Tekee mieli karjua! Sit kun inahtaa jotakin säälittävää, niin tuntuu jo sekin järjettömältä. Miksei mussa voi olla sisäänrakennettua harmoniaa? Mitä pitää tehdä saavuttaakseen sen? Kenties olla kärsivällinen: ei oikein alaani.
Kevään ensimmäisten auringonsäteiden aikaan olo oli toiveikas, onnellinen, iloinen ja ennen kaikkea tyytyväinen. Nyt kun katson aurinkoon, niin tunnen jotain puuttuvan, olo on kärsimätön, vajaa ja tyytymätön. Jokin särmä tästä touhusta puuttuu!
Uusimmat blogimerkinnät
- Kirjoita uusi 07.10.
- tarttua kiinni hetkeen sekunttiin litraan 14.09.
- Rakas päiväkirja 24.07.
- aamu 23.07.
- On niin tylsää, että olen varmasti unoh... 09.07.
- mustan kissan paksut pohkeet 04.07.
- [Ei aihetta] 01.07.
- Harmaa armas 25.06.
- Sumuista maanantaita! 23.06.
- [Ei aihetta] 12.06.
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2008 (43)
- ▶ lokakuu 2008 (1)
- ▶ syyskuu 2008 (1)
- ▶ heinäkuu 2008 (6)
- ▶ kesäkuu 2008 (4)
- ▶ toukokuu 2008 (7)
- ▶ huhtikuu 2008 (9)
- ▶ maaliskuu 2008 (7)
- ▶ helmikuu 2008 (4)
- ▶ tammikuu 2008 (4)
- ▶ 2007 (88)