IRC-Galleria

En polta, en juo, en kiroile enkä harrasta irtosuhteita - enkä varsinkaan valehtele.

Många killar känner sig enormt osäkra i sin mansroll. Att disciplinera och forma sig till ett muskelpaket blir ett sätt att skaffa sig en manlig identitet. Medan flickorna går vilse i sitt sökande efter kvinnlighet, får killarna problem i sitt sökande efter manlighet. Det är sant - eller hur?

1.
Otan otsaani tatuoinnin "En ole kiinnostunut lirkkutteluistasi, olet kuitenkin varattu - joten suksi vittuun".
2.
Julksaisen lehtiin tiedotteen, jossa julistan saman, minkä tatuoin otsaani. Lisään siihen kuitenkin vielä muutaman nimen, jotta kyseisten henkilöiden tyttöystävät osaavat katsoa jätkäkavereidensa perään. Selvitän siinä myös sen, etten ole niin hirveä ämmä, kun voisi kuvitella sen perusteella millaisiin ihmisiin yleensä tutustun.
3.
Laadin kyselylomakkeen, jonka jokainen joka haluaa tutustua, joutuu täyttämään. Esim. nimi, ikä, sukupuolinen suuntaus, siviilisääty/seurusteleeko, jos seurustelee - pettääkö? , kusipäisyysaste 0-100 000, asuuko äidin nurkissa lähes 30 vuotiaana?
4.
Hommaan alkometrin sekä siihen lisälaitteena äänenvaimentimen ja äänenestolaitteen.
5.
Kehitän vitutusmittarin, joka on käytännössä ranneke, joka hohtaa punaisena silloin, kun ei kannata tulla kysymään MITÄÄN!
6.
Lupaan aloittaa jokaisen keskustelun ääriainesten kanssa kysymyksellä "Omistatko sukset?". Jatkon voi päätellä - keskustelu päättyy samaan toivotukseen, joka toistuu tatuoinnissani.

7.
Luen matikkaa - nykyistä ja edellistä kurssia - joululomalla.
8.
Luen pääsykoekirjan joululomalla.
9.
Kirjoitan äikän otsikkoaineen joululomalla.
10.
Teen ruotsin yo-vihkon joululomalla.
11.
Teen enkun yo-vihkon joululomalla.
12.
Teen myös kaikki joulupotpurin takia rästiin jääneet tehtävät joululomalla.

13.
Last but not least - saan hermoromahduksen joululomalla.
14.
Mutta lupaan, etten pura kiukkuani vain yhteen henkilöön, vaan myös kaikkiin mahdollisiin viattomiin sivullisiin.

Paljon olis sanottavaa, mutta nyt ei ole fiilistä kirjottaa. Inspiraatiota odotellessa ---

Taas päivä perjantain jälkeen - eli lauantai. Sain jonkun hemmetin lokeromyrkytyksen eilen ja olen siis voinut hyvin huonosti koko eilis yön ja tän päivän. Ymmärtäisin tilanteen, jos olisin juonu jotenkin paljon, mutta kun en juonut mitenkään suuria määriä. En ollut kyllä ainoa, joka on voinut pahoin tänään ja juonut samaa lonkeroa kun mäkin eilen - muutkin oli oksentanut aamulla.
Juuh, tapasin eilen sen saman tyypin, josta puhuin jo viime perjantain jälkeen. Siinä on sitä jotain edelleen, mutta siinä on myös sitä jotain mikä mua häiritsee ihan kauheesti. Ei se mitään, luultavasti tänäänkin kuitenkin törmään siihen. =) siitä sitten lisää myöhemmin.
Kohta pitäis lähtee ipan kanssa limulle baariin. Ei nyt ihan vielä tietenkään, mutta sitten myöhemmin. Sen lupaan, että ainakaan tänään en sorru lonkeron juontiin. Pysyttelen edissä ja colassa.

Tänään on kyllä ollut sellainen ilta töissä, että jos en olisi itse ollut samanlainen idiootti nuorena kun mitä nää lapsoset on täällä tänään ollut, niin olisin varmasti saanut hermoromahduksen jo monta tuntia sitten. Vedän nikotiinisavut syvään henkeen ja selitän "rauhallisesti", että nyt loppu toi meininki tai sitten soitetaan jokaisen äiti tai isä hakemaan humalainen lapsensa pois täältä ja saa sitten kotona selitellä. Ne pahimmat idiootithan ei ole niitä, jotka täällä yleensä käy, vaan niitä joilla ei ole parempaa tekemistä, kun tulla uhmaamaan lähintä auktoriteettia - eli mua - tänne ja kokeilla kauanko pinna kestää. Mulle on onneksi annettu vapaus käyttää kaikki lailliset keinot järjestyksen säilyttämiseksi, mutta joskus sitä vaan tekisi mieli vetää nyrkillä päin näköä ja kysyä, vieläkö tapellaan. Tää ei ole mikään lepokoti enkä mä ole mikään vitun sossu. Olisin myös voinut sanoa, etten pääse tänään töihin ja ovi olisi pysynyt tän illan kiinni, mutta ei, mä valitsin tulla tänne yksin valvomaan yli 30 13 - 17-vuotiasta perjantai-iltana. Hullu mä olen - tai vähintäänkin tyhmä.

Perjantai-ilta ja mä olen yllättäen töissä. Yhdentoista jälkeen sitten baariin parille riikan tai matin kanssa. Jos riikan kanssa niin sitten möljään, jos matin kanssa niin sitten x-ittiin.
Systeri ja sen avomies tuli tänään meille. Ne on joulun yli ja lähtee sit Ranskaan - eli ne on yli viikon meillä. Olin tänään ollut viisi minuuttia kotona ja saatiin jo riita aikaan. Siskot on kivoja sillon, kun niiden kanssa ei tarvitse asua. Nyt mulla on siis kaksi syytä lähteä karkuun jouluna: se mun perinteinen jouluahdistus ja totaalinen hermojen menetys systerin kanssa. Oishan mulla se mökki Keski-Suomessa, mutta siellä voi vaan tulla vähän kylmä yksinään asustella ilman vettä ja sähköä. Ja autonkin tarttis, että voisi sinne mennä. Hassuinta tässä on se, että äiti ymmärtää ihan täysin sen, etten halua viettää joulua ainakaan kotona perheen kanssa. Se tietää ettei se ole henkilökohtasta ketään kohtaan, vaan ihan mun oma angstini. Se on vähän verrattavissa siihen, kun jotkut pelkää hammaslääkäriä kuollakseen. Kai mäkin sitten pelkään joulua =) oon aina ihan kauhuissani koko jouluaaton ja sit lopulta päädyn juomaan saunakaljaa ja valkoviiniä niin, etten sit enää pelkäis, vaikka mut heitettäis käärmeitten keskelle. Tässä tämä selvisi - mä pelkään joulua.

Tänään oli vaan yksi potpuri keikka ja sekin vaan tynkäpotkuri jollekkin opetusvirastolle tms. Kovat kehut saatiin ja ne tuntu tykkäävän, mutta ei se ole sama asia heittää kunnon show 20 ihmiselle kun 200+ ihmiselle. Hannu ei ollut edes paikalla, joten kukaan ei ollut johtamassa meitä ja joka biisin väliin tuli typerä tauko, kun kukaan - paitsi toinen pianisti - ei vissiin tiennyt biisilistaa, joka oli siis lyhennetty versio.
Täytyy kyllä sanoa, että oli kamalaa palata takasin kouluun. Ja tänään sain sen mun nelosen sitten mustaa valkosella =)

Nyt väsyttää jo niin paljon, että alkaa itkettää. Parempi siis mennä nukkumaan, että jaksaa taas huomisen.

Ja kyllä muuten tuntuu missään! Kurkussa nyt ainakin. Tänään vedettiin keikat hirveellä kivulla läpi - kovaa ja puhtaasti - kurkussa vaan kirveli, eikä se järkyttävä savu määrä helpottanut asiaa ja todellakin teki kipeetä, mutta ei sitä nyt luovuttaakaan voinut. Hymyä vaan ja fiilis korkeelle, hyvä siitä tuli taas. Eka keikka tosin oli aika surkea, kaikkia väsytti laittoman paljon, kukaan ei ollut avannut ääntään eikä kukaan muistanut missä on ja mitä tekemässä - oli siinä hannulla huitomista =) Ihme kyllä ääni kesti sit aina laulamisen hyvin (?) , mutta kun puhu pitkään niin ääni sortu heti... Eihän tää vissiin hyvää tee. Päivän loput keikat meni kyllä hienosti, varsinkin viiimenen.
No, mutta huomenna on vaan yks keikka enää ja sit maanantaina yks ja keskiviikkona kaksi ja sit on joulupotpurit pulkassa tältä joululta. Harmi, on meinaa mun vika vuosi sibiksessä.... Tossa just harkittiin, että jos ei pääse opiskelee niin tulee vielä vuodeksi sibikseen lukee paria kurssia ja pääsee vielä kerran mukaan potkuri-rundille... Elämä näyttää - who knows missä sitä on taas vuoden päästä.