Hereillä olevaa mieltä verrataan usein täydellisen kirkkaaseen jalokiveen, joka heijastaa virheettömästi kaiken ympärillään olevan tahraantumatta itse. Se on aina läsnä meissä jokaisessa, mutta mielen taukoamaton toimeliaisuus peittää sen.

Suurin osa jokapäiväisestä elämästämme kuluu minän tarpeiden palveluksessa. Kuitenkaan saavutuksemme eivät anna pysyvää tyydytystä. Siksi toivomme tai pelkäämme tulevaisuutta sekä arvioimme menneisyyttä jatkuvasti. Silloin emme ole kokonaan läsnä siinä mitä teemme, emmekä valmiita vastanottamaan todellisuutta sellaisena kuin se on.

Tarvitsemme ajattelua jokapäiväiseen toimintaamme. Surun ja ilon kokeminen ovat luonnollinen osa elämää. Voimme kuitenkin olla takertumatta kuvitelmiin siitä miten asioiden pitäisi olla. Silloin voimme kokea ja toimia koko olemuksellamme tässä ja nyt. Zen-harjoitus on polku tähän vapauteen, myötätuntoon ja viisauteen.

Kenshoon kulminoituva ymmärrys tarvitsee jatkuvaa harjoitusta toteutuakseen oikeana toimintana elämässämme. Opettaja sekä toiset harjoittajat tukevat jokaisen omaa työskentelyä, jossa zen-harjoituksen elementit meditaatio, moraali ja viisaus täydentävät toisiaan.

Mitä zazen on?

copyright Ville Palonen Suurenna klikkaamalla.
Zen-tradition vuosisataisen kokemuksen mukaan meidän on mahdollista olla hereillä tässä ja nyt, selkeällä ja kirkkaalla tavalla. Zazen tarjoaa helpotetut olosuhteet harjoitella sitä. Siinä pyritään keskittymään harjoitukseen ilman katkoksia koko olemuksella; tahdolla, ajatuksilla, keholla, hengityksellä, tunteilla, aisteilla, tietoisuudella...

Zazenissa pidetään huoli hyvästä asennosta, hengityksestä sekä mielen keskittymisestä harjoitukseen. Istua voi erilaisissa risti-istunnoissa, polvillaan tyynyn päällä tai matalalla penkillä taikka tuolilla. Asento on ryhdikäs, rento ja valpas. Zazenissa hengitetään vatsahengitystä ja huomio pidetään harassa, alavatsassa. Keskittymisharjoituksina käytämme hengityksen laskemista, hengityksen tarkkailua, koan-harjoitusta sekä shikantazaa.
Hengityksen laskeminen
Laske hengityksiä yhdestä kymmeneen: ulos-yyksiii, sisään-kaaksiii, ... sisään-kymmeneeen. Ja uudestaan yhdestä kymmeneen. Aina kun alat torkkua tai ajatuksesi harhautuvat muistoihin tai fantasioihin, ainoastaan aloita ykkösestä. Vaikka huomiota kiinnitetään vatsahengitykseen ja asentoon, on laskemiseen keskittyminen tärkeintä. Hengityksen laskemisen voit aloittaa myös opaskirjan (500 kB pdf) perusteella.

Zazenin tarkoitus on ensin kehittää jorikia eli keskittymiskykyä ja henkistä voimaa. Joriki on välttämätöntä harjoituksen syvenemiselle ja laskeminen on ensi alkuun paras harjoitus. Kun harjoitus alkaa sujua ilman katkoksia, keskity syvemmin, koko olemuksellasi.
Hengitykseen keskittyminen
Tässä harjoituksessa keskitytään haraan, alavatsaan, ja ollaan yhtä hengityksen kanssa.
Suurenna klikkaamalla.
copyright Ville Palonen
Koan
Entä sitten kun mieli on hiljentynyt? Mitä minun oikeasti pitäisi tehdä? Kuka minä olen? Mikä tämä todellisuus oikein on? Zazen auttaa keskittymään Suureen Kysymykseen kaikin voimin, koko olemuksella. Silloin oma ratkaisukin on kokonaisvaltainen.

Ensimmäisen koanin ratkaisu on ensimmäinen kosketus todelliseen itseen. Sitä syvennetään yhä uusilla koaneilla läheisessä vuorovaikutuksessa opettajan kanssa. Roshi Bodhin Kjolheden opetuspuhe kuvaa tätä hyvin.

Koan-harjoitus on antautumista Suuren Kysymyksen etsintään. Otteet Flora Courtois'n kirjasta "Valaistuminen" kertovat millaista on kamppailla suuren kysymyksen kanssa ilman tradition ja opettajan tukea. Käännösote "Koan Mu" Zenkei Shibayaman kirjasta "Zen Comments on Mumonkan" kertoo koan-harjoituksesta perinteisessä japanilaisessa luostarissa. Nämä ovat kuvauksia äärimmäisestä harjoitukselle omistautumisesta.
Shikantaza, puhdas istuminen
Shikantaza tarkoittaa "vain istuminen" tai "puhdas istuminen". Siinä ollaan valppaina ja kiinnitetään huomio kaikkeen, eikä mihinkään erityiseen. Shikantaza on vaativa harjoitus, joka tuskin onnistuu ilman vankkaa meditaatiokokemusta ja opettajaa.

Jatkolukemiseksi suosittelemme Philip Kapleaun "Three Pillars of Zen"

Zenin historiaa

Gautama Siddhartha oli intialaisen kuninkaan poika 2500 vuotta sitten. Elettyään suojattua elämää yltäkylläisyydessä, hän havahtui kaiken katoavaisuuteen ja päätti ratkaista inhimillisen kärsimyksen ongelman. Kuuden vuoden äärimmäisen etsinnän jälkeen hän löysi etsimänsä ja häntä ryhdyttiin kutsumaan Buddhaksi. Hänen opetuksensa levisi kaikkialle Aasiaan ja vähitellen syntyi laaja kirjo varsin erilaisia buddhalaisuuden muotoja.
Oivalluksensa jälkeen Buddha ryhtyi opettamaan ja hänen oppilaansa seurasivat häntä. Kerran Buddha kohtasi tiellä miehen joka kysyi:
"Oletko sinä jumala?"
"En ole", vastasi Buddha.
"Oletko sitten Arhat?" (Pyhimys, jumalan inkarnaatio)
"En ole"
"No mikä sinä sitten olet?"
"Olen hereillä"

Sana buddha tarkoittaa kirjaimellisesti hereillä, selkeällä ja kirkkaalla tavalla.

Zen-traditio välittää Buddhan kokemuksen opettajalta oppilaalle, opetuksen ja kirjoitusten ulkopuolella. Opettaja johdattaa oppilaan sellaiseen tilaan, jossa tämä oivaltaa itse. Kirjoituksilla on merkitystä opetuksen apuvälineinä ja kulttuurin välittäjänä. Buddhalaisuuden meditaatiokoulukunnan opetus kulki Intiassa 24 sukupolven ajan kunnes intialainen Bodhidharma toi sen Kiinaan vanhoilla päivillään. (Dhyana (sanskr), chan (kiina), zen (japani), son (korea) = meditaatio)

Bodhidharman jälkeen opettajuus siirtyi vain yhdelle oppilaalle kunnes zenin kuudes kiinalainen patriarkka Hui-Neng jätti jälkeensä useita opettajia. Tänä aikana zen-buddhalainen opetus muutti muotoaan intialaisille tyypillisestä monimuotoisesta ja metafyysisestä esityksestä kiinalaiselle mielenlaadulle sopivaksi yksinkertaiseksi ja käytännölliseksi opetukseksi. Tuolloin zeniin sulautui taolaisia vaikutteita ja alkoi zenin kulta-ajaksi kutsuttu ajanjakso 800-1200 luvun Kiinassa. Tänä aikana elivät tunnetuimmat zen-mestarit, joiden tekemisiä ja opetuksia on kirjattu paljon. Syntyi myös koan-opetusmenetelmä.

Koska zen perustuu opettajan ja oppilaan pitkään suhteeseen, muovautuvat opetuksen muodot väistämättä persoonallisuuksien mukaan. Vasta aika näyttää, kuinka hyväksi jonkin tietyn opettajan tyyli osoittautuu. Suuret opettajat ovat perustaneet omia perimyslinjoja, traditioita tai "taloja" kuten Kiinassa sanottiin. Esimerkkejä näistä ovat Kiinassa alunperin syntyneet rinzai- (lin-chi) ja soto- (tsao-tung) traditiot. Niillä on sama päämäärä ja perusta, mutta hieman erilaiset harjoitusmuodot. Soto painottaa hitaasti kypsyvää ymmärrystä eikä yleensä käytä koan-harjoitusta. Rinzai painottaa kenshokokemuksen merkitystä ja käyttää koan-harjoitusta meditaation intensiteetin lisäämiseksi.

Kiinasta zen kulkeutui mm. Koreaan, Vietnamiin ja Japaniin. Esimerkiksi Japanissa on nykyään (1984) 21 000 temppeliä, 66 luostaria sekä 22 000 pappia. Länsimaihin zen on levinnyt vasta tällä vuosisadalla. Ensimmäiset zen-opettajat muuttivat USA:han ennen toista maailmansotaa. Myöhemmin useat länsimaiset kävivät opiskelemassa zeniä kaukoidässä ja toivat opetuksen mukanaan. Heidän joukossaan oli mm. useita katolisia munkkeja.

Puutarha Nanzen-jin luostarissa
Zen vaikutti kaukoidän taiteisiin kuten runouteen ja maalaustaiteeseen. Zenistä vaikutteita ottaneissa taiteissa näkyy pyrkimys turhan pois jättämiseen. Tämä koskee myös henkilökohtaisia pyyteitä ja tietoisia tavoitteita itse suorituksessa. Esimerkiksi kalligrafian mestari valmistelee välineensä keskittyneesti ja saattaa odottaa liikahtamatta puoli tuntia. Sitten hän tarttuu siveltimeen ja teos syntyy hetkessä.

Japani eli satojen vuosien ajan jatkuvaa sisällissotien aikaa. Samurait eli ammatisotilaat ryhtyivät käyttämään zen-harjoitusta voittaakseen kuolemanpelon sekä pystyäkseen herpaantumattomaan kokonaisvaltaiseen keskittymiseen. Myös hallitsijat ajoittain tukivat zen-buddhalaisuutta samuraiden maailmankatsomuksena. Tästä syntyi yhteys zenin ja japanilaisten kamppailulajien välille.

Aiheesta voi lukea D.T. Suzukin kirjoista (esim. "Zen and Japanese Culture" ), Trevor Leggett:"Zen and the ways", Kenneth Kraft:"Zen, Tradition and Transition" tai Eugen Herrigel:"Zen ja jousella ampumisen taito".

http://www.zazen.fi/hzc.ht..m