IRC-Galleria

"..Kuinka kauan tätä on jatkunut? Pari kuukautta? Neljä? Kahdeksan? On mahdotonta muistaa, milloin välinpitämättömyys oli muuttunut laimeaksi mielenkiinnoksi ja siitä salakavalasti kiinnostukseksi, joka ei hallittänyt otettaan.."

---

Mä en tiedä susta mitään. En mitään sun ajatuksista ja haaveista ja toiveista ja peloista, mikä saisi sut nauramaan ja mikä itkemään. Mä en tiedä mikä sulle on rakkainta maailmassa. Mä en tunne sua yhtään enkä ollenkaan..
(Kovasti kuitenkin haluaisin oppia tuntemaan.)

---

Sinä voit hymyillä,
vaikka sydämesi itkee.
Sisimpäsi on rikki revitty,
täynnä haavoja-
ja sinä naurat.
Haluat näyttää ihmisille,
koko maailmalle,
että sinulla menee hyvin,
että olet onnellinen.
Ja kuitenkin yön hiljaisina hetkinä
sinä tunnet olevasi yksin.
Sinusta tuntuu,
että et jaksa,
että sydämesi pakahtuu.
Mutta sinä et uskalla itkeä,
et tunnustaa tuskaasi.
Aamulla sinä taas hymyilet.
Vaikka sydämesi itkee.
Miksi et voi tunnustaa sitä
edes itsellesi.

---

On päiviä, jolloin
aamun sinisyys on kaunis
ja lumiset puut roikottavat
runoja oksillaan.
Mutta on myös päiviä,
jolloin aamu on pelkästään
kylmä ja ruma.
Sellaisina päivinä olen paha kaikille,
mutta eniten itselleni.
Sellaisina päivinä tarvitsisin jonkun,
jonka olalle voisin päinaa pääni
ja itkeä pahuuteni pois.