IRC-Galleria

Heh, yleensä olen vähän elämän koulimana hieman kyyninen täysin vieraita ihmisiä kohtaan. Tästä mukava esimerkki:

Tulen keskiviikkona töistä todella väsyneenä ja juoksen Riihimäkeen menevään R-junaan. Kuulokkeet korvilla en tietenkään kuullut kuulutusta junassa, että seuraava pysähdyspaikka onkin vasta Järvenpää. Tyytyväisenä istuskelen junassa ja Tikkurilan kohdalla nousen ylös aulaan seisomaan ja koin yllätyksen. Juna ei pysähtynytkään siinä. Kylmä hiki nousi otsalle ja kävin kysymässä kahdelta rouvashenkilöltä "anteeksi, missä tämä juna pysähtyy seuraavan kerran?" vastaus oli "Järvenpäässä" ja minä pelästyin. Nanosekunin aikana ajatuksissani pyöri jo kaikki mahdolliset kauheudet: tarkastaja tulee, eikä ole lippua saati rahaa ostaa lippua ja minua ei uskota, tulee kauheat sakot eikä ole varaa maksaa jne". Osasin kyllä nauraa asialle ja heitin rouvien kanssa huumoria asiasta ja näin kuinka monet muutkin junassa istuneet hymyilivät, kun niin innoissani selitin tästä viattomasta pikkuvahingosta :)

Nousenpa sitten Järvenpäässä pois ja odottelen junaa takaisin päin. Junassa menin heti lipunmyyntivaunuun ja odottelin kärsimättömänä konduktööriä mielessäni ulkoa opeteltu pitkä monologi tapahtuneesta + mahdolliset vastaväitteet, sikäli mikäli asiasta ei päästäisi sopuun. Viimein sain pysäytettyä konduktöörin ja aloin yhteen hengenvetoon paapattamaan tästä minulle sattuneesta vahingosta, ja olin ilmeisesti kovin lystikäs näky, koska tämä vanhempi miespuolinen konduktööri hymyili minun selvästi huolella valmistetulle puheelleni. Hän vain hymyili aurinkoisesti ja sanoi "eihän sinua tuonne ulos voi jättää...mene vain tuonne istumaan ja kerro asia tarkastajalle, jos semmoinen tulee kyselemään...kun on niin kaunis hymykin". Minä naurahdin kuin pikkutyttö ja kiittelin kovasti ja menin istumaan mieli kovin aurinkoisena. Olin aivan varma, että minua ei uskottaisi ja sakotettaisiin kaupanpäälle nimittäin pummilla matkustaminen junassa on varsin yleistä.

Tuommoiset pienetkin asiat saavat minun sisälleni valon ja ilon. Pieni hymy ja usko toisen ihmisen vilpittömyyteen ovat niitä asioita, joita tänne maailmaan kaipaan ja nyt sain nauttia oman osani <3

Kiitos kiltti konduktööri :) <3